että luonteessani on aina ollut piilevänä tietty taipumus askeesiin. En tarvitse kovin paljon asioita. Vaatteita ja jotain tilpehööriä saatan ostella, mutta mitään isompaa luksusta en tarvitse.
En myöskään ole kovin vastaanottavainen luonne, mitä tulee muihin maailmankatsomuksiin. En koe, että velvollisuuteni kansalaisena on rakentaa mahdollisimman vahvaa Suomea. Lienee aika yleistä, että yltäkylläisyydessä kasvanut länsimainen nuori aikuinen kokee näin. Lama ei meidän perheeseen purrut. Pärjäisin paljon vähemmälläkin. Jos minulla olisi tavaraa vain kolmasosa siitä, mitä nyt, olisin täysin tyytyväinen. Siksi en myöskään pelkää tulevaisuutta. Jos joudun köyhyyteen, niin kaltaiselleni luonteelle sillä ei ole niin väliä.
En myöskään osaa kuunnella kovin herkällä korvalla muiden toiveita. Siis naisten toiveita. En osaa aina nähdä asioita muiden perspektiivistä. Jos minun siis oletetaan ymmärtävän jotain "täysin selviä" asioita miehen roolista esimerkiksi, niin en välttämättä tajua koko asiaa.
Olen myös jossain määrin itseriittoinen ihminen. Uskon tietäväni kohtuullisesti siitä, miten ihmisen tulee olla ja elää. En sekaannu muiden elämään, enkä välttämättä arvosta sitä, jos minun elämääni sekaannutaan liikaa.
Suhtaudun moniin asioihin välinpitämättömästi. Aina kun juttelen kavereideni kanssa jostain, mitä teimme vaikkapa 20 vuotta sitten, niin muistan yleensä vain noin puolet siitä, mitä muut. Jotkin hyvin tärkeät asiat joita olen tehnyt ja sanat joita olen päästänyt suustani, ovat kirkkaina muiden mielessä, mutta itse muistan ne vain hämärästi. Toisaalta joku yläasteen kauneimman tytön utuinen, julkea ja samaan aikaan lämmin katse on piirtynyt hehkuvana mieleen.
Olen monesti poissaoleva. Jos koen, etten todella kuulu porukkaan, tai asiat ovat tylsiä, karkaa mieleni muihin maisemiin.
Miksi tämä vuodatus? Olen hyvin vähän tällä palstalla, mutta se vähä mitä olen täällä lukenut, kertoo siitä, että täällä on joillakin vaikeuksia ymmärtää juuri itseni kaltaista temperamenttia. Toivottavasti tästä oli joillekin apua, ja hyvää viikonloppua kaikille. :)
En myöskään ole kovin vastaanottavainen luonne, mitä tulee muihin maailmankatsomuksiin. En koe, että velvollisuuteni kansalaisena on rakentaa mahdollisimman vahvaa Suomea. Lienee aika yleistä, että yltäkylläisyydessä kasvanut länsimainen nuori aikuinen kokee näin. Lama ei meidän perheeseen purrut. Pärjäisin paljon vähemmälläkin. Jos minulla olisi tavaraa vain kolmasosa siitä, mitä nyt, olisin täysin tyytyväinen. Siksi en myöskään pelkää tulevaisuutta. Jos joudun köyhyyteen, niin kaltaiselleni luonteelle sillä ei ole niin väliä.
En myöskään osaa kuunnella kovin herkällä korvalla muiden toiveita. Siis naisten toiveita. En osaa aina nähdä asioita muiden perspektiivistä. Jos minun siis oletetaan ymmärtävän jotain "täysin selviä" asioita miehen roolista esimerkiksi, niin en välttämättä tajua koko asiaa.
Olen myös jossain määrin itseriittoinen ihminen. Uskon tietäväni kohtuullisesti siitä, miten ihmisen tulee olla ja elää. En sekaannu muiden elämään, enkä välttämättä arvosta sitä, jos minun elämääni sekaannutaan liikaa.
Suhtaudun moniin asioihin välinpitämättömästi. Aina kun juttelen kavereideni kanssa jostain, mitä teimme vaikkapa 20 vuotta sitten, niin muistan yleensä vain noin puolet siitä, mitä muut. Jotkin hyvin tärkeät asiat joita olen tehnyt ja sanat joita olen päästänyt suustani, ovat kirkkaina muiden mielessä, mutta itse muistan ne vain hämärästi. Toisaalta joku yläasteen kauneimman tytön utuinen, julkea ja samaan aikaan lämmin katse on piirtynyt hehkuvana mieleen.
Olen monesti poissaoleva. Jos koen, etten todella kuulu porukkaan, tai asiat ovat tylsiä, karkaa mieleni muihin maisemiin.
Miksi tämä vuodatus? Olen hyvin vähän tällä palstalla, mutta se vähä mitä olen täällä lukenut, kertoo siitä, että täällä on joillakin vaikeuksia ymmärtää juuri itseni kaltaista temperamenttia. Toivottavasti tästä oli joillekin apua, ja hyvää viikonloppua kaikille. :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kuulostaa kivalta...
No minkälaisiin maisemiin sun mieli karkaa sitten ap?
Ei näitä jaksa lukea....