Nyt näinä Expressenin suomalaisviha-artikkelin jne. aikoina on taas syytä muistella, millainen valtava viha ja trauma Ruotsissa edelleen on Suomea ja suomalaisuutta kohtaan. Miettikää, millaiset traumat ja viha ruotsalaisilla on Suomea ja suomalaisia kohtaan (ei ole hälvennyt vielä 200 vuodessakaan), kun niinkin valtava myytti kuin VIIKINKImyyttikin on kehitelty Ruotsissa nimenomaan Suomen ja suomalaisten olemassaolon vuoksi?
Tämä Gilloun kirjoitus on niin hyvä, että koen aiheelliseksi myös sen suomentaa:
http://wwwc.aftonbladet.se/nyheter/0010/16/guillou.html
...Sitä suurempi syy muistuttaa mieleen kuvaus siitä, miten viikinkilegenda syntyi ja siitä, että oikeastaan siinä on kyse vain romanttisesta keksinnöstä, eikä oikeasta historiasta. Kun viimeksi käsittelin aihetta, en saanut vain vihaisia anonyymejä kirjeitä, vaan myös muutaman hyvän vihjeen.
Suunnilleen näin kaikki tapahtui:
Kun Ruotsi menetti koko Suomen vuonna 1809 todennäköisesti viimeisessä sodassaan Venäjää vastaan, diktaattorin sanoin tarkoitus oli "saada jna voittaa Suomi takaisin Ruotsin rajojen sisäpuolelle". Se tarkoitti, että oli keksittävä tarinoita meidän arvokkaasta kansastamme ja historiastamme, vanha kristinuskon aikojen temppu. Sellaisia tarinoita kehitellään juuri nyt keski-Aasian uusissa maissa, joissa esim. Uzbekistanilla on vaarana muuttua Timur Lenkin mongooliseksi kansaksi, vaikke uzbekistanilaiset ovat turkkilaisia.
Aikoina, jolloin Ruotsi menetti Suomen, ei ollut olemassakaan mitään "viikinkiaikaa" meidän historiankirjoituksessamme. Sitä aikaa pidettiin vain "lähempänä rautakautena". Ja sana "viikinki" tuskin oli tunnettukaan ja sitä oli käytetty vain runoudessa yhden kerran (Erik G. Gryerin runo). erik oli runossaan Lorn Nelsonista kuvannut tätä "viikingiksi". Sana tarkoitti nimittäin roistoa, merirosvoa, konnaa, ryöväriä.
Mutta vallankumoukselliset intellektuellit perustivat vuonna 1811 yhdistyksen (Götiska förbundet), jonka tarkoituksena oli ihailla uljasta menneisyyttä. Yhdistyksen ensimmäisessä aikakauslehtinumerossa Geijer mirjoitti sunon, josta piti tulla kuuluisa. Sen nimi oli "Viikinki" ja se kuvasi muinaispohjoismaisen sankarihahmon suunnilleen siten, millaisena me kuvittelemme sen nykypäivänä.
Esaias Tegnéristä tuli myös "Götist" (yhdistyksen aktiivi) ja hän kirjoitti lopulta "Fritjofsin sagan/Sadun, joka vielä nykyäänkin vaivaa ruotsalaisia koululapsia. Taiteilijat kutsuttiin mukaan ja he alkoivat maalata kuvia näistä ns. "viikingeistä", tosin nyt muutettiin sanan merkitystä niin, että se tarkoittikin "sankaria", suurta taistelijaa jne.
Taitelijoiden mielikuvituksessa kehittyi näiden "viikinkien" ulkonäkö ja pian tämä koko legendankehittely oli kokonainen teollisuudenala.
1800-luvun loppupuolella tultiin johtopäätökseen, että rautakauden loppu oli niin tärkeä aikakausi, että sille oli saatava uusi nimi -viikinkiaika.
Ja tämä propagandamyytti asettui niin syvälle ihmisten mieliin, että me melkeinpä kuvittelemme kaikki Skandiaviassa myöhäisrautakaudella eläneet "viikingeiksi".
Monet lahjakkaat taiteilijat tekivät siis yhteistyötä tehdäkseen tästä sadusta menestykseskkään. Siitä tuli jopa kansainvälinen muoti-ilmiö, etenkin Saksassa.
R. Wagner teki siitä oopperan ja A. Hitlerille nämä germaaniset propagandasadut tulivat ratkaiseviksi koko hänen maailmankuvansa suhteen.
JA KAIKKI TÄMÄ VAIN, koska me menetimme Suomen vuonna 1809 ja koska pinnalliset intellektuellit keksivät sen vuoksi suureellisen menneisyyden lohdutukseksi, "voittaaksemme Suomen takaisin Ruotsin rajojen sisäpuolelle".
Niillä taiteilijoilla, jotka keksivät "viikinkiulkonäön" 1800 alkupuoliskolla, ei siis ollut minkäänlaista käsitystäkään siitä, miltä myöhäisrautakauden asukkaat Skandinaviassa näyttivät. Todennäköisesti heillä oli yhtä vähän käsitystä siitä, miten he loivat "arjalaisen ideaalin" tuolla suurikokoisella sotilaalla, loputtoman rohkealla, blondeilla hiuksilla - juuri sellaisella kuin natsit haluaisivat nähdä esi-isämme.
Eli jos niikinkikeksintö oli alussa lapsellisen viaton, vuosien saatossa se on saanut hirveän merkityksen. Nimittäin Ruotsin alkuperää ei voida etsiä myuöhemmältä rautakaudelta, vaan monia vuosisatoja myöhemmin, kun massamaahanmuutto toi niin monia uusia tietoja ja taitoja leveysasteille, ette Ruotsilla oli mahdollisuus muodostua oma kansakuntansa ja valtionsa.
Se, joka näkee ruotsalaisten alkuperän "viikinkiajassa" on siis joko pahasti huijattu ja autuaan tietämätön todellisuudesta tai sitten halukkaasti huijattu ja ei niinkään viaton.
Mutta tämä vanha sotapropaganda elää edelleen niin vahvasti, että ruotsalaiset kuuluvat niihin muutamiin jäljellä oleviin kansoihin Euroopassa, joissa oma alkuperä on kääritty epämääräisiin satuihin ja tietämättömyyteen.
Tämä Gilloun kirjoitus on niin hyvä, että koen aiheelliseksi myös sen suomentaa:
http://wwwc.aftonbladet.se/nyheter/0010/16/guillou.html
...Sitä suurempi syy muistuttaa mieleen kuvaus siitä, miten viikinkilegenda syntyi ja siitä, että oikeastaan siinä on kyse vain romanttisesta keksinnöstä, eikä oikeasta historiasta. Kun viimeksi käsittelin aihetta, en saanut vain vihaisia anonyymejä kirjeitä, vaan myös muutaman hyvän vihjeen.
Suunnilleen näin kaikki tapahtui:
Kun Ruotsi menetti koko Suomen vuonna 1809 todennäköisesti viimeisessä sodassaan Venäjää vastaan, diktaattorin sanoin tarkoitus oli "saada jna voittaa Suomi takaisin Ruotsin rajojen sisäpuolelle". Se tarkoitti, että oli keksittävä tarinoita meidän arvokkaasta kansastamme ja historiastamme, vanha kristinuskon aikojen temppu. Sellaisia tarinoita kehitellään juuri nyt keski-Aasian uusissa maissa, joissa esim. Uzbekistanilla on vaarana muuttua Timur Lenkin mongooliseksi kansaksi, vaikke uzbekistanilaiset ovat turkkilaisia.
Aikoina, jolloin Ruotsi menetti Suomen, ei ollut olemassakaan mitään "viikinkiaikaa" meidän historiankirjoituksessamme. Sitä aikaa pidettiin vain "lähempänä rautakautena". Ja sana "viikinki" tuskin oli tunnettukaan ja sitä oli käytetty vain runoudessa yhden kerran (Erik G. Gryerin runo). erik oli runossaan Lorn Nelsonista kuvannut tätä "viikingiksi". Sana tarkoitti nimittäin roistoa, merirosvoa, konnaa, ryöväriä.
Mutta vallankumoukselliset intellektuellit perustivat vuonna 1811 yhdistyksen (Götiska förbundet), jonka tarkoituksena oli ihailla uljasta menneisyyttä. Yhdistyksen ensimmäisessä aikakauslehtinumerossa Geijer mirjoitti sunon, josta piti tulla kuuluisa. Sen nimi oli "Viikinki" ja se kuvasi muinaispohjoismaisen sankarihahmon suunnilleen siten, millaisena me kuvittelemme sen nykypäivänä.
Esaias Tegnéristä tuli myös "Götist" (yhdistyksen aktiivi) ja hän kirjoitti lopulta "Fritjofsin sagan/Sadun, joka vielä nykyäänkin vaivaa ruotsalaisia koululapsia. Taiteilijat kutsuttiin mukaan ja he alkoivat maalata kuvia näistä ns. "viikingeistä", tosin nyt muutettiin sanan merkitystä niin, että se tarkoittikin "sankaria", suurta taistelijaa jne.
Taitelijoiden mielikuvituksessa kehittyi näiden "viikinkien" ulkonäkö ja pian tämä koko legendankehittely oli kokonainen teollisuudenala.
1800-luvun loppupuolella tultiin johtopäätökseen, että rautakauden loppu oli niin tärkeä aikakausi, että sille oli saatava uusi nimi -viikinkiaika.
Ja tämä propagandamyytti asettui niin syvälle ihmisten mieliin, että me melkeinpä kuvittelemme kaikki Skandiaviassa myöhäisrautakaudella eläneet "viikingeiksi".
Monet lahjakkaat taiteilijat tekivät siis yhteistyötä tehdäkseen tästä sadusta menestykseskkään. Siitä tuli jopa kansainvälinen muoti-ilmiö, etenkin Saksassa.
R. Wagner teki siitä oopperan ja A. Hitlerille nämä germaaniset propagandasadut tulivat ratkaiseviksi koko hänen maailmankuvansa suhteen.
JA KAIKKI TÄMÄ VAIN, koska me menetimme Suomen vuonna 1809 ja koska pinnalliset intellektuellit keksivät sen vuoksi suureellisen menneisyyden lohdutukseksi, "voittaaksemme Suomen takaisin Ruotsin rajojen sisäpuolelle".
Niillä taiteilijoilla, jotka keksivät "viikinkiulkonäön" 1800 alkupuoliskolla, ei siis ollut minkäänlaista käsitystäkään siitä, miltä myöhäisrautakauden asukkaat Skandinaviassa näyttivät. Todennäköisesti heillä oli yhtä vähän käsitystä siitä, miten he loivat "arjalaisen ideaalin" tuolla suurikokoisella sotilaalla, loputtoman rohkealla, blondeilla hiuksilla - juuri sellaisella kuin natsit haluaisivat nähdä esi-isämme.
Eli jos niikinkikeksintö oli alussa lapsellisen viaton, vuosien saatossa se on saanut hirveän merkityksen. Nimittäin Ruotsin alkuperää ei voida etsiä myuöhemmältä rautakaudelta, vaan monia vuosisatoja myöhemmin, kun massamaahanmuutto toi niin monia uusia tietoja ja taitoja leveysasteille, ette Ruotsilla oli mahdollisuus muodostua oma kansakuntansa ja valtionsa.
Se, joka näkee ruotsalaisten alkuperän "viikinkiajassa" on siis joko pahasti huijattu ja autuaan tietämätön todellisuudesta tai sitten halukkaasti huijattu ja ei niinkään viaton.
Mutta tämä vanha sotapropaganda elää edelleen niin vahvasti, että ruotsalaiset kuuluvat niihin muutamiin jäljellä oleviin kansoihin Euroopassa, joissa oma alkuperä on kääritty epämääräisiin satuihin ja tietämättömyyteen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Keksittyjä menneisyyksiä ovat harrastaneet vähän yks sun toiset. Erityisesti fennomaanit kunnostautuivat sillä alalla.
Jos ei riittävän komeata historiaa ole niin se pitää luoda!
"Kansallisen valtion synty edellytti, että oli ensin rakennettava kansakunnan taloudelliset, yhteiskunnalliset ja sivistykselliset toimintaedellytykset sekä kansallinen yhteistunto ja yhteistahto. Autonomian ajan sivistyneistön tehtäväksi tuli kertoa suuret kertomukset, joiden tarkoituksena oli esittää uskottavia ja siksi toiminnan perustaksi kelpaavia malleja ja myyttejä suomalaisten menneisyydestä, nykyisyydestä ja tulevaisuudesta. Oli luotava kuva Suomesta ja suomalaisista, suomalaisesta kansakunnasta historiallisena subjektina, toimijana suhteessa itseensä ja muihin kansakuntiin.
Etenkin autonomian alkupuolella, ennen 1860-luvulla virinnyttä poliittista elämää, huomattava osa sivistyneistöstä otti tehtäväkseen sulattaa monista aineksista rakentunut kulttuuri erityismuodoksi, joka sovittaisi keskenään ristiriitaiset juonteet yhtenäiseksi kansalliseksi kulttuuriksi. Tähän sovitustyöhön vaikutti ratkaisevasti se, että kansanrunouden keruu ja tuntemus vahvisti uskoa kansan kulttuurisiin kykyihin. Tärkeää osaa toisaalta näyttelivät sivistyneistön omaksumat eurooppalaiset aatteet ja opit: niistä löydettiin ylihistoriallisiksi uskotut periaatteet, joiden katsottiin antavan yhteisyydelle lujan perustan."
Lukekaa lisää, ihan mielenkiintoista. (jään myös odottamaan fennojen syytöksia Kalevalaseuran levittämästä svekopropagandasta)
http://www.kalevalaseura.fi/kaku/sivu.php?n=p2a1&s=p2a1s1&h=hp2a1&f=fp2s
Vertaat siis oikeasti KALEVALAA johonkin viikinkimyyttiin?
1. Kalevalaa ei ole luotu ja kerätty KENENKÄÄN eikä minkään ihmisryhmän ALISTAMISEKSI
2. Kukaan ei ole ikinä väittänyt tai kuvitellutkaan kalevalaa OIKEAKSI historiaksi.
Siinä se "pieni" ero.
Ilman muuta Suomalaisten oli saatava itselleen oma identiteetti, koska EMME OLE RUOTSALAISIA!
Ankkalampi unohtaa tämän asian, koska on niin aivopesty Ruotsalaisuuden ihanteesta, että ei ymmärrä miksi Suomi ei liity takaisin Ruotsiin. Tämä itsepetos ja aivopesu ruotsinkielisillä on jatkunut 1800-luvun alusta asti. Ankkalampi on hyvä esimerkki aivopesun tuloksesta. Hän ei pysty näkemään totuutta, vaikka tulessa palaisi.
Kyllä vertaan mutta eri syystä kuin miten sinä sen ymmärsit.
"Kalevalaa ei ole luotu ja kerätty KENENKÄÄN eikä minkään ihmisryhmän ALISTAMISEKSI"
Ei olekaan mutta jos luit jutun niin tietäisit että sitä on käytetty kansallistunteen nostattamiseksi ja kansallisen, ylevän mytologian luomiseksi.
Aivan kuten viikinkejä Ruotsissa.
Kalevala on sitä paitsi kerätty nykyisen Venäjän alueelta. Ruotsinkelisenä suomalaisena en mitenkään koe Kalevalaa omana tarinanani, en tosin koe viikinkejäkään.
Mytologia politiikan vallankäytön välineenä!! Rakennetaan identiteetti sopivista aineosasista. Eräänlaista aivopesua siis.
Ruotsinkelisenä suomalaisena en mitenkään koe Kalevalaa omana tarinanani, "
Ajatusmaailmasi on järkyttävän mustavalkoinen. Minä en ole ikinä lukenut Kalevalaa, ja enpä usko että sen kummemmin nyt minäkään koen mitään Kalevalaa "omana tarinanani"? Kyseessähän on runokokoelma, senaikainen!? Ihan mielenkiintoista sitäkin on sen sijaan joskus kuulla! Sen sijaan koen, että suomalainen kulttuuri, sen perinteet, laulut, tavat jne. on upea asia.
Pidetkö siis viikinkimyyttiä "omana tarinanasi"?
Tuo kertoo vain taas siitä suomalaisuusvihastasi. ME suomalaiset emme synny tähän maailmaan joku Kalevala kädessä, vaan meidän kulttuurimme ja käsityksemme tästä perustuu johonkin täysin muuhun! Hädin tuskin kuulemmekaan koko Kalevalaa elämämme aikana sen kummemmin!
Ajatusmaailmasi on vaan jotain niin käsittämätöntä, etten suomalaisena vaan voi ymm ärtää tuollaista katsontatapaa suomalaisuuteen. Ja joo, huomasin, että sanoit samassa yhteydessä, ettet koe viikinkimyyttiä "omaksesi" - se nyt olisikin, jos kokisit!
Kalevala on suomalaisten kansalliseepos, vaikka tuskin kukaan suomalainen tuntee tarinaa "omakseen" - sen sijaan kukaan suomalaiseksi itsensä tunteva tuskin tuntee mitään antipatioita mitään "Kalevala-kokoelmaa" kohtaankaan.
Kyse on taas kerran mielestäni siitä, että et halua laskea vaan itseäsi "suomalaiseksi" - äläkä oleta, että muut tekisivät silloin niin.
Paljon enemmän minulle suomalaisuutta kuvastaa esim. jooulu ja sen tunnelmat kuin Kalevala, mutta ihan kiva se on, että meillä on myös oma kansalliseepoksemme! On ainutlaatuista, että kansalliseepoksen päähenkilö on runoilija, eikä mikään "sotasankari" tms.
Neffelogiaa!
Jos joku on neffen kanssa eri mieltä se tarkoitta että henkilö vihaa suomalaisia!
"Kalevala on sitä paitsi kerätty nykyisen Venäjän alueelta."
Osittain, mutta suomea puhuvilta ihmisiltä joten kyllä suomalaisuus on vahvasti mukana.
Mitä mustavalkoista siinä on ettei koe Kalevalan tarinoita oman kulttuurinsa tarinoina? Miksi minun pitäisi tunnistaa Kalevala itsessäni kuten ilmeisesti moni kokee? Minulle Kalevala on Karjalaa ja Itä-Suomea jonne minulla ei ole mitään kosketuspintaa. Vietetäänhän Kalevalan päivänä suomalaisen kulttuurin päivää mutta tuskin ne saamelaisetkaan silloin suomalaisuuttaan juhlii joten ilmeisesti hekään ei sitten ole mielestäsi suomalaisia.
Voidaanko tällä palstalla keskustella yhtään mistään tulematta leimatuksi ei-suomalaiseksi ja suomalaisia vihavaksi.
Neffe on määritellyt PAKKOSUOMALAISUUDEN!!
Ketjun aihe oli historian vääristely, uuden historian keksiminen ja kansallistunteen vahvistaminen sekä sen muokkaaminen myyttien ja keksittyjen tarinoiden avulla!
Samoin svekorusut kehittivät suomenruotsalainen-myytin vasta 1800-luvun lopulla, kun kielikiistat alkoivat lisääntyä maassa. Että rusut olivatkin "itäruotsalaisia".
Aiemmin rusut pitivät itseään ruotsia puhuvina suomalaisina, mitä he nykytieteen mukaan ovatkin.
Suurin+osa+ruotsinkielisistä+on+autuaan+tietämättömiä+Suomenkin+oikeasta+historiasta,+siitä,+miten+Suomessa+vain+OPISKELTIIN+aikoinaan+se+ruotsin+kieli+ja+välitettiin+jälkipolville,+koska+kielellä+pääsi+"yläluokkaan"+-+milloin+opiskelemaan,+milloin+kirkkoherraksi,+milloin+kauppiaaksi+jne.+Ruotsin+kieli+oli+ja+on+Suomessa+vallan+väline+ja+näin+on+ollut+aina.+Korkeimmillaan+kireltä+osasi+n.+16+%+ihmisistä+SUomessa.+
Entä sitten?
Hauska kommentti svekoankalta! ;-)
Eihän rusujen tarvitse mitään tietää tässä svekokratiassa.
Pelkkä ruotsin taito riittää hyviin ammatteihin ja asemiin yhteiskunnassa.
Itä-Ruotsi ei ole mikään myytti! Suomen alue oli ennen vuotta 1809 Itä-Ruotsia, Österlandet, ei siihen mitään mytologiaa liity.
Puhun siis maantieteestä, ihmiset olivat kuta kuinkin samoja kuin nykyäänkin, suomalaisia enimmäkseen, ja he puhuivat suomea ja ruotsia kuten nykyäänkin, emmekä me ruotsia puhuvat ollket yhtään sen ruotsalaisempia silloin kuin nykyäänkään!
Mitä taas noihin sukuhistorioihin tulee niin väittäisin että moni meistä suruista tuntee sukunsa historia paljon paremmin kuin te suomenkieliset. Jokaisesta kulttuurisuvusta on tehty sukututkimus, omastanikin! Kaikki löytyvät jopa netistä!
Neffen ajattelun mukaan on jotenkin muka noloa jos jostain satojen vuosien takaa löytyy joku torpparin lesken äpärä josta suku on saanut alkunsa, ei se ole kiusallista tai noloa. Sellaista historia on, se on mielenkiintoista mutta ei sitä voi muuttaa, eikä tarvitsekaan, eikä se myöskään mitenkään vaikuta tänä päivänä elävien ihmisten arvoon tai aitouteen suomalaisia tai suomenruotsalaisia.
Oma varhaisin tunnettu esi-isäni oli talonpoika, ja hänen pojanpoikansa otti sukunimeni pestautuessaan armeijaan, huom kuninkaan armeijaan!
Kuinka monta suomen kieltä taitamatonta surua tunnet?
Kuinka monta ummikko surua muka löytyy hyvistä ammateista ja yhteiskunnallisista asemista? Löytyy ehkä joitakin mutta ei kovin monta. Pohjanmaalta saattaa löytyä, menestyviä yrittäjiä esim ja muita ammattimiehiä mutta tuskin juurikaan muualta.
Meiltä suruilta vaaditaan paljon parempaa suomen kielen taitoa kuin teiltä suomenkielisiltä ruotsin kielen taitoa! Älä siis puhu peetä! Meidän valttimme on kaksikielisyys!! Kaksikielisyys on hankittu taito!!