Saturanta päiväkoti

Voi ei!

Miksi piti mun yrittää löytää jotain keskustelupalstaa koskien Lempäälä ja törmätä tähän?

Yksi ikävimmistä paikoista johon olen tutustunut täällä. Hapanta henkilökuntaa joka koko ajan tuntui haluavan olla jossain aivan muualla. Liian pienet tuulikaapit. Johtajuus kateissa, päiväkodin johtaja oli harvinaisen v-mäinen akka. Jos antoi itseltä "pieneksi jääneitä" leluja sai antohetkellä nähdä mollivoittoista ilmapiiriä ja hädin tuskin kuuli väkisinvängerretyn hiljaisen kiitoksen joka siis ei tullut henkilökunnan sydämestä.

Sain hyvän ja osuvan kuvan minkälaisia suomalaiset ihmiset ovat. Menkää Lempääläiset ulkomaille oppimaan miten olla iloinen lasten seurassa!

Ei ole totta -olen muutaman kerran hakenut lapsenlapsenlapseni hoidosta ja henkilökunta on aivan ihanaa ja jutellaan ja kerrotaan kuinka päivä on mennyt ja mikä tärkeintä kuinka tämä pieni mies minulle hyvin tärkeä on kehittynyt ja mennyt elämässä eteenpäin! ISO KIITOS HENKILÖKUNNALLE !

Henkilökunta on kuten muuallakin, eli kaikki omanlaisiaan huonoine ja parempine päivineen. Lapsirakkaita lienee joukossa. Työ on raskasta eikä sitä aina jaksa näyttää parastaan.

Ei mitään kiitosta Saturantaan. Jos sanot kiitos olet silloin satutuntia vetämässä. Saturanta oli uusi ja moderni silloin joskus, vanhenihan sekin sekä rakennuksena että toimipisteenä. Hyvin laitosmaista suomalaista virkakoneiston lastenhoitoa. Sellainen paikka jossa johtaja tienaa kovaa palkkaa nuolemalla ylempiään virkakoneistossa ja samalla lytäten pikkulasten äitejä. Suurennuslasin alle joutui niin äidin kasvatusote kuin isänkin, puhumattakaan muista huolta nostattavista asioista kuten lapsen vaatteet ja ne tuulesta temmatut milloin mitkäkin keksityt ja mielikuvitukselliset aiheet tehdä lastensuojeluilmoitukset.

Olipahan koko Sote-talo Lempäälässä aivan Saturannan vieressä vaikka silloin ei Sotesta puhuttu. Mutta nämä kaksi paikkaa lähellä toisiaan piti molemmin puolen huolta huolista, niistä huolista jotka nousi kun ajettiin voimallisesti lasten etua täällä Lempäälässä. Jossain kursseilla jotka oli järjestetty tarhan henkilökunnalle oli korostettu huomaamaan huolia. Sitä sanotaan varhaiseksi puuttumiseksi. Niinpä myös Lempäälässä joku lapsiperhe lastensuojelun ja tarhan huolien nousemisen takia huomattiin että huostaanoton jälkeen lapsi puuttuu perheestä varhaisessa vaiheessa.

Päiväkoti Saturannan henkilökunta meni mielestäni liian pitkälle siinä kun kehoittivat pitämään sairaan lapsen kotona.

Sairaan lapsen paikka on kotona, sen ymmärtää tyhmempikin; lapsen pitää saada nukkua ja levätä. Ohje kai on että hoitopaikkaan voi palata yhden kuumeettoman päivän jälkeen.

Vähän vaikeampaa on vetää linjaa siihen että jos lapsi yskii ja aivastelee ja nuhanenää pitää nenäliinaan kuivata että milloin on sopiva aika olla kotona-mennä hoitoon takaisin.

Kuitenkin Saturannan henkilökunta oli "määräämässä" ja pakottamassa ihan pienestäkin yskästä vanhempia pitämään lapsen kotona.

Ristiriidan tästä näin sitten siitä kun itse sain tilaisuuden seurata Lempäälän kunnan hoitohenkilökunnan touhuja monen viikon ajan. Nimittäin paljastui että henkilökunta itse tuli päiväkotiin töihin yskimään, pärskimään ja aivastelemaan jopa hoitolapsi sylissä. Ruokailessa täti aivasti käteensä ja koski sitten lapsen aterimia.

Oliko tädillä niin paljon asuntovelkaa että oli pakko rahansaannin himossaan tulla tartuttamaan pikkulapsia kaikkiin flunssiin töihin?