Hei!
Haluan kertoa oman onnistuneen tarinani.
Minulle tehtiin tänään sairaalassa lääkkeellinen raskaudenkeskeytys rv 7 0
Ennestään meillä on neljä lasta ja viides ei vaan sopinut millään tämän hetkiseen elämäntilanteeseen ja raskaaksi tulin ehkäisystä huolimatta. Pitkään mietimme, välillä halusin pitää välillä en ja sitten teimme lopullisen ratkaisun.päädyimme keskeyttämään raskauden.
Toissa päivänä sain mifegyne lääkkeen ja tyhjennys sovittiin parin päivän päähän sairaalaan koska näin koin parhaimmaksi vaihtoehdoksi. Tästä lääkkeestä ei juuri minkäänlaisia oireita ensimmäisenä päivänä.
Seuraavana päivänä oli vähän väliä pahoinvointia ja myöhemmin alkoi kuukautismaiset kivut jotka yltyivät iltaan mennessä ja samassa alkoi myös verinen vuoto mikä kesti n.tunnin verran ja yön sain nukkua rauhassa.
Aamulla heräsin pelonsekaisin tuntein, tänään sanoisin lopulliset hyvästit meidän pikkuiselle
Pelotti myös kipu, oliko se sietämätöntä. Sairaalaan saavuttuani hoitaja ohjasi minut huoneeseen missä oli verhoilla jaettu oma paikka todennäköisesti kuudelle. Molemmin puolin oli naiset, toinen oli saanut keskenmenon mutta vuoto ei ollut alkanut..tunsin piston sydämessäni, kuinka voin olla näin hirveä meidän vauva voi hyvin ja vastasi raskausviikkoja ja toinen oli juuri menettänyt lapsensa jonkun kehityshäiriön takia. enää en voinut perua nyt tämä oli vietävä loppuun.
Hoitaja saapuikin pian ja antoi pahoinvointilääkkeen, panacod ja litalgiini kipulääkettä samalla sain supisteluja aiheuttavaa cytozin lääkettä 4 kpl kerta annoksena jouduin ottamaan lääkkeet suun kautta koska vuoto oli jo alkanut.
Mies oli onneksi tukena kun kivuliaat poltot alkoivat jo puolen tunnin kuluttua lääkkeiden otosta, siitä yltyivät koviksi supisteluiksi. Olinhan näihin tottunut vaikka olen aika kipu kammoinen. Päätin kuitenkin ottaa kipupiikin että saisin hieman levättyäkin välillä.. Vuotoa alkoi tulemaan reippaasti ja myös kunnon kokoisia hyytymiä tipahteli siteeseen. Kipu väistyi 10 min kuluttua kipupiikistä ja pystyin rentoutumaan ja käymään vessassa.
Huh kun tavaraa riitti, isoja hyytymiä verta tipahteli pyttyy tämä tuntui aika kurjalta. Pelkäsin vaihtaa sidettä etten törmäisi pikkuiseen. Kipupiikin ansiosta oloni oli hyvä ja samalla vuodin kun seula. Vaippa siteitä vaihdoin yhteensä 4 kpl. Kolmannella vessakäynnillä tunsin että jotain isompaa on tulossa ja sinne se pikkuinen plompsahti pyttyyn, en voinut katso mutta varma olen että siinä sikiö tuli ulos..istuin hetken paikallaan ja mietin varmaankin ääneen että hei hei rakas pikkuinen ja aloin itkemään. Nousin ylös kipu loppui täysin..kaikki oli nyt tullut pois, tämä oli nyt ohi. Näin helpollako pääsin vaikka pari päivää sitten tein raskaan päätöksen ja päätin lapseni elämästä, minun olisi pitänyt kärsiä enemmän.
Iltapäivällä vielä ultrattiin ja kaikki oli poistunut. Lääkäri näytti tyhjää ruutua. Itkuhan siinä tuli..olin helpottunut että kaikki meni hyvin mutta pieni oli nyt lopullisesti poissa mutta ikuisesti sydämissämme.❤️
Kokonaisuudessaan tähän prosessiin meni aikaa 4,5 h ja pääsin kotiin.
Suosittelen todellakin tekemään keskeytyksen sairaalassa missä osaavat hoitajat lähellä. Itse en olisi tätä missään tapauksessa kotona uskaltanut tekemään. Jälkitarkastus ja hormonitesti vielä edessä.
Kokonaisuudessa kokemuksesta jäi positiivinen kuva ja kaikki meni hyvin.
Keskeytyksen jälkeen olo oli uskomattoman haikea ja tyhjä. Katselin vaan auton ikkunasta ja kuuntelin lasteni iloisia ääniä takapenkillä. Olen uskomattoman onnekas kun saan olla näiden ihanien lasten äiti.❤️
Toivottavasti jaksoit lukea ja toivon kaikille tämän kipeän ratkaisun tekeville paljon voimia. ❤️❤️
T. Sonya83
Haluan kertoa oman onnistuneen tarinani.
Minulle tehtiin tänään sairaalassa lääkkeellinen raskaudenkeskeytys rv 7 0
Ennestään meillä on neljä lasta ja viides ei vaan sopinut millään tämän hetkiseen elämäntilanteeseen ja raskaaksi tulin ehkäisystä huolimatta. Pitkään mietimme, välillä halusin pitää välillä en ja sitten teimme lopullisen ratkaisun.päädyimme keskeyttämään raskauden.
Toissa päivänä sain mifegyne lääkkeen ja tyhjennys sovittiin parin päivän päähän sairaalaan koska näin koin parhaimmaksi vaihtoehdoksi. Tästä lääkkeestä ei juuri minkäänlaisia oireita ensimmäisenä päivänä.
Seuraavana päivänä oli vähän väliä pahoinvointia ja myöhemmin alkoi kuukautismaiset kivut jotka yltyivät iltaan mennessä ja samassa alkoi myös verinen vuoto mikä kesti n.tunnin verran ja yön sain nukkua rauhassa.
Aamulla heräsin pelonsekaisin tuntein, tänään sanoisin lopulliset hyvästit meidän pikkuiselle
Pelotti myös kipu, oliko se sietämätöntä. Sairaalaan saavuttuani hoitaja ohjasi minut huoneeseen missä oli verhoilla jaettu oma paikka todennäköisesti kuudelle. Molemmin puolin oli naiset, toinen oli saanut keskenmenon mutta vuoto ei ollut alkanut..tunsin piston sydämessäni, kuinka voin olla näin hirveä meidän vauva voi hyvin ja vastasi raskausviikkoja ja toinen oli juuri menettänyt lapsensa jonkun kehityshäiriön takia. enää en voinut perua nyt tämä oli vietävä loppuun.
Hoitaja saapuikin pian ja antoi pahoinvointilääkkeen, panacod ja litalgiini kipulääkettä samalla sain supisteluja aiheuttavaa cytozin lääkettä 4 kpl kerta annoksena jouduin ottamaan lääkkeet suun kautta koska vuoto oli jo alkanut.
Mies oli onneksi tukena kun kivuliaat poltot alkoivat jo puolen tunnin kuluttua lääkkeiden otosta, siitä yltyivät koviksi supisteluiksi. Olinhan näihin tottunut vaikka olen aika kipu kammoinen. Päätin kuitenkin ottaa kipupiikin että saisin hieman levättyäkin välillä.. Vuotoa alkoi tulemaan reippaasti ja myös kunnon kokoisia hyytymiä tipahteli siteeseen. Kipu väistyi 10 min kuluttua kipupiikistä ja pystyin rentoutumaan ja käymään vessassa.
Huh kun tavaraa riitti, isoja hyytymiä verta tipahteli pyttyy tämä tuntui aika kurjalta. Pelkäsin vaihtaa sidettä etten törmäisi pikkuiseen. Kipupiikin ansiosta oloni oli hyvä ja samalla vuodin kun seula. Vaippa siteitä vaihdoin yhteensä 4 kpl. Kolmannella vessakäynnillä tunsin että jotain isompaa on tulossa ja sinne se pikkuinen plompsahti pyttyyn, en voinut katso mutta varma olen että siinä sikiö tuli ulos..istuin hetken paikallaan ja mietin varmaankin ääneen että hei hei rakas pikkuinen ja aloin itkemään. Nousin ylös kipu loppui täysin..kaikki oli nyt tullut pois, tämä oli nyt ohi. Näin helpollako pääsin vaikka pari päivää sitten tein raskaan päätöksen ja päätin lapseni elämästä, minun olisi pitänyt kärsiä enemmän.
Iltapäivällä vielä ultrattiin ja kaikki oli poistunut. Lääkäri näytti tyhjää ruutua. Itkuhan siinä tuli..olin helpottunut että kaikki meni hyvin mutta pieni oli nyt lopullisesti poissa mutta ikuisesti sydämissämme.❤️
Kokonaisuudessaan tähän prosessiin meni aikaa 4,5 h ja pääsin kotiin.
Suosittelen todellakin tekemään keskeytyksen sairaalassa missä osaavat hoitajat lähellä. Itse en olisi tätä missään tapauksessa kotona uskaltanut tekemään. Jälkitarkastus ja hormonitesti vielä edessä.
Kokonaisuudessa kokemuksesta jäi positiivinen kuva ja kaikki meni hyvin.
Keskeytyksen jälkeen olo oli uskomattoman haikea ja tyhjä. Katselin vaan auton ikkunasta ja kuuntelin lasteni iloisia ääniä takapenkillä. Olen uskomattoman onnekas kun saan olla näiden ihanien lasten äiti.❤️
Toivottavasti jaksoit lukea ja toivon kaikille tämän kipeän ratkaisun tekeville paljon voimia. ❤️❤️
T. Sonya83
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.