Hei!
mistäköhän aloittaisin...alotetaan siitä että sanon ekaksi positiiviset asiat-->mieheni on/yrittää olla kaiken vapaa ajan lapsemme kanssa,mieheni maksaa/yrittää maksaa vuokran ja omat laskunsa,minä maksan omani,mieheni on pidetty,kunnianhimoinen,eteenpäin pyrkivä ihminen..
mutta taas hänen vapaa aikansa on n.1-4h päivässä,johon kuuluu syömiset,uutisten katsominen täydessä hiljaisuudessa,ja koneen ääreessä "sexikäitä" musavideoiden katsominen... hänellä on hermot kireällä..ja se johtuu minusta kun en anna seksiä.
Kun hän suuttuu hän on kuin päätön kana,puhuu mitä sylki suuhun tuo ja käyttäytyy lapsellisesti. Vähän sama kuin yrittäisi puhua änkyrä kännissä olevalle->oma ääni on parasta kuunneltavaa..
eilen meni liiallisuuksiin,koira oli paskantanu yön aikana sisälle ja ukko meinas tappaa sen puukolla (?!näin väitti, tuskinpa olisi tehnyt)puukko oli äijän käessä,minähän siitä suutahin ja huusin sille että painuu helevettiin sen puukon kanssa..kun mies ei uskonut kävin käsiksi ja pukkasin hänet pois koiran luota...sitten hän kävi minuun käsiksi,eli otti ranteista kiinni ja yritti laittaa seinää vasten...siinä oli sitten pieni rimpuilu ja sanojen vaihtelua.. asia rauhottui.Jälkeen pin hän sanoi että kävi minuun käsiksi sentakia että yritti rauhoittaa minua...
Sitten illalla hän halusi taas seksiä,mutta oli väsynyt.ja nyt en aikonut antaa periksi ja päätin vaan maata hiljaa kyljellään tekemättä mitään.. No se yritti ottaa multa pöksyjä pois,mä käännyin ja sanoin älä viiti,ja käännyin takasi kyljelleni. Mies vetäs mun pöksyt takasin niin lujaa että kipeää kävi,käännyin ärtyneenä ympäri,mun kyynärpää osu häneen käteensä tai mahaan ja sanoin "AI, vi**n pas*a" ja sitten hän kävi taas samalla tavalla päälle kuin aamulla,eli ranteista kiinni..minä yksinkertaisesti,otin ja potkaisin hänet päältäni pois,mies lenti ja löi päänsä...sitten koko loppu yö meni siihen että kuinka huono minä oon,ja kuinka nilkki minä oon, minä en antsaitse hänenlaistaan miestä,ja taas hän yritti mukamas rauhoittaa mua... en muista kertaakaan että olisin alkanut riehumaan,paitsi puolustaakseen joko itteäni tai koiraani...
Nyt aamulla yritimme jutella asiasta...turhaan.. asia on vain minussa vika... oon mukamas vaarallinen lapsellemme ym...
minä sanon että tää ei ole hyväksi lapselle nähdä vanhempansa koko ajan riitelemässä,siihen hän vastasi että ei se vielä tajua...
kyllä se tajuaa...
Olen miettinyt pois muuttoa...mutta tällä raha määrällä mitä saan,se olisi aika kitumista.. mulla olis vielä yks vuosi koulua jälellä,alkaa elokuussa... Mietin kannattaako jättää opiskelu sikseen ja mennä töihin,vai miten teen... En halua sossuun.(ei millään pahalla sossussa kävijöille) mutta minä oon itse polkuni valinnut,miksi menisin sossunluukulle kun en pärjää..
Paraneeko vanhempain raha jos asuu yksin? aumis tuki nyt ainaskin vähä paranee...mitä muita tukeja on? Luulenpa että mun on pakko mennä töihin,että saan lastani ja koirani elätettyä..
Kritisoikaa niin paljon kuin haluatte,ehkä opin mitä oon tehnyt väärin...
mistäköhän aloittaisin...alotetaan siitä että sanon ekaksi positiiviset asiat-->mieheni on/yrittää olla kaiken vapaa ajan lapsemme kanssa,mieheni maksaa/yrittää maksaa vuokran ja omat laskunsa,minä maksan omani,mieheni on pidetty,kunnianhimoinen,eteenpäin pyrkivä ihminen..
mutta taas hänen vapaa aikansa on n.1-4h päivässä,johon kuuluu syömiset,uutisten katsominen täydessä hiljaisuudessa,ja koneen ääreessä "sexikäitä" musavideoiden katsominen... hänellä on hermot kireällä..ja se johtuu minusta kun en anna seksiä.
Kun hän suuttuu hän on kuin päätön kana,puhuu mitä sylki suuhun tuo ja käyttäytyy lapsellisesti. Vähän sama kuin yrittäisi puhua änkyrä kännissä olevalle->oma ääni on parasta kuunneltavaa..
eilen meni liiallisuuksiin,koira oli paskantanu yön aikana sisälle ja ukko meinas tappaa sen puukolla (?!näin väitti, tuskinpa olisi tehnyt)puukko oli äijän käessä,minähän siitä suutahin ja huusin sille että painuu helevettiin sen puukon kanssa..kun mies ei uskonut kävin käsiksi ja pukkasin hänet pois koiran luota...sitten hän kävi minuun käsiksi,eli otti ranteista kiinni ja yritti laittaa seinää vasten...siinä oli sitten pieni rimpuilu ja sanojen vaihtelua.. asia rauhottui.Jälkeen pin hän sanoi että kävi minuun käsiksi sentakia että yritti rauhoittaa minua...
Sitten illalla hän halusi taas seksiä,mutta oli väsynyt.ja nyt en aikonut antaa periksi ja päätin vaan maata hiljaa kyljellään tekemättä mitään.. No se yritti ottaa multa pöksyjä pois,mä käännyin ja sanoin älä viiti,ja käännyin takasi kyljelleni. Mies vetäs mun pöksyt takasin niin lujaa että kipeää kävi,käännyin ärtyneenä ympäri,mun kyynärpää osu häneen käteensä tai mahaan ja sanoin "AI, vi**n pas*a" ja sitten hän kävi taas samalla tavalla päälle kuin aamulla,eli ranteista kiinni..minä yksinkertaisesti,otin ja potkaisin hänet päältäni pois,mies lenti ja löi päänsä...sitten koko loppu yö meni siihen että kuinka huono minä oon,ja kuinka nilkki minä oon, minä en antsaitse hänenlaistaan miestä,ja taas hän yritti mukamas rauhoittaa mua... en muista kertaakaan että olisin alkanut riehumaan,paitsi puolustaakseen joko itteäni tai koiraani...
Nyt aamulla yritimme jutella asiasta...turhaan.. asia on vain minussa vika... oon mukamas vaarallinen lapsellemme ym...
minä sanon että tää ei ole hyväksi lapselle nähdä vanhempansa koko ajan riitelemässä,siihen hän vastasi että ei se vielä tajua...
kyllä se tajuaa...
Olen miettinyt pois muuttoa...mutta tällä raha määrällä mitä saan,se olisi aika kitumista.. mulla olis vielä yks vuosi koulua jälellä,alkaa elokuussa... Mietin kannattaako jättää opiskelu sikseen ja mennä töihin,vai miten teen... En halua sossuun.(ei millään pahalla sossussa kävijöille) mutta minä oon itse polkuni valinnut,miksi menisin sossunluukulle kun en pärjää..
Paraneeko vanhempain raha jos asuu yksin? aumis tuki nyt ainaskin vähä paranee...mitä muita tukeja on? Luulenpa että mun on pakko mennä töihin,että saan lastani ja koirani elätettyä..
Kritisoikaa niin paljon kuin haluatte,ehkä opin mitä oon tehnyt väärin...
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ota yhteyttä turvakotiin, mene sinne. Siellä saat apua ja ohjeita tilanteeseesi. Jos turvataloa ei ole, voi sinne soittaa, etsi puhelonluettelosta. Netti sulla on käytössä, sieltä saat kans tietoa. lastenvalvoja auttaa myös, ja sossusta saat kans apua, ei se mikään häpeä ole ja he voivat auttaa asunnon hankkimisessa ja päivähoidon järjestämisessä. he järjestävät myös tukihenkilön jos sellaista tulet tarvitsemaan. Rohkeasti vaan apua hakemaan, älä jää pahoinpideltäväksi.
lapsi kyllä tajuaa väkivallan ja niistä jää muistikuva aivoihin.
no ei meillä nyt niin kamalaa ole...
kiitos huolestumisestasi,kuitenkin..
ei meillä muuten mitään,muttakun mies suuttuu se on kuin puhuisi päättömälle kanalle,tai änkyräkänniselle-->oma ääni paras..ja silloin sille ei puhuminen auta...ja jos vaikenen ja en puhu vastaan silloin hän tekee raukkamaisia temppuja,kuten alkaa puhumaan mulle aroista asioista joita olen sille joskus kertonut..
näin hän saa minuun reaktion jos jonkunlaisen... ikäväähän se on,mutta...sitten kun hän rauhottuu voi asiasta yrittää keskustella...
ja luulen että on muita naisia jotka kaipaavat puhumastasi tuesta enemmän kuin minä...
Kyllä sä pärjäät.Asumistuen saat hyvän,lapsilisään yksinhuoltajakorotuksen joka on 36.60/lapsi.Lisäksi saat lapsesta elatustuen joko mieheltä tai mikäli hän ei maksa niin kaupunki maksaa ja silloin se on 118.50/kk
Hoitopaikka on ilmainen lapselle ainakin niin kauan kun opiskelet.
No ehkä sun tosiaan kannattaa häipyä...niin saatte molemmat mahiksen oikeeseen elämään...en tiedä miksi et miehellesi anna ja näin ajat hänet hermoraunioksi...
Ei siinä mitään,jos sinulla on joku todellinen syy siihen.Mutta jos ei ole,niinolet antamatta vain ilkeyttäsi..joka taas tarkoittaa sitä ettet rakasta miestäsi..ja sillon on turhaa toista kiusata enempää..
En puolustele miehesi agressiivista käytöstä,mutta kuulostaa että itse käytät enemmän fyysistä mielenosoitusta kuin hän...tulisi ymmärtää että hänellä varmasti on hermo kireällä kun nainen ei anna...se turhauttaa miehen...
Eli toisin sanoen...toisin kuin monet puolustelisivat sinua..minä sanon että vikaa on kyllä sinussakin...paljon...
Että näin...
en anna setakia kun se sattuu,mulla on alapää vielä erittäin arka...ja annan aina kun ei ole väsy ja tiedän sietäväni kipua edes hetken!
En rakasta miestäni? sentakis olen ollut hänen kanssaan että rakastan häntä! ja ehdotin perheterapiaa että voisimme selvittää asiat,mutta herra on "liian hyvä" sellaiseen...
enkä itse käytä fyysistä voima,kuin vain tarpen tullen...
Väitätkö ettet itse puolustaisi koiraasi jos joku uhittelee sitä puukolla??
Antaisitko jonkun pitää itseäsi ranteistasi kiinni ja "alistaa" itseäsi?
Anteeksi mutta mulla on enemmän kanttia...
Jos ei voi keskustella asioista ilman että käydään kiinni,niin silloin toiseen huoneeseen rauhoittumaan...eikä voi sanoa että mikset sitten lähtenyt? miten lähet kun toinen seisoo puukko käessä,ja uhittelee koiralle?miten lähet rauhallisesti pois kun toinen roikkuu ranteissasi?
jos tähän osaat vastat niin kerro!!
kysyn vielä pitäisikö minun kulkea pää alhaalla, ja tehdä kaikki mitä mies käskee? MILTÄ VUOSISADALTA OLET??
tarvitse tehä..oot varmaan juuri joku aika sitten synnyttäny?vai?
ei toi varmaan oo kivaa,mut kannattaa lähtee jollei puhuminen riitä,eikä hän ymmärrä tilannettasi.tiedän miltä se kipu tuntuu..
Jos et itsestäsi välitä, niin välitä edes lapsestasi! Yksikin väkivaltaisuuden todistaminen on liikaa lapsen silmille. Itse kirjoitit, että lapsi jo tajuaa.
Omani oli 4kk kun läksin pois mieheni luota väkivaltaisuuden vuoksi. Ja turha väittää ettei teillä nyt niin huonosti asiat ole, jos kiinni käydään ja puukkoin kanssa heilutaa. AJATTELE LASTASI1
En kuules missään vaiheessa sanonut että pitäisi tehdä niinkuin mies sanoo...Mutta itse kun tänne tulet kirjottelemaan,niin suosittelisin kertomaan kaikki faktat heti niin ei tulisi väärinymmärryksiä..
Mutta edelleen...molemmissa teissä on vikaa.Ei ole oikein että miehesi nappaa sinusta kiinni..mutta asiaa ei varmastikkaan yhtään auta se että maksat takaisin samalla mitalla.
Ja puhut että lapsesi ymmärtää...no ole sinä se järkevämpi sitten ja lopeta riita ajoissa ja mene toiseen huoneeseen...Koska jommankumman se pitää tehdä.Se on molempien vika jos lapsi joutuu riitelyä näkemään.
En tässä sinua mitenkään hauku ja arvostele.Yritän vain ymmärtää tilannettasi...ja se ei täällä aina ole helppoa,kun ei tiedä ja näe ihmisistä muutakuin sen mitä he itse kertovat..
Kuulosti tutulta. Meillä vaan ei käyty käsiksi, ei puukko heilunut millään muotoa. Mutta mies oli itse täydellisyys. Yhtään riitaa meillä ei olisi ollut, jos minä olisin toisenlaisen. Minussa ei muuta ollutkaan kuin vikaa.
Hänkin oli sellainen peruskunnollinen mies: kävi töissä, tuli kotiin, ei jäänyt kapakoihin hillumaan. Rahan käyttö, no, laskut maksoi ja kaikki ylimääräinen meni hänen omiin menoihinsa: alkoholiin ja autoon. Alkon lipitti salaa.
Mutta kun töissä kävi, ja muutenkin oli kiva ja mukava ja puhelias eikä hakannut eikä käynyt vieraissa.
Minä jos vaan olisin toisenlainen ollut, meidän liittomme olisi ollut tosi hyvä. Ei yhtään riitaa, esim. Jos olisin ollut tarpeeksi taloudellinen, ei ruokalasku olisi ollut niin iso (??!! HAH!!)
Lisäksi olin ruma, lihava, tyhmä, huono äiti ja surkea sängyssä - ja silti olisi pitänyt joka ilta, joka hetki..
Monta vuotta siinä olin. Yritin muuttua. Koskaan ei mikään ollut hyvin.
Nakkasin kaverin pihalle.
Ja muuten: opiskelin kaksi lasta helmoissani, ja kohtuullisesti pärjättiin !
Sulla on enää vain yksi vuosi jäljellä ! Se voi olla liian pitkä aika lapsellesi, liian pitkä aika sinulle, mutta ei liian pitkä aika taloudellisesti niukemmalle ajalle, jos elämässä muut asiat ovat hyvin.
Minäkin mietin. Kuvittelin rakastavani, kunnes jossain vaiheessa tajusin, että olin koska oli helpompaa olla, lähteminen vaati rohkeutta. Itsetunto oli nolla ja miinus.
Mietin myös taloudellista puolta, ja sitä miten paljon menetän. Ajattelin sitten että saan tilalle henkisen vapauden olla mitä olen, kodin jossa ei ole jatkuvaa riitaa.
Minua tuo suhde söi. Olen kovasti tehnyt töitä tullakseni ehjäksi ihmiseksi, mutta en ole vieläkään.
Ison ja ikävän jäljen se jätti minuun.
Olet vielä aika lailla järjissäsi ja olet kovin kovin tyytymätön suhteeseesi. Jatkuva riitely syö niin aikuista kuin lastakin ja ennenkaikkea lasta. Se rikkoo lapsen.
Ja nimenomaan pienen lapsen. Mitä pienempi lapsi, turvattomuus tekee pahempaa jälkeä. Turvattomuudella tarkoitan riitaisaa kotia, huutavia vanhempia. Vaikka muut asiat olisikin kunnossa,riitely ja pelko vie pohjaa siltä muulta hyvältä.
Sitten kun alat "antamaan" taas miehellesi, tulee muita syitä, miksi hänellä on hermot kireällä. Epäilen vahvasti.
Vika ei ole sinussa, vaan miehessä, jonka itsetunto on huono. Hän pönkittää sitä haukkumalla ja alistamalla sinua. Kun sinä olet niin paljon huonompi kuin hän, on hän parempi. Tosiasiassa hän tietää, että sinä olet fiksumpi, opiskeletkin parhaillaan. Hän tietää, että sinä pärjäät yksin, mutta entäs hän?
Jottet lähtisi, hän yrittää rikkoa sinun itsetuntosi kokonaan. Jottet jättäisi häntä.
Tiedän, koska olin tommosen miehesi kaltaisen kanssa.
Monet muuttavat asumuseroon miettiäkseen suhdetta ja itseään. Monet myös ovat palanneet takaisin yhteen.
Kannattaa kuitenkinolla rehellinen ja sanoa heti, jos on sitä mieltä ettei yhteenmuutoa tule enää.
Minä siis yhdyn edellisiin ja suosittelen että muutat lapsesi kanssa pois. Käy koulusi loppuun. Enää vaivainen vuosi !!
Voitte aina palata yhteen, jos mies on muuttunut, mutta tuommoinen suhde ei ole lapsellekaan hyväksi, ihan todella.
Pärjäät kyllä - talous kiristyy, mutta pärjäät. Karsi turhat menot pois.
"Sossun luukku " ja toimeentulotuki on niin tiukkojen normien ja tulorajojen takana, että pitää olla tosi pennitön, ennenkuin on oikeutettu siihen.
Mutta ei se luukulla käynti sinun ihmisarvoasi vie.
Olen minäkin joutunut käymään, kun ei muuta ollut enää. Opiskeluaikana, kun ei kesätöitä ollutkaan.
Nyt on onneksi ammatti ja töitä. Ja kunnollinen mies,
Minä vaan olen rikki.
Lähde sinä, ennenkuin hän rikkoo sinua enemmän.
Tuo ei ole rakkautta, ainakaan miehesi ei sinua rakasta.
Oletko keskustellut miehesi kanssa siitä että seksi sattuu?
Jos olet mitä hän on vastannut?
Minusta sinun kannattaisi todellakin lähteä. Ajatteleppa jos tämä on vasta alkua? Miehesi selvästi osaa (ja tietää sen) manipuloida sinua. Mitä jos hän sitten joku päivä keksiikin, että kaikki on lapsen syytä? Uhittelee puukolla? Tekeekin loppuun sen mitä aloitti sängyssä? Kannattaako jäädä odottelemaan että se pahin tapahtuu?
Oikeasti, lähde pois! Ajattele hyvä ihminen sitä vauvaasi! Jos miehesi ei tajua että sinuun sattuu synnytyksen jälkeen, hän ei todellakaan arvosta sinua ja sinun tunteitasi tarpeeksi.
Tottakai sinulla on oikeus puolustaa itseäsi, mutta jos se täytyy tehdä omassa suhteessa ja väkivalloin, suhde ei ole kunnossa.
eli oon yrittänyt kerota jos vaikka mitä... mutta ei se ikinä muista sitä seuraavana päivänä, toisesta korvasta sisään toisesta ulos..
Mutta tänään ilmoitin hänelle että menemme puhuman ammattiihmisen kanssa,joko näin tai erotaan...
saas nähä..meni se aika vaikeaksi... ja puhu jotain et minne hän muutaisi...
mutta toivon että asiat sais näin ratkaistua ja meidän juttu alkaa toimia taas!
jos ei,niin sitten toivon että löydämme hyvän kämpän.minä ja lapseni koirani!
ja vaikka tiukkaa tekisi,tiedän että me voimme olla onnellisia tai jopa onnellisimpia...
Mieheni pelkää etten anna sen tavat lastamme,mutta tuo lausunto vain osoittaa kuinka vähän hän tuntee minua... Tiedän ettei hän ikinä satuttaisi lastamme... jos hän käyttäytyisi aina niinkuin käyttäytyy silloin kun hän on lapsemme kanssa,asiat olisivat toisin...
hyvä isähän hän on,silloinkun on paikalla... ja joka hän viettää lapsen kanssa..
mutta kiitoksia kaikille vastauksista...
kiitos!