Sakramenttiseparatismi on nyt eskaloitunut vaiheeseen, jossa herätysliikkeemme on jakaantunut kahteen ryhmään. Olen saanut sellaisen käsityksen, että monet saarnaajat, jotka nyt ovat siirtyneet sepratistien puolelle ovat olleet alun pitäen vastustamassa eriytymispyrkimyksiä. Mikä on saanut sinun kantasi muuttumaan? Jotakin sensuuntaista ole kuullut, että joku saarnaaja olisi halunnut välttää seurakunnan hajoamista, ja siksi valitsi separatistit. Mutta seurakuntammehan on jo hajaantunut, jakaantunut kahteen osaan. Miten joidenkin saarnaajien muutos suhtautumisessa tai leirin vaihto on ehkäissyt seurakuntamme repeämisen. Ei mitenkään. Seurakunta olisi hajonnut vaikka olisit valinnut toisin. Kristityt, joille separatismi on kirkastunut Jumalan sanan valossa synniksi eivät tule muuttamaan kantaansa. Hekin tarvitsevat paimenen, uskollisia paimenia. Omatunto on sidottu Jumalan sanaan, ei ihmisryhmiin tai valtavirran mielipiteisiin tai ymmärrykseen.
Voisin olettaa, että yksi varteenotettava syy mahdolliselle kannan muutokselle on ryhmäpaine. Helppo ratkaisu oman ulkonaisen rauhan ja hyvinvoinnin kannalta on antaa myöten valtavirran paineelle, ja siirtyä sille puolelle, joka on vallalla ja jonka tietää olevan "voittajien" puolella. Vastavirtaan kulkeminen on työlästä, kärkkäämmän osapuolen pelottelua ja uhkailua on raskasta kestää pitkiä aikoja. Mutta mitä sanoo sydämesi? Mitä mieltä sinun omatuntosi on ratkaisustasi? Voitko sanoa käsi sydämellä, että olet tehnyt Jumalasi ja heikomman kärsivän lähimmäisesi edessä oikean ratkaisun? Voitko perustella päätöstäsi Jumalan sanalla, että olet kantasi rakentanut vankalle Jumalan sanan kallioperustalle ja voit näin astua viimeiselle tuomiolle rohkealla mielellä. Entä oletko kertonut tämän Jumalan sanalla vahvistetun kannan niille, jotka kysyvät kestäviä vastauksia? Voitko antaa saman vastauksen kaikille?
Ryhmäpaineen lisäksi ihmismieltä voi taivuttaa ihmispelko. Voimakkaiden tai vahvojen persoonien ja myös suuren ihmisjoukon edessä voi olla vaikeaa ellei mahdotontakin pysyä totuudessa ja kaidalla tiellä. Joudun epäsuosioon. Tulee sanomista, minua nuhdellaan, ihmiset soittelevat ja kirjoittavat vihaisina ja kysyvät syytä harhaantumiseeni, ja ihmettelevät. Arvovaltaiset henkilöt tunkevat keskustelemaan kanssani, he eivät hellitä. Ystävät, kristityt ja kanssakumppanit painostavat muuttamaan kantaa. Jotkut pilkkaavat, joudun ottamaan vastaan kummastelevia katseita. Sinua vältellään, pahimassa tapauksessa pidetään tautiakin pahempana ruttona, joka on parempi kiertää ja jonka kanssa ei voi olla tekemisissä. Hetken perästä olet kuollut joillekin ihmisille. Rankkoja asioita, jotka taivuttavat vahvatkin miehet, vaikka liittymään mukaan vääryyteen.
Tästä huolimatta Raamattu ei mairittele ihmispelkoa, eivätkä sen seuraamukset ole hyviä. Kristittyjen, erityisesti saarnaajan kutsumus on seurata ristin miestä, kärsimysten ja kipujen miestä. Se on elämän tie, joskaan ei helpoin tie. Sillä tiellä ihmisen oma kuolee, siinä ihmisten edessä arvokas ja viisas menettää merkitysensä. Oma hyvinvointi tai rauha eivät ole mikään selitys Jumalan edessä sille, mitä minä valitsen. Jumala tahtoo rehellisyyttä salatuimpaan saakka, totuutta ja rakkautta. Ennen kaikkea uskollisuutta Kristusta kohtaan, ja hänen sanaansa kohtaan. Lisäksi Jumala kysyy, minne ovat joutuneet heikoimmat, häviäjät, pilkatut, mitätöidyt, tuomitut ja hyljätyt, ne joita ei paimennettu, joille ei annettu vastausta. Mitä sinä teit heidän hyväkseen? Tätä Jumala, Hän, joka sinut kutsui, sinulta kysyy. Ei sitä, mitä mieltä ihmiset olivat tai mitä hengellinen hallitsija sanoi.
Jos minä itse olisin tehnyt ratkaisun ryhmäpaineen ja ihmispelon edessä, en voisi säilyttää itsekunnoitustani enkä hyvää omaatuntoa. Olisin myynyt hyvän omantunnon, totuuden ja uskollisuuden lähettäjääni kohtaan oman hyvinvointini tähden, itsekkäistä syistä.
Voisin olettaa, että yksi varteenotettava syy mahdolliselle kannan muutokselle on ryhmäpaine. Helppo ratkaisu oman ulkonaisen rauhan ja hyvinvoinnin kannalta on antaa myöten valtavirran paineelle, ja siirtyä sille puolelle, joka on vallalla ja jonka tietää olevan "voittajien" puolella. Vastavirtaan kulkeminen on työlästä, kärkkäämmän osapuolen pelottelua ja uhkailua on raskasta kestää pitkiä aikoja. Mutta mitä sanoo sydämesi? Mitä mieltä sinun omatuntosi on ratkaisustasi? Voitko sanoa käsi sydämellä, että olet tehnyt Jumalasi ja heikomman kärsivän lähimmäisesi edessä oikean ratkaisun? Voitko perustella päätöstäsi Jumalan sanalla, että olet kantasi rakentanut vankalle Jumalan sanan kallioperustalle ja voit näin astua viimeiselle tuomiolle rohkealla mielellä. Entä oletko kertonut tämän Jumalan sanalla vahvistetun kannan niille, jotka kysyvät kestäviä vastauksia? Voitko antaa saman vastauksen kaikille?
Ryhmäpaineen lisäksi ihmismieltä voi taivuttaa ihmispelko. Voimakkaiden tai vahvojen persoonien ja myös suuren ihmisjoukon edessä voi olla vaikeaa ellei mahdotontakin pysyä totuudessa ja kaidalla tiellä. Joudun epäsuosioon. Tulee sanomista, minua nuhdellaan, ihmiset soittelevat ja kirjoittavat vihaisina ja kysyvät syytä harhaantumiseeni, ja ihmettelevät. Arvovaltaiset henkilöt tunkevat keskustelemaan kanssani, he eivät hellitä. Ystävät, kristityt ja kanssakumppanit painostavat muuttamaan kantaa. Jotkut pilkkaavat, joudun ottamaan vastaan kummastelevia katseita. Sinua vältellään, pahimassa tapauksessa pidetään tautiakin pahempana ruttona, joka on parempi kiertää ja jonka kanssa ei voi olla tekemisissä. Hetken perästä olet kuollut joillekin ihmisille. Rankkoja asioita, jotka taivuttavat vahvatkin miehet, vaikka liittymään mukaan vääryyteen.
Tästä huolimatta Raamattu ei mairittele ihmispelkoa, eivätkä sen seuraamukset ole hyviä. Kristittyjen, erityisesti saarnaajan kutsumus on seurata ristin miestä, kärsimysten ja kipujen miestä. Se on elämän tie, joskaan ei helpoin tie. Sillä tiellä ihmisen oma kuolee, siinä ihmisten edessä arvokas ja viisas menettää merkitysensä. Oma hyvinvointi tai rauha eivät ole mikään selitys Jumalan edessä sille, mitä minä valitsen. Jumala tahtoo rehellisyyttä salatuimpaan saakka, totuutta ja rakkautta. Ennen kaikkea uskollisuutta Kristusta kohtaan, ja hänen sanaansa kohtaan. Lisäksi Jumala kysyy, minne ovat joutuneet heikoimmat, häviäjät, pilkatut, mitätöidyt, tuomitut ja hyljätyt, ne joita ei paimennettu, joille ei annettu vastausta. Mitä sinä teit heidän hyväkseen? Tätä Jumala, Hän, joka sinut kutsui, sinulta kysyy. Ei sitä, mitä mieltä ihmiset olivat tai mitä hengellinen hallitsija sanoi.
Jos minä itse olisin tehnyt ratkaisun ryhmäpaineen ja ihmispelon edessä, en voisi säilyttää itsekunnoitustani enkä hyvää omaatuntoa. Olisin myynyt hyvän omantunnon, totuuden ja uskollisuuden lähettäjääni kohtaan oman hyvinvointini tähden, itsekkäistä syistä.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Järki ja ymmärrys tulee joskus myöhäjunassa! Mutta parempi myöhään, kun ei milloinkaan. Muutamat niistä saarnaajista (31 hlö), jotka allekirjoittivat sen Vanhimmille lähetetyn kapinakirjeen, ovat sanoneet selvästi, että he eivät uskoneet asiaa vietävän tälle asteelle, että aletaan perustamaan uutta yhdistystä eli eriseuraa rakentamaan. Heillä oli vain se ajatus, että ilmaisisivat mieliåiteensä asiasta tuolla kirjeellä ja toivoivat, että asiassa otettaissin vielä muutaman vuoden aikalisä. Uuden yhdistyksen perustaminen oli heistä monelle sokeeraava juttu! Alkoivat ajatella, mitä sillä voitetaan, että lähdetään eri joukkoa kokoamaan uuteen yhsistykseen; vain lisää hämmennystä ja tuskaa!!! Mutta ne, joille valta ja kunnia oli päämotiivi, ne pitivät päänsä ja perustivat Esikoiset.ry:n.
Lopputulos ei kuitenkaan ollut se, mihim uskoivat. Missä on nyt ne 1600 ihmistä, joilla he ratsastivat vielä joku viikko sitten? Taitaa valua hiekkaan ja kuivua kokoon jo alkuvaiheessaan tuo eriseura!
"Missä on nyt ne 1600 ihmistä, joilla he ratsastivat vielä joku viikko sitten? Taitaa valua hiekkaan ja kuivua kokoon jo alkuvaiheessaan tuo eriseura!"
Ai missä? Esimerkiksi tänään tupatentäydessä Asikkalan kirkossa!
Viisisataa+säälittävää++löytyyi+Asikkalan+kirkosta+20%+uteliasta+miinkuin+minäkin
700 on oikea luku. No kerroppas missö paikallisseuroissa oli enemmän kun tuo säälittävämäärä?
Ootko juonut katkeran kalkin ja valunut kuset pöksyt vai mitä valitat kurja ihmispolo.
Anna toisten uskoa miten haluavat,ole vain omasta taivaspaikasta huolissasi.
Metsässä niitä on lisää ja niillä voi saada hetkellisestiä lukumääriä mut katoavaista koko touhu!
Arvostan henkilöitä, jotka tuovat omat mielipiteet esiin. Helppo on olla mieletön. Minusta vanha kirkollinen ehtoollinen olisi ollut parempi. Kyllä kaikki hajaantumisen arvasi. Riihenperkausta.
Käsisydämwllä voin sanoa etten eriseuran tielle lähe enkä hengellistä huoriuutta ala tekeee vaikka kuinka seeprat kirjavaisine kirkon oppeja tyrkyttäis se on varma näin
Pitäisikö sinun mennä iltavellille rauhoittumaan?
Avaus on tappion kärsineen karvaista puhetta. Ei kokemukset kohtaa yhtään tähän vuodatukseen.
Tappion mistä?
Ei, vaan minä penään saarnaajilta vastuuta laumansa ja ennen kaikkea Jumalansa edessä. Saarnaajankin täytyy kohdata oman ratkaisunsa hedelmät ja syyt. Mihinkään epämääräiseen ihmisjoukon päätökseen ei voi nojata kaikkivaltiaan Jumalan edessä, ja niiden sielujen edessä, jotka horjuvat ilman yhtäkään kestävää kiinnekohtaa. Jos paimenet tekevät päätöksiä ja toimivat tunteittensa ohjaamina, lauma on heitteillä.
Niin ei paimen vain voi toimia.
#LAINAUS
"Voisin olettaa, että yksi varteenotettava syy mahdolliselle kannan muutokselle on ryhmäpaine."
#PÄÄTTYY
Höpö höpö. Jokainen tajuaa sen, että sakramenttien jaossa itse, ei ole yhtään syntiä, vaikka olisikin sitä mieltä, että ne oltaisiin voitu edelleen kirkossa nauttia. Mutta eriseuran tokka kyllä helposti kadottaa ja vie helvettiin!!
Kun jokainen ei tajua, ei tajua niin kauan, kun ei kalliopohjaa ei ole. Auktoriteettiasema ja sen nojalla annetut neuvot eivät missään nimessä ole mikään kallio. Itse en koskaan uskaltaisi opettaa mitään sellaista ihmisille, joilla on sentään on omatunto ja jotka etsivät totuutta ja haluavat rakentaa uskoaan horjumattomalle perustalle.
Kristukseen uskovia voidaan kyllä haukkua eriseuraksi tai muilla halventavilla nimityksillä, mutta perusasia on yksinkertainen. Usko Kristukseen ei eksytä. Kristus ei heitä helvettiin. Sanan valossa on pienin mahdollisuus eksyä.
Eikö ole jännää, että vaikka eristäytymistä kannattava voi hyväksyä kirkonkin ehtoollisen, silti separatismia vastustava on niin raskauttavassa erehdyksessä heidän mielestään, että se yksin riittää heidän nimittämisekseen eriseuraiseksi ja jouduttavakseen tuomituksi helvettiin? Ja eikö olisi ollut halpa hinta hyväksyä kirkonkin ehtoollinen, ilman pakkoa alistua yhteisessä ymmärryksessä annettuihin neuvoihin, jotta rauha olisi voitu säilyttää, saati kun kyseessä ei ole ollut mikään sielun pelastukseen liittyvä välitön tai ehdoton välttämättömyys?
Saattojoukko en paremmin sano
LW:t halusi päteä sakramenttiasiassa. Lw:t ylpistyneet kehuista ja lähetyskirjeistä.
Suomen "urakehityksestään" tarkat lähetysmiehet kilpaa mielistelivät vanhempia. Olisi vaan ollut selkärankaa torjua sakramenttien omiin käsiinotto. Niilivaaran kirjeen olisin vielä niellyt, mutta tämä meni liian pitkälle
höpö höpö juttujas.Et edes itse usko noita satujas.
No eihän tämä Jellivaaran vallankaappaus mikään uskonasia ole, vaan täyttä dokumentoitua faktaa.
Minun näkökulmani on tämä,ottaessaan sakramentit omiin käsiin essulessut katkaisivat hengenyhteyden kirkkoonsa ja lähtivät eriseuran tokkaansa.
Siltojen polttaminen(äitiseurakuntaan) on tehty. Mitenkä siitä seurakunnan tai kirkon hajoittamisesta olettekaan itsekin niin tuomiten puhuneet.
Hengenyhteys kirkkoon??
Enemmistö on tyytyväisiä kristittyjä elävässä seurakunnassa jatkavia. Sakramentteja haluttiin omille rukoushuoneille, ei niitä kukaan Ole väkisin tuonut. Eikä meidän seurakuntaa ole kukaan kaapannut.