Niin paljon paskaa ja pahaa ettei ole tosikaan. Ja joku hölmö vielä uskoo todeksi.
Täällä kirjoitetaan
Järkeäsaatietystikäyttää
15<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ei näitä kukaan oikeasti usko.
Kun on pää edes suht kondiksessa niin ei kukaan ota näitä tosissaan.
Täähän on vain kirjoittelua eikä ihmisiä edes tunne. Oikeasti asiat selvitetään muualla.
Hölmöä luulla,että kukaan olis niin hölmö,että näitä uskoo.
Joka kirjoittaa asiansa on sellainen kuin on. Kuinka muuten?
Hui kauheata, itsekin uskaltaudun pitkän ajan jälkeen katsomaan, vieläkö &kumppanit elää yhdessä kavereidensa kanssa "suhteet" alusta loppuun, monien tuntemusten ja käänteiden jälkeen alusta loppuu, ilman toista osapuolta osallisena. Kuin olisi ylimääräinen kapula, joka häiritsee kuviteltuja tunteita, tapahtumia. Mitäpä siihen todellisuutta sotkemaan ja toisen ihmisen vastapainoa.
Jännitystä heillä elämässä kuin formulakisoissa &kumppaneilla, "eläen" eli eläytyen kaveri&kumppaneiden kera juttuihin, kuin heidän oma elämänsä ei riittäisi.
Taitaa "juttu" olla taputeltu alusta loppuun, alussa ovat narsistimaisesti erittelemässä ihmistä (ulkokohtaisesti) pyrkien alentamaan kavereiden myötä, jotta saisi(vat) (eläytyjätkin) ylimielisen otteen, jota vahvistavat alentavilla asenteellaan, yrittävät nauraa jotta tuo ylimielinen asenne pysyisi.
Heiltä todellisuudessa puuttuu kyky olla toiselle mitään, ihmettelevät miksi toinen voisi puolestaan leikkiä kuin kissa hiirellä aikansa, koska toinen näyttäytyy pienemmältä, kyvyttömältä ymmärtämään, kuin vielä uskottelisi ettei hänen toimensa ole leikkiä, vaan vilpitöntä uskoa, vaatimusta siitä että toisen pitäisi olla enemmän hyvä ihminen, mihin eivät itsekään pysty, jota tuskin löytävät pakenemalla tuijottelemaan miesten vessan ovea, kun eivät samaan tilaan mahdu samaan aikaan.
Kunnes haluavat(kin) osan siitä ihmisestä mikä vilahti heidän silmissään, kuin heidät vain sen saanti todentaisi.
Tajuamatta ettei heillä ole ihmisenä niitä kerrostumia mikä vastaisi ko ihmistä. Ei vaan ole, heiltä puuttuu kyky huomata, ymmärtää, antaa vastapainoa, tukea toisille. Heillä on vain oma sisimpänsä johon hakevat vain huomiota, vahvistusta toisilta.
Kuinka itsekkäästi he vaativat &kumppaneiden kera, itsensä todentamista.
Taputelleet yhdessä koko kaaren, toisten oletettuja tunnekaaria, omien eläytymiskykyjen pohjalta, projektoiden.
Kuinka ollakaan, potaskaa?
Kiihottavat itsensä uskomattomiin potensseihin eläytyen toisten ihmisten juttuihin.
Luulisi että säästäisivät tuollaiset kiihottumiset sille omalleen, mutta ei, ei vaan.
Voivat eläytyä kuukausitolkulla, luulisi jo oman elämänsä häiriintyvän noin vahvasta panostuksesta. Mutta jos ovat sellaisia kato naapuri saa, mut mä en tyyppejä, muodostavat kyrsijä joukon, ja luovuttaneet oman elämänsä suhteen.
Heikosti peiteltyä.
Ymmärrän sen verran.
"Hymy hymystä, ilo ilosta"
Kun "yhdessäolo" on jo suoritettu, pienien eleiden myötä, ei siinä enää treffejä kaivata, koska asiat on jo "eletty"?
Ovat jo läkähtyneitä, ja toisen pitäisi pystyä johonkin sellaiseen ihmetekoon missä heidät pitää vetää todellisuuteen, omasta "piiristään" jossa vaikeroivat puutteellisuuksillaan, jotka ovatkin sen toisen syytä hetken päästä.
Haluavat heti symbioosin, vastauksen itselleen, miksi vaivautua kun haavemaailmassa on mukavampaa.
Toisen näkeminen, läsnäolon ilot, antaantuminen, sitoutuminen, katseen eteenpäin suuntaamalla, normaaleja alotustapoja. Riemua, onnea jne
Mutta ei, taputeltu asiat muiden kanssa projisoiden.
Edes näkemättä, puhumatta, treffailematta. Eläytyjät elivät "suhdevaihetta" parisuhdeterapia viesteillään.
Läkähtyneitä suurien ja raskaiden tunteidensa painojen alla.
Tunteet oikeasti ole muuta kuin itselle kehitettyjä huomion tarpeita jne
Kun ja jos pystyy antamaankin, jakamaankin, ymmärtämään, voi joku päivä ymmärtää mihin raskaat tunnepainolastit liittyivät.
Ohittajia
Luin hyvä terveys lehdestä tunteiden tunnistamisen ja hyväksymisen merkityksestä.
Esim jos ei huomaa, tunnista miten suuttumus, viha alkaa kertymään, voi se laueta raivona. Koska on laiminlyönyt omat tarpeensa (ajoissa), sivuuttanut itselleen tärkeitä asioita huomaamattaan, käsittelemättä ajoissa.
Liittykö tämä mihinkään, eipä, kunhan totesin.
Monet täällä, tai toisaalla kavereidensa kanssa käsittelevät "raskaita" tunteitaan, jättämättä erittelemättä yhtäänkään osaa.
Erehtyvät välillä liiaksi peilaamaan toisen kautta itselleen merkityksellisiä asioita, tunteita, joista ovat vastuussa kuitenkin itselleen, koska eihän toinen ole siinä "vuoropuhelussa" joka hakuammunnaksi muuttuu muiden kautta.
Syyllistämisiä, haukkumisia, ymmärtämättä omia vipuvaikutuksiaan, ollenkaan tajuamatta. Eräskin täällä hoki aikansa kuinka häntä painaa keskivaiheessa tapahtunut "ivallisen tai kovan torjuvan" ilmeen näkeminen koska se luo assosiaation tietynlaisesta ihmisestä jota ei voi kestää.
Se on normaalia, mutta liialliset assosisaatiot ei, koska niissähän ihminen vain heijastaa omaa kokemusmaailmaansa, toiveitansa.
Vaikka ihanuudesta, yltiöpäisestä sellaisesta.
Ymmärtämättä mitä voi olla tpisen verkkokalvoille piirtynyt, vähemmän ihanuutta tms
He eivät näytä pystyvän ymmärtämään miten he itse toimivat. Miltä heidän toimensa näyttävät ja mikä vaikutelma, assosisaatio heistä syntyy. Syyttelevät vain tohkeissaan kavereidensa kanssa ihmistä jota ei heille varsinaisesti edes ole olemassa, vain potentiaalisesti käsiteltynä, räävittynä.
Eivät alkuunsa.
Miksi toinen sitten voisi unohtaa?
Kuin vielä odottaisivat pillulla pätijöiden tavoin että ryömisi sokeasti jalkojen juuressa.
(pillulla pätijät on termilogiaa, jossa liiallinen huomio sillä saralla saa ns kusipäisyyden aikaan, eivätkä osaa suhtautua muihin kuin sen kautta, tuleeko oikealta taholta huomiota ja kenen kanssa voi "alentua" keskustelemaan ym)
Ei liity kehenkään suoraan (ylläoleva kappale), onhan vain juttelua, alleviivaus, liioitteleva ilmaisu asian korostamiseksi.
"parisuhdeterapiaa" antaa nyt ihmisten tehdä omat ratkaisunsa, minkä tahansa havainnon perusteella. Varsinkaan häiriintyneiden tuntemattomien jotka kiihkossaan luulevat sekä tietävänsä että olevansa oikeutettuja.
Ihan kuin viimeisillä voimillaan kirjoittaisivat kavereilleen, "näin sen oven suussa, hetki oli maaginen.
Olisin voinut jäädä siihen, vain sen kerran, vain sen kerran".
Tarkkaan jaksavat ilmaista muille ihmisestä havaintoja, mikä sinänsä on ala-arvoista.
Tosin voi olla että ehkä totesikin, "no siinä se tuli ovella vastaa, tais iloselta näyttää, emmä tiiä, ihan sama."
"Kaveri", runosielu, eläytyjä peippo, joka tilanteen kuuli skriivaa;
"se hetki kun hymy hymystä, ilo ilosta saavuttaa toisemme, luoden pohjaa kosketuksellemme tässä unohtumattomassa kokemuksessamme".
?
Teillähän kivasti menee, ajattelee muut.
?
Näin, tähän on hyvä päättää tuokiomme, vaikka mieluusti harjoittelisimme kirjallisten tuotosten ääressä ilmaisuja.
Symbioosi.
Symbioosi tunne, halu siihen, joka joskus rakkaudeksi koetaan, koska haluaa ihmisen vahvasti heti kaikki mulle nyt.
Toisinaan sellainen loppuu kertomusten mukaan nopeasti, koska ihmisille tulee aina erillisyyden kokemuksen tarve.
Jotkut aloittaa erillisyydestä läheisempään tuttavuuteen, rakastumiseen, yhdessä elämiseen.
Symbioosirakastumistunne, jota en ole koskaan kokenut niin heittelevin vain sanoja yhteen miettien onko oikeaa rakastumista vaiko sitä ripautumistarvetta johonkin joka vastaa ihminen hellyyden, huomioiden tarpeisiin.
Monet ajattelevat että tuo vaihe tarvitaan todenteeksi "oikeasta" rakastumisesta, mihin tarpeeseen harlekiinit ja muut rakkauslorut on kehitelty, monet imitoivat tuota kuvitelmaa, ulkokohtaisesti esittävät symbioositarvettaan.
Onko sama asia jos haluaa vain yhdessäoloa, nuuhkaista toisen niskaa, päästäen eläimelliset vaistonsa irti, syleillä raukeana jälkeenpäin
Hetkinen hetkinen
Ajatus karkasi
Ei ole sama asia, siinä haetaan balanssia oman itsensä erillisyyden ja toisen haluamisen kanssa sitten että ihmiset jakavat toisilleen elämäänsä tietoisesti, ilman imitoimistarvetta "oikeasta" rakkaudesta.
Täällä ihmiset imitoi muiden perässä kuvitelmia siitä mitä miten ihmiset pitäisi, voisi tuntemuksiaan tuntea, näyttää ym
Näyttävät säälittäviltä (omissa projisoinneissaan siinä mitä miten kukin tuntee, tuntisi, tunsi)
Juuri noinhan se menee.
Ja kaikkialla
Kukin tavallaan.
täällä pari shittipäätä toteuttaa sairasta minäänsä krijoittelemalla sairaita juttujaan.