Olin narsistien kynsissä syntymästäni (60-luvulta) saakka, ensin vanhemmat, sitten opiskelu ja työkaverit, satunnaiset kohtaamiset, tutut ja kumppanit.
Ei ollut narsismista kertovia kirjoja niinkuin nyt on, eikä nettiä ei edes tällaista palstaa, josta olisi tiedon saanut. Ilmapiiri oli toisenlainen. Ei vaan tullut vastaan mitään, joka olisi sanoittanut kokemani niin kuin nykyään.
Vaikka itsellä oli aina huono olo narsistien seurassa ja oma intuitio hälytti, aiheesta ei puhuttu eikä vain tiennyt mistä on kyse.
Jos olisi ollut se tieto mikä nyt, olisin varmasti jättänyt aikaa tuhlaamatta vääriin ihmisiin.
Luen näitä koska yritän parantua traumoista, vaikka en käytännössä ole kurjatyyppien talutushihnassa tai kauko/lähiohjauksessa enää.
Siksi ihmettelen, nyt kun ilmiöstä on tietoa, miksi kukaan oikeasti ENÄÄ viitsii tuhlata aikaa niihin? Postuumi päänselvittely on eri asia, mutta että käytännössä vielä sietäisi huonoa kohtelua?
Ei ollut narsismista kertovia kirjoja niinkuin nyt on, eikä nettiä ei edes tällaista palstaa, josta olisi tiedon saanut. Ilmapiiri oli toisenlainen. Ei vaan tullut vastaan mitään, joka olisi sanoittanut kokemani niin kuin nykyään.
Vaikka itsellä oli aina huono olo narsistien seurassa ja oma intuitio hälytti, aiheesta ei puhuttu eikä vain tiennyt mistä on kyse.
Jos olisi ollut se tieto mikä nyt, olisin varmasti jättänyt aikaa tuhlaamatta vääriin ihmisiin.
Luen näitä koska yritän parantua traumoista, vaikka en käytännössä ole kurjatyyppien talutushihnassa tai kauko/lähiohjauksessa enää.
Siksi ihmettelen, nyt kun ilmiöstä on tietoa, miksi kukaan oikeasti ENÄÄ viitsii tuhlata aikaa niihin? Postuumi päänselvittely on eri asia, mutta että käytännössä vielä sietäisi huonoa kohtelua?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Noin elelin minäkin vuosikymmenet tietämättä mistä on kyse.
Ihmettelin vaan silmät pyöreenä.
Ai miksikö? Kun ei muuta ole tarjolla kovasti etsimälläkään. Niin läpäisevää se jo on.
Meidän täytyy keksiä muut konstit tyydyttyäksemme ja jotta saamme tyydytyksen.
Itsellä ei nuo tarpeet ole päällimmäisenä ja muutenkin pikku juttu ja helposti hoidettavissa... Pelottavan monilla kuitenkin on. Ehkäpä siinä se vitsaus.
Tuskin ne ihan kaikki nyt narsisteja olivat. Minullakin oli julma lapsuus. Kestin sen vain siksi että en lapsena tiennyt paremmasta. Luulin että muidenkin vanhemmat vihaavat lapsiaan. Pihapiirissä ja koulussa minua kiusattiin, ja luulin että sekin on normaalia. Vasta murrosikäisenä kun pystyin itse hakeutumaan minne halusin, huomasin että kivojakin ihmisiä on olemassa.
Silti en sanoisi ketään noista lapsuuteni kiduttajista narsistiksi. He olivat vain pahoja ja tyhmiä ihmisiä. Ties vaikka joku olisi oikeasti narsisti ollutkin. Ensimmäisen mielestäni oikean narsistin tapasin vasta keski-ikäisenä. Siitä ei voinut erehtyä. Ikävä kyllä en pääse kyseisestä tyypistä ikinä eroon, mutta voin pitää etäisyyttä ja olla reagoimatta temppuihin, ne ovat selviytymiskeinoni.
En tietysti tiennyt kuka on narsisti, mutta jos puhutaan narsismista, kiusaajilla on aina narsistisia piirteitä, kun haluavat kohdella muita huonosti.
Pahuus on pahuutta. Ei kukaan esim raiskaa vahingossa.
Myös kiusaajan apurit (nykyään puhutaan hovista) oli samankaltaisia, tilanteen mukaan muuttuvia. Opportunisteja.
En vatvo en, mutta harmittaa että aikaa on mennyt hukkaan joidenkin tyhmien takia.
Jotka vain toimivat luonteensa mukaisesti.
Ei vatvomisessa ole mitään pahaa jos tunnet sen helpottavan oloasi. Olen itsekin vatvonut asioita, varsinkin sitä kun murrosikäisenä löysin paikan jossa minulla oli kavereita ja hyvä olla, niin eikös nämä pahat ihmiset tulleet sinne hakemaan minua pois, väittäen että olen joutunut pahoille teille, häpäisemään minut kavereitteni nähden ja uhkailemaan mitä sairaimmilla uhkauksilla. Ei paha halua päästää otettaan. Kaikilla pitäisi olla yhtä paha. Mutta ainakin minulla asian suurempi vatvominen tuntuu olevan turhaa. Asiat ei siitä muutu. Opetus oli se että pysy poissa pahojen ihmisten läheisyydestä.
Paneminen on niin tärkeää , seksi, nussiminen, miten sitä sanotaan.
Se vietti on menee itsearvostuksen edelle monilla.
Se on kivaa touhua, myönsit tai et.
No ei ole kaikkien mielestä kivaa. Jos on jo lapsena pantu, vaikkei edes tiennyt mitä se oli, kipu ja täys lamautuminen.
Ilman vettä ja nukkumista ei voi elää, mutta ilman seksiä voi. Seksi ei ole prioriteetti kaikille.
Mä oon kans elänyt ilman seksiä melkeen 50 vuotta.