Mahdollisuuksia näyttää

tuohan oli siis lainaus eräältä kirjailijalta "..."

Jäänyt lukematta:(
Toimii ilman 'se'-sanaakin.

Toisen kirjailijan mukaan tämän kirjailijan, jota lainasin aloituksessa, kirjat soveltuvat ensisijaisesti lahjaksi ihmiselle joka itse ei lue kirjoja ja saa tällöin irtopisteitä kirjahyllyynsä ilmestyneestä "älykkökirjasta" joutumatta kärsimään kirjaa lukemalla.

Ja niin toimii, ilman "se" sanaakin :)

:D
Mitäpä niitä kirjoja suotta lukemaan, parempi antaa niiden vaan pöyttyä hyllyssä;)

Niinpä ja vielä helpommalla pääsee, kun tyytyy tekemään rentoutumisharjoituksia ""Rentoutumisharjoituksena asetu makuulle lattialle, jolloin asetut nöyrästi käsillä olevan asian alle. Sieltä voit taas nousta ja asettua asian yläpuolelle niin, että ymmärrät sen molemmat puolet." Tässä harjoituksessa on keskeistä pitää mielessä, ettei sinusta koskaan mitään tule. Mutta saitpahan maata hetken lattialla."

:D
Mut tuohon heikkouden näyttämiseen vielä, se on joskus yllättävän vaikeaa.

Se on joskus yllättävän vaikeaa, olen samaa mieltä. Mikä siitä tekee sun mielestäsi vaikeaa?

Piti nukkua välillä!
Sitä on jotenkin niin "paljaana", vikoineen,virheineen ja kaikkineen...voi olla sellaisia tunteita, joita ei ole uskaltanut näyttää..ehkä siihen liittyy sellainen epävarmuuskin. Että kun mää oonkin nyt tällanen, niin et sää varmaan musta tykkää.

Niin, se vaatii luottamusta toiseen, että uskaltaa näyttää kaikki puolensa. Ehkä sitä jossain määrin pelkää, että toinen tuomitsee tai ei hyväksy jotain sellaista, mitä itse esim häpeää. Ja eihän sellaisia asioita (yleensä) kaikille kailotella, mitä itse häpeää. Jos toista ei tunne kovin hyvin niin kynnys on aina suurempi kertoa esim. tunteistaan, vaikka kuinka näkisi toisen ihanana enkelinä. Ja vielä, jos toiseen on tunteita niin sitä helpost alkaa kyseenalaistamaan omaa kelpaamistaan toiselle niin kuin sanoit "että kun mää oonkin nyt tällanen, niin et sää varmaan musta tykkää". Vaikka ihastuminen, rakkaus ja rakastaminen ajatellaan usein hyvinkin positiivisena asiana, sisältyy siihen myös juuri epävarmuutt ja jopa pelkoa. Toiselle antautuminen "paljaana" on joskus kuin hyppy tuntemattomaan, mutta onnistuessaan antaa superhyviä fiiliksiä.

Niin sen pitäisi ollakin, että uskaltais näyttää kaikki tunteensa, olla raakile. Sitä vaan säikähtää joskus itsekin millaisia fiiliksiä siellä syvällä sisimmässä voi ollakaan... Niitten läpi käyminen voi olla rankkaa (molemmille) mutta jos toista oikeesti rakastaa, hyväksyy tämän sellaisena kuin on. Ja itsensä. Toki ainahan itseään voi (kai) kehittää...

Sitähän se vaatii, uskallusta. Ja jos toinen ei hyväksy itseään sellaisena kuin on niin senkin hyväksymistä, ettei sellaisessa suhteessa kannata olla. Mutta näyttäessään itsensä kokonaisuudessaan sellaisena kuin on niin sillähän sen saisi selville kannattaako toisen kanssa olla vai ei. Kuitenkaan se ei aina helppoa, kuten jo todettu. Ja olen sitä mieltä että aina voi kehittää itseään ja sitä kautta kehittää suhdetta toisiin ihmisiin. Muutokset ei kuitenkaan välttämättä tapahdu hetkessä.

näintälläkertaa kirjoitti:

Niin, se vaatii luottamusta toiseen, että uskaltaa näyttää kaikki puolensa. Ehkä sitä jossain määrin pelkää, että toinen tuomitsee tai ei hyväksy jotain sellaista, mitä itse esim häpeää. Ja eihän sellaisia asioita (yleensä) kaikille kailotella, mitä itse häpeää. Jos toista ei tunne kovin hyvin niin kynnys on aina suurempi kertoa esim. tunteistaan, vaikka kuinka näkisi toisen ihanana enkelinä. Ja vielä, jos toiseen on tunteita niin sitä helpost alkaa kyseenalaistamaan omaa kelpaamistaan toiselle niin kuin sanoit "että kun mää oonkin nyt tällanen, niin et sää varmaan musta tykkää". Vaikka ihastuminen, rakkaus ja rakastaminen ajatellaan usein hyvinkin positiivisena asiana, sisältyy siihen myös juuri epävarmuutt ja jopa pelkoa. Toiselle antautuminen "paljaana" on joskus kuin hyppy tuntemattomaan, mutta onnistuessaan antaa superhyviä fiiliksiä.

Hyppy tuntemattomaan, aivan. Tai niin kuin ois heikoilla jäillä, kantaako tämä juttu vai ei...

näintälläkertaa kirjoitti:

Sitähän se vaatii, uskallusta. Ja jos toinen ei hyväksy itseään sellaisena kuin on niin senkin hyväksymistä, ettei sellaisessa suhteessa kannata olla. Mutta näyttäessään itsensä kokonaisuudessaan sellaisena kuin on niin sillähän sen saisi selville kannattaako toisen kanssa olla vai ei. Kuitenkaan se ei aina helppoa, kuten jo todettu. Ja olen sitä mieltä että aina voi kehittää itseään ja sitä kautta kehittää suhdetta toisiin ihmisiin. Muutokset ei kuitenkaan välttämättä tapahdu hetkessä.

Kuulostaa helpolta tässä näin mut oikeassa elämässä ei...voi tosiaankin mennä aikaa ennen kuin tajuaa olla armollinen itelleen, hyväksyy itsensä. Ehkäpä sitä kautta sitten on helpompi olla sen toisen ihmisen kanssa, ei tarvii esittää mitään, on mikä on. Ja näkee toisen ihmisen myös sellaisena kuin hän on, eikä vaan niitten ruusunpunaisten lasien läpi.

Täytyy vain luottaa.

Piti syödä välillä! :)

Olen sitä mieltä, että itsensä hyväksyminen vaatii aina jossain määrin myös ulkopuolistakin hyväksyntää. Jos on esimerkiksi koulukiusattu niin kyllähän se jättää jonkunlaiset arvet omaan mieleen ja itsensä hyväksyminen on varmasti vaikeaa, jos on saanut koko nuoruuden paljon pashaa niskaan. Mutta erään kappaleen sanoja lainaten "riittäisikö täällä, pettävällä jäällä, yksi jonka kanssa ei yksinäinen oo?" Tuossa mielestänI pohditaan rakkauden voimaa, että riittäisikö se, ketä rakastan, rakastaisi minua takaisin? Miten paljon siitä saisikaan voimaa?

Ja totta, pitkälti luottamus kysymys, että pystyykö näyttämään itsensä sellaisena kuin on toiselle. Jos ne ruusunpunaiset lasit, vaikka auttaisivat näkemään toisen mahdollisimman luotettavana?

Nimen omaan, vaikkei siihen toiseen voi tukeutuakaan liikaa, ei häntä voi käyttää minään välineenä, itsetunnon pönkittäjänä. Pitää riittää, että on riittävä, niin itselleen kuin muille.
Mutta se voima, minkä rakastamaltaan ihmiseltä saa, kantaa vaikeidenkin aikojen yli. Eikä sitä unohda ikinä.
Joskus ne lasit vaan estää näkemästä kunnolla, ei näe sitä ihmistä edessään vaan on täysin tunteiden vietävissä.

(Joo, nyt välillä pois täältä:)

Kommentoin vielä lyhyesti, kun vilkaiset kuitenkin ;)

Se olisi mielestäni hienoa, että suhde saisi molempien parhaat puolet esiin. :)

Nyt myös pois täältä '_'

Mistä arvasit?:D En vain ehtinyt vastaamaan silloin!
Parhaat puolet esiin? Juu, se olis toivottavaa:) Olisi hienoa, jos molemmat oppis toisiltaan jotain, kasvais sillai yhdessä mutta kuitenkin erillisinä, juuret tai oksat vois kietoutua toisiinsa.
Kuuntelin muuten tuon laulun, kaunis se on kuin mikä. Tekijä taitaa tietää minua enemmän rakkaudesta. Epävarmuus heijastuu kappaleessakin mutta ehkä siinä piilee se sama hienous kuin elämässä, ikinä ei voi tietää ennen kuin kokeilee. Ja luottaa.

;)
Kaksi vanhaa puuta tuli mieleeni juurista ja oksista. Lisää kuunneltavaa ;) Niin, kaksi erillistä puuta, joissa on ikuinen kevät. Näkisin hänessä varmaan joka aamu uuden silmun aukeavan lehdeksi, on niin positiivisessa mielessä ihmeellisen oloinen olento, ettei kaikkea voisi kerralla mitenkään nähdä. Oksat syleilisivät toisen oksia ja toisiaan tukevat juuret kasvaisivat yhä vahvemmiksi ja vahvemmiksi.
Olipa hieno toiseksi viimeinen virke sulla. :) Kokeilemalla avaa yhden silmun, jos se tuo hyvää oloa ja luottamusta, aukeaa mahdollisuus avata muita silmuja. Näkisin luottamuksen noina oksina ja juurina, mikä vahvistuu ajan myötä.

ps. meinasin tehdä uuden aloituksen, mutta olitkin kommentoinut. Mukavaa on ollut sanailla :)

Kiitos seurasta myös sinulle, on aina mukava löytää asiallista juttuseuraa:)
Taidat kirjotella tänne usein? Ainakin muistan lukeneeni joitain aloituksiasi...Kirjoitat kauniisti hänelle/hänestä, ikuinen kevät ja toisiaan tukevat juuret! Siinäpä ois hyvä olla.
Mutta varovainen täytyy niiden uusien silmujen kanssa olla, ne ovat hauraita ennen kuin puhkeavat täyteen kukkaan:)

Taidanpa hetkeksi siirtyä kuuntelemaan musiikkia, käyn kuitenkin välillä silmäilemässä vaikkapa niitä uusia aloituksia. Tai tätä:)

Kirjoitan melkein pelkästään tällä nimimerkillä. Milloin enemmän milloin vähemmän. :) Unten maille käytävä, lempeitä unia sulle nainen!

Ps. Uniklubi - Näiden tähtien alla

Öitä sinullekin ja kiitos vinkistä:) Taidan kuunnella tuon ja painun sit pehkuihin. Ehkä taas törmätään, nuku hyvin!

Eihän se luja tietenkään ikuista tarkoita, vai muuttaako se rakkaus aina vain muotoaan..?Määrittelisin tässä tapauksessa heikkouden sellaiseksi puoleksi itsessä, jota ei ole näytä kaikille.

Sittenhän toiveeni toteutui sinun kohdallasi :)

kiitos :) mitä muuta toivot? :)

En uskalla kertoa!!!!!:)

Supisupsupsup :)

Jos muut ajattelisivat niiden olevan onnen kyyneleitä?

Toivottavasti rakastat ensisijaisesti itseäsi

Kirjoitit hyvin. Joskus olisi parasta päästä pikku hiljaa etenemään ja kehittämään luottamusta toiseen sekä katsomaan onko toinen luottamuksen arvoinen? Ei kaikille tarvitse kertoa kaikkea, ja niin kuin kirjoitit jokainen päättää itse mitä kertoo ja kenelle. Mutta silti olisi hyvä pystyä luottamaan edes johonkin.

näintälläkertaa kirjoitti:

Kirjoitit hyvin. Joskus olisi parasta päästä pikku hiljaa etenemään ja kehittämään luottamusta toiseen sekä katsomaan onko toinen luottamuksen arvoinen? Ei kaikille tarvitse kertoa kaikkea, ja niin kuin kirjoitit jokainen päättää itse mitä kertoo ja kenelle. Mutta silti olisi hyvä pystyä luottamaan edes johonkin.

Ei tarvitsekaan kertoa kaikkea. Kun on luottanut johonkin täysin ja sitten huomaakin että ei olisikaan kaiketi kannattanut, niin se on aika särkevä kokemus. Kun on murtanut sen muurin niin rakennatko sen itsesi ympärille uudestaan vai uskallatko olla hauras. Vaikeita asioita. Hyvin vaikeita.

näintälläkertaa kirjoitti:

Kirjoitit hyvin. Joskus olisi parasta päästä pikku hiljaa etenemään ja kehittämään luottamusta toiseen sekä katsomaan onko toinen luottamuksen arvoinen? Ei kaikille tarvitse kertoa kaikkea, ja niin kuin kirjoitit jokainen päättää itse mitä kertoo ja kenelle. Mutta silti olisi hyvä pystyä luottamaan edes johonkin.

Mitähän kuvittelet sieltä löytyvän verta ja suolenpätkiä vai jotain kauhean traagisia asioita, ehkä juorun kautta kerrottuja. Narsistimiehethän tunnetusti levittelevät näitä juttuja entisistään alkaen insestistä kokemuksista aina kivien syömiseen.......
Kannattaa vähän miettiä mitä tänne ap kirjoittelet.

Manipulointi on kimuranttia. Voisitko kertoa, mitä tiedät?

näintälläkertaa kirjoitti:

Manipulointi on kimuranttia. Voisitko kertoa, mitä tiedät?

Aika paljon luullakseni.
Olet pahojen poikien kynsissä luulisin. Mitä he hyötyvät siitä, en tiedä. Minulle tutustuminen heihin oli virhe.

Kiitos varoituksesta, mutta Naistahan minä tässä kaipaan enkä pahoja poikia.

Vaikee sanoo haetaanko tässä alotuksessa nyt kohteesta minkälaisia HEIKKOUKSIA ja minkätakia? Hyödyn tai hyväksikäytön (kö)?

haiskahtaaaas kirjoitti:

Vaikee sanoo haetaanko tässä alotuksessa nyt kohteesta minkälaisia HEIKKOUKSIA ja minkätakia? Hyödyn tai hyväksikäytön (kö)?

Kolahtiko?