Turvaudun vertaistuen toivossa nettipalstan apuun.
Tapahtuneesta tulee pian vuosi enkä ole palautunut kokemastani kuin vähän.
Takana usean vuoden henkinen piina, johon liittyy paljon ahdistusta ja masennustakin. Siihen päälle eräs hyvin henkilökohtainen tragedia ja kamelin selkä katkesi.
Kun kaikki edellä mainittu tapahtui, kävin todella yli kierroksilla. Nukuin huonosti ja ahdistus oli todella voimakasta. En osaa sanoa johtiko se psykoosiin (en kuullut ääniä tai nähnyt näkyjä, olin vain kauhun kangistama).
Se oli todella kamala kokemus ja tuntuu kuin mun psyyke olisi hajonnut kappaleiksi.
Olen aina ollut herkkä, elänyt voimakasta tunne elämää. Rakastanut täysillä mutta myös pelännyt jos siihen on ollut aihetta.
Nyttemmin olen täysin muuttunut ja olo on kieltämättä kummallinen.
Hermoromahduksen jälkeen en ole tuntenut nälän tai väsymyksen tunteita kunnolla.
Romahduksen johtaneet asiat eivät nostata minkäänlaisia tunteita. Kaikki meni parhain päin, eli pelkäsin kaikkea turhaan mutta en vain osannut lopettaa pelkäämästä.
Lisäksi päivät kuljen kuin aivosumussa.
Uusia ajatuksia ei synny vaan mietin usein mennyttä ja että miksi mulle kävi näin.
Alussa oli sähköiskuja päälaella ym. paineentunnetta nenänvarressa sekä kamalaa päänsärkyä. Sähköiskut ovat laantuneet mutta päähän on jäänyt kiristävä tunne. Ajatus takkuaa ja tunteet/tuntemukset on syväjäässä.
Näkö on kummallisen terävä. Tilanne häiritsee suunnattomasti elämääni.
Töissä olen käynyt sitkeästi. Kiropraktikosta/hierojasta pieni apu koska selkä on ihan jumissa.
Tuntuu että tarvitsisin kunnon sähköshokin päähäni jotta saisin pääkoppani takaisin raiteille.
Työterveyslääkärin mukaan menee vuosia ennenkuin tämänkaltaisesta palautuu.
Minä kun antaisin toisen käteni että saisin tunteeni ja kirkkaan mielen takaisin.
Onko kellää kokemusta tämmöisestä?
Tapahtuneesta tulee pian vuosi enkä ole palautunut kokemastani kuin vähän.
Takana usean vuoden henkinen piina, johon liittyy paljon ahdistusta ja masennustakin. Siihen päälle eräs hyvin henkilökohtainen tragedia ja kamelin selkä katkesi.
Kun kaikki edellä mainittu tapahtui, kävin todella yli kierroksilla. Nukuin huonosti ja ahdistus oli todella voimakasta. En osaa sanoa johtiko se psykoosiin (en kuullut ääniä tai nähnyt näkyjä, olin vain kauhun kangistama).
Se oli todella kamala kokemus ja tuntuu kuin mun psyyke olisi hajonnut kappaleiksi.
Olen aina ollut herkkä, elänyt voimakasta tunne elämää. Rakastanut täysillä mutta myös pelännyt jos siihen on ollut aihetta.
Nyttemmin olen täysin muuttunut ja olo on kieltämättä kummallinen.
Hermoromahduksen jälkeen en ole tuntenut nälän tai väsymyksen tunteita kunnolla.
Romahduksen johtaneet asiat eivät nostata minkäänlaisia tunteita. Kaikki meni parhain päin, eli pelkäsin kaikkea turhaan mutta en vain osannut lopettaa pelkäämästä.
Lisäksi päivät kuljen kuin aivosumussa.
Uusia ajatuksia ei synny vaan mietin usein mennyttä ja että miksi mulle kävi näin.
Alussa oli sähköiskuja päälaella ym. paineentunnetta nenänvarressa sekä kamalaa päänsärkyä. Sähköiskut ovat laantuneet mutta päähän on jäänyt kiristävä tunne. Ajatus takkuaa ja tunteet/tuntemukset on syväjäässä.
Näkö on kummallisen terävä. Tilanne häiritsee suunnattomasti elämääni.
Töissä olen käynyt sitkeästi. Kiropraktikosta/hierojasta pieni apu koska selkä on ihan jumissa.
Tuntuu että tarvitsisin kunnon sähköshokin päähäni jotta saisin pääkoppani takaisin raiteille.
Työterveyslääkärin mukaan menee vuosia ennenkuin tämänkaltaisesta palautuu.
Minä kun antaisin toisen käteni että saisin tunteeni ja kirkkaan mielen takaisin.
Onko kellää kokemusta tämmöisestä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Selkä ihan jumissa. Olisi kannattanut jättää kiropraktikolla käymättä. Ehdotan seuraavaa kokeiltavaksesi. Käsivarret vartalon sivulle ja yhteenrutistamalla alat painella kylkiluita liikkeelle, aluksi erityisesti koitat painaa ylimpiä kylkikaaria kohti niskaa ja vartalon sivulla syvemmälle. Voi olla että muutaman viikon jälkeen jumi alkaa helpottaa ja lihakset rentoutuu kun nivelten liikkuvuus paranee,
Olet melko hyvin perillä olostasi ja tilanteestasi.
Mitä, jos lopettaisit jatkuvan itsesi tarkkailun ja analyysin; miltä minusta nyt tuntuu, mitä minä ajattelin, mikä minun nyt on,.. Ihan tietoisesti olet miettimättä miten nyt menee.
Kuuntele oikeasti, miltä maailma ja sen äänet kuulostaa. Älä mieti, miten minä kuulen. Miltä minusta kuulostaa.
Katso ympärillesi ja näe, mitä todellisuus oikeasti on. Älä katsele ympärillesi ja analysoi, miten minä nyt näen tämän.
Älä ainakaan anna mielesi alkaa selostamaan itsellesi, mitä sinä kuulet taikka näet, saati ajattelet.
Kyllä sinä vielä näet ja kuulet maailman ympärilläsi ja itsesi niin kuin ennenkin.
Tämmöstä tämä vaan on.
Hmm.. psykoosi syvenee?
Psykoosiksi tuo voitaisiin hyvinkin määritellä, jos menisit ns. ammattiauttajan juttusille.
Ehkä pahin on vielä edessä.
Esi- ja alkuoireet tunnistaa monesti vasta jälkeenpäin.
En osaa muuta sanoa, kuin että pidä huoli hyvästä nukkumisesta.
Äläkä anna valtaa taustaäänille. Ne houkuttelevat sinut mukaasi salakavalalla ja kierolla tavalla, niin että et huomaakaan. Luulet, että saat sisältäsi ulkopuolista apua ja tukea - voimaa. Väärin. Ne ovat vain ilkeitä ja itsekkäitä. Ne eivät ole sinua itseäsi.
Säilytä itseluottamuksesi ja -tuntemuksesi. Tiedä kuka olet ja haluat olla. Tunnista omat ajatuksesi ja tunteesi. Ole omaitsesi.