Usein tulee miettineeksi että miksi olen edes aikaisemmin ikävöinyt ja halunnutkaan sellaista miestä joka ei edes halua minua tai olla saati tekemisissäkään... Miksi tyhmyyksissäni olen torjunut miehiä jotka olisivat halunneet (kunnolla)tutustua ja olla mahdollisesti kanssani. Nyt aikaa menneenä eteenpäin kun en enää nykyään tunne siihen mieheen tunteita ja jos jossain hänet näen vastaantulevan,ei aiheuta mitään tunteita-ei vaan kiinnosta ja ajattelee vain että jaaha tuossa tuo mies, toivottavasti hänellä elämä soljuu samanlaisesti mallillaan niin kuin silloin, rakastava tyttöystävä ja kaikkea muuta elämän iloa. Tunnen menettäneeni arvokasta aikaa turhaan ja hävinneeni elämästäni jotakin ihanaa tässä ajassa... rakkautta ja suurempaa läheisyyttä. Tunnen itseni luuseriksi. Älkää hyvät ihmiset jääkö haikailemaan ketään jos siihen ei ole minkäänlaista HYVÄÄ syytä,menetätte elämältänne paljon hyvää ja kaunista siinä! Minulla voi olla todennäköisesti toivoa saavani jonkun ihanan kumppanin ja suunnitella vaikka mitä ja toteuttaa ne koska olen vielä aika nuori eli onneksi koko elämä ei ole mennyt vielä ihan hukkaan. Onneksi olen nyt tätä nykyä paljon järkevämpi ja järjissäni etten ole enää niin tyhmä ja tollo,olen antanut jo luvan itselleni katsoa ja kiinnostua muistakin miehistä ja antaa tulla heidän lähelleni. En halua ajatella vanhana mummona elämästä että,paska reissu mutta tulipahan tehtyä vaikka olen vieläkin yksin vailla perhettä,välittämistä ja rakkautta... Siispä eläkää älkääkä jumittuko johonkin toivottomaan ja sellaiseen tunteeseen joka ei kohtele sinua hyvin ja joka saa olosi huonoksi.
Älä ole liian pilvissä
Ihminen_rakkauttakaipaa
0<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.