omia tunteitani vastaan kun tiesin mikä tunteiden vuoristorata on edessä. On ollut niin ylämäkiä kuin alamäkiä. Olen yrittänyt varmasti peittää asian häneltäkin. Vaikeaahan tämä on kun samanaikaisesti, tosiasiat huomioon ottaen, pitää valmistautua tulevaan pettymykseen. Mutta antaa hehkua nyt ettei tarvitse kuolinvuoteella katua ettei antanut itselleen lupaa tuntea mitään.
Mä taistelin kauan
Nainentäälläjossakin
7<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Joo sainpahan vielä tuntea, miltä tuntuu rakastua.
Sama vika, tosin annoin näkyä että tykkään. On se nìin hieno nuorempi mies, ihan ykkönen. Ajattelin tunteideni laantuvan kun ei enää nähdä päivittäin tai viikoittain mutta mites kävikään. Kyllä tästä selvitään mutta ajoittain ne tunteet lyö täysillä päälle kun muistan miltä hän näyttää.
Vaikeata kun se tosiasia on se että molemmat on varattuja. Muuten mä olisin jo tehnyt asian eteen jotain. Vaikka laittanut hänelle töihin sähköpostia ja kysynyt lähteekö käymään mun kanssa kahvilla tai oluella. Mutta mutta...
Helpottaa se ajan kanssa. Saat tunteesta lisää virtaa arkeesi, vaikka ne vuoristoradan alamäet onkin kauheita. Pikku hiljaa ne loivenee, sekä ylä- että alamäet, ja lopulta olet tyytyväinen siitä, ettet mennyt sotkemaan omiasi etkä hänen asioitaan.
Eri asia sitten, jos olet ollut pitkään huonossa liitossa, jota ette ole saaneet yrityksistä huolimatta toiminaan. Tämä voi olla keino irtautumiseen, mutta sekin on syytä tehdä sen irtautumisen eikä toisen ihastuksen vuoksi.
Ootko ollut ennenkin vastaavassa tilanteessa, kun kerran tiesit edessä olevasta vuoristoradasta...?
Mun ikäinen on ehtinyt jo elämässään kaikenlaista kokemaan. En ole mikään teinityttö enää. Tai siis fyysisesti, henkisestä puolesta en ole ihan niin varma :D :D
No kyllä sä sitten suoriudut tästäkin rutiinilla :D
Mutta eikö ole metkaa, että tunteille ei kerta kaikkiaan mahda mitään, jos ne on tullakseen ne vaan tulee. Tätä ei kaikki tajua.