sen täällä kaipaamasi, suurta rakkautta vannomallesi ihmisen kanssa aloittaa sen kaipaamasi uuden elämän?
Oletko todella varma, että netissä kaikki kerrotut kauniit sanat ja lupaukset vain hyvästä, syvästä rakkaudesta toteutuvat arkisen elämän pyörteissä, kestäen sen loppuelämän?
Vai pelottaako uusi tulevaisuus, epäiletkö että ne sanotut sanat onkin vain sanoja, eikä tosielämässä tapahtuvia tekoja.
Ole rehellinen, kerro totuus. Se voi satuttaa niin sinua itseäsi kuin toistakin osapuolta, mutta todella ei kannata heittäytyä tuntemattomaan, ja kenties polttaa tämän hetkisen elämän siltoja.
Oletko todella varma, että netissä kaikki kerrotut kauniit sanat ja lupaukset vain hyvästä, syvästä rakkaudesta toteutuvat arkisen elämän pyörteissä, kestäen sen loppuelämän?
Vai pelottaako uusi tulevaisuus, epäiletkö että ne sanotut sanat onkin vain sanoja, eikä tosielämässä tapahtuvia tekoja.
Ole rehellinen, kerro totuus. Se voi satuttaa niin sinua itseäsi kuin toistakin osapuolta, mutta todella ei kannata heittäytyä tuntemattomaan, ja kenties polttaa tämän hetkisen elämän siltoja.
Vastaukset 47
Vanhimmat
Pelon kautta uskoltaisin. Pitäisi totutella ja sitten voisin olla rennosti seurassaan. Miehelle.
Pelko on viisauden alku, mutta ei saman katon alle ensimmäiseksi kannata mennä. Pieni etäisyys, ja lähempi tutustuminen, sen jälkeen jos vielä tuntuu hyvälle idealle, niin se on sitten siinä.
En uskaltaisi luvata koko loppuelämästä mitään, koska en edes tunne häntä, miestä niin hyvin.
Sepä se on, ensin tutustuminen ja sen jälkeen vasta päätös.
Ja kuka kysyy?
Siis uskaltaisit? No kenties ihanaa tekstituntumalta, mutta mikä se totuus onkaan.
Kysyy eräs joka lueskellut täältä niitä ikävän ja kaipauksen viestejä. Niitä missä kerrotaan että ilman sitä kohdetta elämä on finaalissa.
Sanotaanko niin että minulla on toinen.
Kun tästä touhusta ei alkanut ensimmäisen kymmenen vuoden aikana tulla pakettia, kyllästyin ja hankin rakastajan irl.
Teit sen päätöksen mikä tuntui kaikkein parhaalta sinulle, ja jätit sen odottamisen taaksesi.
Teit aivan oikein.
Minä nyt en oikein jaksa elää selipaatissa.
Jokainen valitsee miten menettelee, ja toiset ei saa puuttua kenenkään henkilökohtaisiin ratkaisuihin.
Ja rehellisesti sanoen en juuri tällä hetkellä olisi valmis heittäytymään yhtään mihinkään. Olisi epäreilua ja epämieluisaa hänellekin.
Entä myöhemmin?
Onko nyt jokin este ettei voi, vai puuttuuko se ns. rohkeus?
Laita viesti, soita tai vastaa sähköpostiin.
Minä rakastan sinua elämäni loppuun asti ja sen vuoksi tekisin mitä vain.
Vastaan kuin aloittaja ois hän.
Mutta kirjoitan miehelle. Miehelle, jolle lopultakin sen kerroin.
Olen nainen, enkä tiedä mitään sinun ja sen miehen suhteesta.
Niin huomasin, että olet nainen ja minä kirjoitan miehelle.
Ethän ole vainoharhainen 😉 täällä ei kykaan toistaan tunne 😂
Niin että kyse ei ole uskalluksesta, kyse on ihan muista asioista.
Mutta aloittaisitko siis suhteen, jos tilanne sen sallisi, luottaen että se uusi suhde onnistuu?
Ehkä sen vanhan suhteen olisi pitänyt ensin epäonnistua?
Minulla on kumppani joka käytti suurinpiirtein 100 000e ja tuhat työtuntia siihen että pääsisin saunasta uimaan kun siitä haaveilin.
Voisiko sitä kutsua rakkaudeksi?
OHO. No kuin on, jäitkö entiseen, vai houkuttuko rahan voima?
Kolmas jo kierroksessa, sillä on suihkukone ja shamppanjaa :)
No ei vaiskaan, minähän en rahan perään juokse.
Mutta tuo saunajuttu on kyllä totta.
:)
Haluaisin kyllä oppia tuntemaan hänet paremmin, mutta yhteiselämään tarvitaan paljon enemmän, kuin mitä palstarakkaus antaa yksinään.
Sehän tässä ongelma onkin.
Onhan niitä muitakin reittejä tutustumiseen, jopa netinkin kautta kuin tämmöset melkein höpöpalstat.
Se reitti pitää vaan oivaltaa.
Esimerkiksi?
Tunnisteita esim. faceen. Sieltähän täällä monikin sanoo katselleensa toisen kuviakin, niin eikös siitä jää joku tieto kuka siellä on kurkkinut.
Minulla ei ole naamista, eikä tule.
Luulen, että kylmää vettä vain.
Oma asema ja ystävät....
Paha juttu...
Habitus on muuta kuin sielu....
Tuli tässä mieleen erään tuttavani sanat: Niin kauan on kuumaa kunnes sama katto on päänpäällä.
Uskaltaisin ja olisin valmis tekemään kaikkeni jotta se toimisi. Koko ajan ei tarvitsisi olla yhdessä ja edettäisiin pikku hiljaa.
No jos kuitenkin nyt on elämässä mukana toista sukupuolta oleva, siis siellä livessä, niin miten sitten? Lähtisitkö siitä suhteesta, ja luottaisit sokeasti että se onnistuu kun jaksaa palvoa toista?
Kyllä sen toisen huomioon ottaminen täytyy olla molemmin puoleista.
siltoja enää ees oo et...
No noinhan se on, joskus se ei vaan onnistu, mutta varmasti parempi noin, sillä jos se kaikki olisikin päättynyt fiaskoon.
Jos haluaisin jotain todella niin olisin yhteydessä. Tämä on vain keskustelupalsta.
Keskustelupalstoiltahan aika moni suhde on saanut alkunsa.
Varmaan joo jos tietää kenelle kirjoittaa.
Ei siihen kai mitkään nimikirjaintenkaan laittamiset auta, sillä jokaisella kirjaimella alkavia nimiä on tuhansilla muillakin.
Reilusti nimi, jos sen tietää, ja paikkakunta, niin eiköhän se onnistu.
Kyllä.
Olin kerran aikaisemminkin vuosia rakastunut ja syvästi, mutta en nähnyt hänen kanssaan mitään yhteistä tulevaisuutta. Koko jännite ja tunteet vaikuttivat perustuvan vain sille mahdollisuudelle 'että jos', mutta eivät olisi kestäneet arkea.
Mutta nyt... En ole koskaan ollut näin varma mistään tai kenestäkään. Ei se mitään helppoa ja täydellistä o-la-la:ta tule olemaan 24/7, mutta vaikea elää ilmankaan.
https://youtu.be/wsZSZ_vcCvA
Elikkä suhde joka päättyi onnellisesti, eikä johtanut uusiin isompiin pettymyksiin.
On se ihanaa :)
Oikea rakkaus.
Pikemminkin oli rakkaus, joka päättyi onnettomasti ja kipeästi ja jätti skeptiseksi, ja johti johonkin paljon suurempaan ja parempaan elämänmuutoksen ja paikkakunnanvaihdon myötä.
Nythän sitten olet onnellinen, ja elämässä hyvin kiinni.
Onnitteluni ja suuria tunteita elämänne matkalle.
Kiitos! Ja vaikka tämä ei johtaisikaan siihen loppuelämän romanssiin niin olen onnellinen. Onnellisempi kuin mitä olen ollut vuosiin.
Ihana "kuukuvia", tämä sykähdyttää. Niin se on, .....onnellisempi kuin vuosiin...olet ihana.
Ei riitä, että rakastaa, vaan tulee löytyä myös se tahto rakastaa. Se minusta kantaa paljon pidemmälle kuin alkuhuuma. Että jonkun seurassa tulee se olo, että haluat opetella miten sovittaa kahden ihmisen elämää yhteen, miten omat piikit sekä karheudet voisi parhaiten istua toisen terävien kulmien lomaan, opetella hänet kuin haluaisit oppia uuden kielen, jolla voit kommunikoida ja se tuntuisi siltä kuin olisi oppinut puhumaan ensimmäistä kertaa...
Ajatukset karkaavat, mutta mutta. C'est la vie. :-)
Se on totta. Se uusi kieli...
Ihanaa kuinka sen kuvaat.
Mutta jos tahtoa löytyy..
Mutta ennenkuin se on mahdollista täytyisi puhdistaa pöytä, tabula rasa.
Mutta miten tehdä se??
Asioilla on tapana järjestyä. Sanotaan. Mutta toisinaan asioita on myös ensin hiukan järjesteltävä oikeisiin uomiin... On yksinkertaisesti vain puhuttava. Kerrottava mitä tuntee ja mitä ajattelee. Ei kai siihen ole oikoteitä?
Eikös jokainen uusi suhde ole heittäytymistä tuntemattomaan? Rakkaus, ystävyys, kaveruus, työtoveruus, jne. Kukaan ei tiedä miten tutustuminen, yhdessäolo, arki tai elämä etenee, mutta sellaista se on, elämä.
Kyllä ne livesuhteet ja livestä alkaneet suhteet on niitä "varman päällä" olevia.
Livestä kun tietää onko se toinen osapuoli varmasti vapaa, eikä vain pelkkiä sano ja lupauksia, kunne kaikki selviää että varattuhan se netistä bongattu onkin.