Olen 19-vuotias mies ja tyhmyyttäni harrastin suojaamatonta seksiä saman ikäisen tuntemattoman naisen kanssa. Pelot sukupuolitaudeista iski saman tien. Tilannetta ei auta se että samalla petin rakastamaani tyttöystävää (hän on tietoinen asiasta) ja koen suurta häpeää ja syyllisyyttä.
Tilanteen ja pelkojen rauhoittuessa noin 2 vk. riskistä, kuin salama kirkkaalta taivaalta iski päänsärky joka on kestänyt jo 7 viikkoa ja yhä jatkuu. Päivien kuluessa tietenkin olen tutkiskellut omaa kehoani ja löytänyt ties mitä HIV "ensi-oireita", joista en ole kaikista varma onko niitä ollut jo ennen riskiä tai kuvittelenko osan. Näitä oireita ovat esim. kurkkukipu, kaulan etuosissa jänteiden tai imusolmukkeiden muljahtelua ja kipua, molempien nivusten lähettyvillä herneen kokoiset patit(turvonneet imusolmukkeet?), ylävartalossa ja käsissä (1mm halkaisijalta) punaisia täpliä noin 10 kpl, yläselässä rokkomaisia näppyjä, satunnaisia lihassärkyjä missä vaan, kantapäitä särkee päivittäin joskus astuessa tai levossa, sormien ja nivelten särkyjä satunnaisesti, esinahka kutisee välillä niin, että pakko raapia ja haisee vaikka pesen normaalisti.
Testeissä olen käynyt 8 2 vk riskistä. HIV, hepatiitit ja klamydia negatiiviset. On päiviä milloin en panikoi tai stressaa asiasta, mutta oireita tunnustelemalla ja asiaa liikkaa miettimällä olen monta kertaa ajanut itseni ahdistuneeseen mielentilaan. Lääkärit eivät usko hiv tartuntaan, sekin varmaan johtuen seksikumppanini nuoresta iästä, sillä HIV ei ole vielä levinnyt nuorten joukkoon laajasti. Olen kuitenkin ottanut selvää hänen taustoista ja sain tietää, että hän on yli 1-vuotiaan lapsen yksinhuoltaja johtuen isän pettämisestä.. ja muutenkin aika villi elämä ollut nuoresta iästä huolimatta. Ainoa asia mikä minua helpottaa on saada puhua läheisilleni ja varsinkin tyttöystäväni läsnäolosta, josta olen erittäin kiitollinen.
Tämä reilut 2 kk on ollut elämäni raskainta ja vaikeinta aikaa. Välillä olen ollut 100% varma tartunnasta ja menettänyt motivaation lähes kaikkeen. Olen myös miettinyt HIV positiivisen elämää, mutta päädyn aina siihen päätökseen että kun minulle HIV todetaan, en halua enään elää ja teen itsemurhan. En tosiaan vain voisi elää tämän taudin kanssa ja varsinkin se tapa miten sen olisin hankkinut oksettaa minua.
Kirjoitan tänne siinä toivossa, että olisi joitakin muita ihmisiä jotka ovat kokeneet saman riskin ja oireet, mutta selvinneet ilman HIV tartuntaa. En todellakaan tarvitse tuomitsevia kommentteja tai suojautumisvalistusta, sillä tämä jättää jokatapauksessa niin isot traumat, etten enää koskaan tule elämäni aikana harrastamaan seksiä tuntemattomien ihmisten kanssa, saatika ilman ehkäisyä.
Olen aivan loppu.
Tilanteen ja pelkojen rauhoittuessa noin 2 vk. riskistä, kuin salama kirkkaalta taivaalta iski päänsärky joka on kestänyt jo 7 viikkoa ja yhä jatkuu. Päivien kuluessa tietenkin olen tutkiskellut omaa kehoani ja löytänyt ties mitä HIV "ensi-oireita", joista en ole kaikista varma onko niitä ollut jo ennen riskiä tai kuvittelenko osan. Näitä oireita ovat esim. kurkkukipu, kaulan etuosissa jänteiden tai imusolmukkeiden muljahtelua ja kipua, molempien nivusten lähettyvillä herneen kokoiset patit(turvonneet imusolmukkeet?), ylävartalossa ja käsissä (1mm halkaisijalta) punaisia täpliä noin 10 kpl, yläselässä rokkomaisia näppyjä, satunnaisia lihassärkyjä missä vaan, kantapäitä särkee päivittäin joskus astuessa tai levossa, sormien ja nivelten särkyjä satunnaisesti, esinahka kutisee välillä niin, että pakko raapia ja haisee vaikka pesen normaalisti.
Testeissä olen käynyt 8 2 vk riskistä. HIV, hepatiitit ja klamydia negatiiviset. On päiviä milloin en panikoi tai stressaa asiasta, mutta oireita tunnustelemalla ja asiaa liikkaa miettimällä olen monta kertaa ajanut itseni ahdistuneeseen mielentilaan. Lääkärit eivät usko hiv tartuntaan, sekin varmaan johtuen seksikumppanini nuoresta iästä, sillä HIV ei ole vielä levinnyt nuorten joukkoon laajasti. Olen kuitenkin ottanut selvää hänen taustoista ja sain tietää, että hän on yli 1-vuotiaan lapsen yksinhuoltaja johtuen isän pettämisestä.. ja muutenkin aika villi elämä ollut nuoresta iästä huolimatta. Ainoa asia mikä minua helpottaa on saada puhua läheisilleni ja varsinkin tyttöystäväni läsnäolosta, josta olen erittäin kiitollinen.
Tämä reilut 2 kk on ollut elämäni raskainta ja vaikeinta aikaa. Välillä olen ollut 100% varma tartunnasta ja menettänyt motivaation lähes kaikkeen. Olen myös miettinyt HIV positiivisen elämää, mutta päädyn aina siihen päätökseen että kun minulle HIV todetaan, en halua enään elää ja teen itsemurhan. En tosiaan vain voisi elää tämän taudin kanssa ja varsinkin se tapa miten sen olisin hankkinut oksettaa minua.
Kirjoitan tänne siinä toivossa, että olisi joitakin muita ihmisiä jotka ovat kokeneet saman riskin ja oireet, mutta selvinneet ilman HIV tartuntaa. En todellakaan tarvitse tuomitsevia kommentteja tai suojautumisvalistusta, sillä tämä jättää jokatapauksessa niin isot traumat, etten enää koskaan tule elämäni aikana harrastamaan seksiä tuntemattomien ihmisten kanssa, saatika ilman ehkäisyä.
Olen aivan loppu.
Vastaukset 6
Vanhimmat
sinulla ei ole hiv mitä todennäköisimmin, olet vaan saanut päähänpinttymän asiasta. Johan sitä alkaa kehitellä itelle vaikka mitkä oireet jos aihetta kokoajan mielessä pyörittää ja siitä lukenut. Suomessa todetaan 170 hivtartuntaa vuodessa, kuinka todennäköistä että sinulla on se...30 vuoden aikana Suomessa hiv on todettu yli 3000 henkilöllä.
Siispä, käy testissä ja yritä unohtaa asia. Opi hölmöilyistäsi ja kasva. Käy juttelemassa jollekin peloistasi jos se auttaa.
http://www.positiiviset.fi/index.php/fi-FI/forum/6-voiko-minulla-olla-hiv
Tuolla on muita jotka miettii samaa. Ehkä noiden lukeminen auttaa.
Olen käynyt psykiatrilla juttelemassa asiasta, mutta en ole kokenut sitä rauhottavaksi tai auttavaksi. Olen tutkinut myös THL:n valmistamaa taulukkoa hivistä suomessa ja koko hivin olemassaolon ajan 15-19 vuotiailla suomalaisilla on todettu vain 27 tartuntaa joista yli puolet ovat ruiskuhuumeidenkäytöstä tai homoseksistä. https://www.thl.fi/ttr/gen/rpt/hivikakotim.html
Vaikka 30 vuoden aikana luku on näin pieni, En silti voi rauhoittua asiasta. -ap
Sairauden pelko ja luulotauti voi ajaa sairauden asteelle meneviin harhoihin ja pelkoihin, vaikkei itse sairautta olisikaan.
Ajoipa se peräti kansanedustajan ja psykiatrinkin, joka pelkäsi aidsia niin paljon, että hänelle kävi näin
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000000110924.html
Seksi ei ole harrastus!
Oireesi voi liittyä stressiin ja kuulostaa vahvasti siltä, että ylitulkitset oireitasi.
"Testeissä olen käynyt 8 2 vk riskistä. HIV, hepatiitit ja klamydia negatiiviset." Miksi stressaat testin jälkeenkin HIVistä, jos kerran tulos oli negatiivinen.
Voi olla, että ylitulkitsen muut oireet paitsi kurkku, pää- ja kantapääkivut ja luottaisin muuten tähän 8 viikon testiin, mutta kun soitin hiv tukikeskukseen jutellakseni oireista, kerrottiin minulle testin olevan varma vasta kun oireet ovat loppuneet tai 1kk oireiden alusta. Minulla oireet siis jatkuvat