Miksi rukoillaan?

Ehkäpä bushmannille olisi viisasta mennä kammioonsa, sulkea ovi perässä ja aloittaa -sydämestään- tutkia Herran edessä itseään.

Siinä ei pohdita sitä, mitä täällä nettikeskusteluissa pitäisi puhua, tai kirjoittaa, ketä punnita mistäkin asiasta, tai härnätä jotain jne.

Eikä siinä ole tarkoitus sekään, että sitten alat puimaan asioita omasta minästä käsin, että näkyikö sängyn alla, päällä, tai sivulla jotain kun oikein kävit kurkistelemaan sinne ja tänne, että voit sitten analysoida rukousta näin , noin tai nuin.
Eikä tarvitse kurkistella komeroihin, ei pöytälaatikoihin eikä muihinkaan, vaan rukous on sinun henkilökohtainen asia Luodan edessä.

Siis sen lukitun oven tai suljetun oven takana.

Siis se ovi, jonka raosta sinun ei tarvitse tulla soittamaan torvea, eikä pitämään edes pitkiä omia rukouksia tänne.

Sellaisin eväin Isokirja sinua opastaa rukoilemaan ja täten avoin, rehellinen minä - ja Herra voi keskustella.

Jos evääsi ei siten ole sopusoinnussa itse rukoukseen, niin turhaa siitä on sitten alkaa mitää turinoimaan, sillä vikaan se menee kuitenkin ja vain oma pääsi pursuilee jonninjoutavia asian tiimoilta, joka ei paljoakaan ketään kiinnosta.

Entä ruokarukous?

Eivätkö jumalat todella ymmärrä, että kun olet käynyt ruokapöytään, että silloin hänen pitää siunata ruokasi tai ruokailuhetkesi, vaan sitä pitää siltä vätykseltä erikseen pyytää?

"Isä meidän rukous" on myös varsin huono rukousmallina.
"Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme"?
Siinä sitten rukoilet ruokapöydän ääressä ja odotat, että Jahve kiikuttaa leivän eteesi? Pelkällä leivällä eläminenkin alkaa jossain vaiheessa tympiä?
Olisi kenties ollut parempi rukousmalli, jossa pyydetään, että Jahve antaisi joka päivä reilusti "dollareita", millä sitten voisi itse käydä puodista ostamassa leivän ja sen päällekin jotain lisukkeita?

Pohditaanpa lisää rukoilun logiikkaa.

Rukoilija siis pyytää jumalaa puuttumaan asioiden kulkuun, eli ESIMERKIKSI että sairas läheinen ihminen ei menehtyisi sairauteen tai lapsi ei loukkaantuisi koulutiellä tai että aamulla heräisi terveenä, eikä olisi yöllä saanut aivoverenvuotoa yms.

Jos rukoilun kohde, eli raamatun jumala puuttuu tapahtumien kulkuun uskovan X rukouksen mukaisesti, niin siitähän seuraa, että tämä jumala ei ollutkaan muuttumaton, eikä varsinkaan erehtymätön, jos hän muuttaa tapahtumien kulkua uskovan hyväksi vastoin alkuperäistä toimintasuunnitelmaa. Rukoilusta seuraa, että raamatun jumala ei ole koskaan erehtymätön, jos hän muuttaa mieltään asioista rukouksen perusteella.

Rukouksessa on vielä se omituinen piirre, jota uskovat eivät hevin suostu hyväksymään, että sillä sinä pyydät itsellesi etua muihin nähden jumalaltasi.

Millainen jumala antaisi yhdelle etua muihin nähden?

Kun sinä rukoilet että lapsesi ei jäisi koulutiellä auton alle ja aamulla naapuri unohtaa tehdä sen, niin millainen jumala antaa yhdelle etua ja toiselle ei, jos tässä oli vain pieni unohdus pyytää asiaa taas kerran?

Rukoilun voimastahan on tämä vanha vitsi, jossa pappi ajaa kirkkoon aamulla hirveässä vastatuulessa ja sitten rukoilee jumalaansa kääntämään tuulen suunnan. Kun hän sitten kotiin pyöräillessä huomaa olevan vastaavan myötätuulen, hän ylistää jumalansa ihmeellisiä voimia ja rukouksen tehoa koko loppupäivän.

Ja nyt tulee mielenkiintoinen pointti, koska rukoushan on väistämättä epäluottamuslause jumalalle, eli rukoillessanne te ajattelette, että jumala ei osaisi tehdä asioita oikein, ei alun perinkään, koska jotain täytyy muuttaa, mutta hän ei tekisi muutosta ilman että erikseen pyydetään.

Eli kun olette sairaalassa kuolemansairaan äitinne vuoteen vieressä, niin kun te rukoilette äidillenne voimia ja tervehtymistä, te samalla lausutte jumalallenne epäluottamuslauseen siitä, että hän ei ajattelisi äitinne parasta jo valmiiksi. Jumalanne ei antaisi äidillenne voimia, jos te ette sitä erikseen pyytäisi.

Te jopa pelkäätte, että jumalanne antaisi äitinne menehtyä, jos te ette rukoilisi jumalaltanne muutosta tapahtumien kulkuun.

Raamattu lisäksi kertoo, että jumalanne ei välttämättä ole kaikkitietävä:

>> ”Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon” (Fil. 4:6) >>

Yksi ongelma on tietenkin se, että jos yksi hurskas rukoilija rukoilee yhtä ja toinen vastaava hurskas samasta aiheesta toista, niin kumman jumala valitsee, jos kummankin toteuttaminen kerralla olisi vastoin luonnonlakeja?

Tein pikaisen katsauksen rukoiluun ja sen vaikutuksiin, niin uusimpana trendinä näyttää uskovaisten nettisivujen perusteella olevan laatia listoja niistä syistä, miksi rukous ei onnistunutkaan.

Uusin syy näytti olevan se, että rukous ei toteudu, jos me kuitenkin salaa, vaikka edes itseltä tietämättä alitajunnassa epäilemme, että ei se toteudu kuitenkaan.

Aika usein rukouksen toimimattomuuden syynä näytti jonkun loogisen pohdinnan kautta olevan se, että sinä itse tiedostamattomien ajatustesi kautta olet syy sille, että rukous ei toteudu.

Veikkaan, että tulevaisuudessa ne listat pitenevät, joissa mietitään sitä, että miksi rukous ei onnistunutkaan.

Voitte miettiä asiaa vaikkapa adventtikirkon rukouskampanjan suhteen pari vuotta sitten, jossa rukouksessa toivottiin Boko Haramin kaappaamien tyttöjen löytymistä.

No eipä ole löytynyt ja adventtikirkkokin on unohtanut tytöt rukouksistaan ja ihan syystä tietenkin, joten rukoilu on hankalaa, kun jumalilla tuntuu olevan aika valikoiva kuulo.

Tämä herätti ajatuksia.

Adventistit ovat kusipäitä, eikä meitä advarien valheet kiinnosta.