Sen tiedän ja siihen yritän luottaa, että kun tilanteeseeni tulee etäisyyttä, oli se sitten ajan tuomaa tai elämäntilanteiden muuttumist, jotka tuovat uusia taikkaampia ajayuksia mieleeni, voin tarkastella asioita tuntematta heti palaa kurkussani.
Ilman muuta olen kiitollinen kaikesta, vaikka haikeus on koko ajan siellä taka- alalla muistuttamassa, ettei kaikki ole mennyt oikein ehkä parhaimmalla tavalla.
Toisaalta, mikä olisi olut se paras tapa? Kuka sitäkään voi sanoa jälkikäteen?
Varmaan olen tyytyväinen joskus, siihen miten kävi. Jotain silti kaipaan, enkä tiedä mitä. Jotenkin se liittyy sinuun. Jokin sinussa herätti minut kaipaamaan jotain sellaista, mitä en tiennyt olevan olemassa. Hetken sain siitä nauttia ja tuon vuoksi tiedän, mitä ilman olen jäänyt. Se hieman hämmentaa minua.
Tapoihini kuuluu kuitenkin lopulta ajatella asiat parhain päi, ehkä se on selviytymiskeinoni ollut tässä melko raskaassakin elämässäni, jossa on ollut sekä hyvin suuria huippuja, että rämeisiä laaksonpohjia.
Ihmettelen sinua. Ihmettelen edelleen, kuka sinä olit? Joka aukaisit minut tietämään, että tavallinen ihminen voi olla noin ihana.
Ilman muuta olen kiitollinen kaikesta, vaikka haikeus on koko ajan siellä taka- alalla muistuttamassa, ettei kaikki ole mennyt oikein ehkä parhaimmalla tavalla.
Toisaalta, mikä olisi olut se paras tapa? Kuka sitäkään voi sanoa jälkikäteen?
Varmaan olen tyytyväinen joskus, siihen miten kävi. Jotain silti kaipaan, enkä tiedä mitä. Jotenkin se liittyy sinuun. Jokin sinussa herätti minut kaipaamaan jotain sellaista, mitä en tiennyt olevan olemassa. Hetken sain siitä nauttia ja tuon vuoksi tiedän, mitä ilman olen jäänyt. Se hieman hämmentaa minua.
Tapoihini kuuluu kuitenkin lopulta ajatella asiat parhain päi, ehkä se on selviytymiskeinoni ollut tässä melko raskaassakin elämässäni, jossa on ollut sekä hyvin suuria huippuja, että rämeisiä laaksonpohjia.
Ihmettelen sinua. Ihmettelen edelleen, kuka sinä olit? Joka aukaisit minut tietämään, että tavallinen ihminen voi olla noin ihana.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Mä nyt olen vaan tällainen urpo. :D
Ihan just sellainen kuin sulle olin...
Oletko varma, että kaikki on ohi häneen liittyen? Tuntuu tehneen sinuun niin suuren vaikutuksen, että eikö ole mitään keinoa pitää häntä elämässäsi, vaikka edes kaverina jonka kanssa vaihtaa kuulumisia? Eihän koskaan tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja hyviä kavereitakaan ei koskaan ole liikaa.
Varmasti olisi hauska kaveri. Mietin, miten toista voi pitää väkisin omassa elämässään, muuta kuin muistoina.
Omissa ajatuksissa tietysti vaan onko sitten niin varmaa ettei itse tahtoisi mitenkään kuulua elämääsi?
Mieheltä?
naiselta miehelle.
Kiitos samoin. Toivottavasti otat yhteyttä häneen ja voit puhua yhteisestä ajastanne. Tiedän että hän on sydämeltään sama kuin silloinkin tavatessanne ensi kertoja.
Luuloni heräsivät, voisitko olla hän. Tiedät varmaan, että tämä kaikki sattuu liian paljon. Tule vielä takaisin, annetaan kaikki anteeksi. Pyydän. Rukoilen...
Aika harvat osaavat olla läsnä toiselle. Luulen että sinä olet kohdannut ihmisen joka ikään kuin ui toisen ihon alle. Kokonaisvaltaisesti läsnä olevat ihmiset tiedostavat vaivattomasti mitä toinen halajaa. Jos heihin tutustuu paremmin, syvemmin niin heistä jokainen on pienestä pitäen imenyt itseensä muiden mielialoja, sanallisia ja sanattomia toiveita. Siksi he jättävät kanssaihmisiin voimakkaan muiston, myös kaipuun.
Olipa hienosti sanottu ja oivallettu.
Minussa on todellakin huonot puoleni. Olen tempperamenttinen ja herkkä tunneihminen. Paras puoleni on ehkä se että haluan jatkuvasti kehittyä ihmisenä paremmaksi, viisaammaksi. Ja huomaan kuitenkin jämähtäneeni paikalleni. Silti minussa vyöryy valtava määrä rakkautta ja usko siihen että oikean miehen kanssa tulisimme onnelliseksi, valtavan onnellisiksi.
Se minun on sanottava että minut ajoi kirjoittamaan tunteistani kuolemanpelko. Käsitys oman elämäni rajallisuudesta, kun aiemmin olin ajatellut että onhan sitä aikaa vaikka kuinka. No, ei käynyt kuinkaan, olen yhä vielä hengissä. Hahahahaa.
En kestä rakkaudettomuutta, en kerta kaikkiaan kestä. En pysty elämään siten. Minusta se ei ole elämää. Ja kun kaiken piti olla hyvin ja silti minä murehdin itseni melkein hengiltä. Siinä tilanteessa oli vain yhdet kasvot ja ne ovat sinun kasvosi sekä muisto sinusta jotka minut jollain tavalla pelasti. En sitä muuten osaa kuvata. Ja sitten se tuskallinen tietoisuus että olen tehnyt elämäni suurimman väärän valinnan kun väkisin vääntäydyin irti sinusta vaikka joka solu minussa väitti vastaan. Tein kuten kuuluu toimia ja maksan siitä nyt kovaa hintaa.
Jos pitää valinta tehdä rakkaan suhteen on se kysymys miksi? Aito ja rehellinen rakkaus on selkeä molemmille. Ei siinä saa olla epäilyksiä vaan selkeä osoitus rakkaudesta. Jos kyseenalaistaa ja joutuu valintoja tekemään muiden asioiden takia ei silloin ole puhdasta rakkautta. Jokin on silloin vialla. Se mikä estää rakkauden on silloin kyse jostain muusta ihastumisesta tai viehätyksestä. Rakkaudessa ei koskaan epäillä ja tehdä valintoja vaan aidosti molemmat osoittavat sen toisilleen. Aina jos joutuu valintoja tekemään on jokin vialla.
Elämä on täynnä valintoja. Eipä sivusta voi määritellä toisen tunteiden syvyyttä.
Voi perseensuti teidän valintojenne kanssa: kahden viikon päästä on taas suu messingillä uuden tyypin kanssa. Aargh, lehmälauma!
Ja laitumelta kuuluu meidän kuoron.... =D
Me voidaan olla yhteydessä oikeesti
jos sitä toivot. Minä toivoisin sitä.
Kirjoitit kauniisti.
En tiiä mikä merkitys tällä on,
mutta jos ollaan tärkeitä toisillemme
niin pidetääkö siitä kiinni?
En koskaan olisi väkisin sinun
elämässäsi kiinni. Antaisin sinulle
ja kaikelle elämässäsi tilaa.
Hyvää yötä. Kauniita unia.
Ehkä se on se yhteinen kaipaus johonkin joka oli meissä molemmissa . Tää nykyaika on vaarallista kyllä kun kaikki on netissä. Omalla tavallaan yksinäisiä. Kyllä me vielä tästä noustaan!
Mäkin ehdin ihastua ja kiintyä, mutta kun ei niin ei:) en edes tahdolla pysty muuttumaan. Se vaatii aikaa samastua tähän aikaan!
No ehkä hän oli just sen vuoksi polullasi. Niin ajattelen hänestäkin-mutta ei taviksena. Että joku merkitys silläkin oli -en edes tiedä millä sanoin häntä kuvailen. Harmaan rajalla.
Voisin samaistua ap:n kirjoitukseen etäisesti, kun vieläkin joskus haikeana mietin.
Riippuen mikä oli tilanteesi ja mistä johtuvaa? Oliko puhtaat aikomukset onko valheita taustalla. Oliko aikomus mihin? Miten toinen toimi tilanteessa. Mikä meni väärin? Näitä kun mietit silloin näet mistä oli kysymys. Suhteen aloittaminen pitää olla oikein aloitettu. Yhtään valhetta tai asioiden peittelyä ollut niin silloin ei suhde ole aito ja oikea. Virheitä toki voi tehdä mutta ne pitää tunnustaa rehellisesti ja pyytää anteeksi. Vain siten pystyy aloittamaan suhteen. Muutoin ei suhteella ole tulevaisuutta.
Samaa ihmetellyt...
Joskus tarvitsee aikaa, etäisyyttä nähdäkseen paremmin.
Sinä olet arvoitus, jonka tahtoisin selvittää.
Ainoa kommenttini tähän ketjuun; ota yhteyttä, kysy mitä kuuluu. Pyydä mukaan, kylään, kahville. Jos muka on ikävä, jos muka toisella on merkitystä.
Up pup
Hienoa että osaat kirjoittaa nätisti. Se mitä tästä kaikesta sain on vain pahaa oloa, alistusta, häpeää, itsetunnon vientiä, pahaa ja julmuutta. Silmäni avautuivat näkemään ihmisten häikäilemättömyys, pahuus, laskelmointi ja kylmyys. Pahan suopuus ja aateuskollisuus. Niin voin toivoisin että kaikki olisi vain pirun tuomaa kylmävää painajaista. Ainakin tiedostan että olin joskus helvetin hyvä tyyppi ja hieno ihminen. Sitä ihmistä ikävöin jota olin ennen tätä painajaista. Niin täynnä elämän iloa, onnea ja uskoa tulevaisuuteen.