Yrittäjä parahti Bernerille: ”Tukehdumme kortteihin!”
Yli 30 vuotta rakennusalalla ollut konkari ihmettelee, miksi yrittäjiltä ja työntekijöiltä vaaditaan paksu nippu erilaisia pätevyyskortteja.
”Byrokratia ja sääntely ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti vain viidessä vuodessa. Miksi ihmeessä minulla pitää olla toistakymmentä erilaista pätevyyskorttia lompakossani?” kysyy Suomen Rakennevahvistuksen toimitusjohtaja Tero Saarinen.
Kokenut Saarinen kertoo, että noin vuosi sitten hän informoi korttirumbasta liikenne- ja viestintäministeri Anne Berneriä (kesk). Sähköpostiviestissään ministeri lupasi, että hän ”pitää asian mielessään”.
”Tukehdumme kortteihin. Lähestyin ministeri Berneriä siksi, että pelkkä kuorma-autolla ajaminen vaatii vähintään kolme erilaista korttia eli ajokortin, kuljettajan viisi kurssia vaativan ammattipätevyyskortin ja digipiirturikortin.”
Saarinen antaa esimerkin korttikiemuroista: kun työnjohtaja vie kuorma-autolla tavaraa työmaalle, häneltä voidaan vaatia trukkikorttia, ajokorttia, kuljettajan ammattipätevyyskorttia, digipiirturikorttia, punaista ja sinistä verotuksen valttikorttia, työturvallisuuskorttia, tieturvakorttia ja työterveyskorttia.
Vain ”pätevyyksiä”
Yrittäjä Saarisen mukaan useimmat kortit eivät mittaa aitoa osaamista, sillä ne edustavat vain nimellisiä ”pätevyyksiä”. Konkariyrittäjä lähetti kuvan vain osasta korteistaan, mutta niiden paljous hämmästyttää ketä hyvänsä.
Kuvasta löytyvät tulityökortti, tieturvakortti, kuljettajan ammattipätevyyskortti, vesihygienian osaamiskortti, henkilönostinkortti, veronumerokortti ja ympäristöturvallisuuskortti. Vesihygienian osaamiskortit ovat erikseen pinta- ja pohjavedelle.
Kolme korttia Saariselta puuttuu, koska näistä pätevyyksistä on vain todistus. VR-rataturvakortti, HKL-metroturvakortti ja työterveyskortti löytyvät todistusmuodossa.
”Jos nyt menisin esimerkiksi korjaamaan siltaa, niin minun pitäisi suorittaa tieturvakortti. VR:n tapauksessa rataturvakortin lisäksi on myös laituriturvakortti kursseineen. ”
Vuonna 2015 Suomen Rakennevahvistuksen liikevaihto oli 4,1 miljoonaa euroa, ja pienelle alihankkijalle kortit ovat todellinen riesa. Yrittäjä ihmettelee esimerkiksi sitä, kuinka paljon ympäristöturvallisuuskortti tukee kuorma-autolla ajamista.
Kovat kustannukset
Saarinen kertoo, ettei hän ole hankkinut yhtäkään korttia silkasta huvista.
”Yhden kortin hinta on 120–200 euroa, mutta päälle tulee minimissään päivän palkka eli noin 300 euroa sosiaalikuluineen. Päälle tulee myös laskea menetetty työpanos tuottavasta työstä.”
Saarinen laskee, että hänen korttikasansa hinta on näin laskettuna useita tuhansia euroja. Yrittäjän mukaan korttivuori on yritykselle ”erittäin merkittävä” kulurasite, mutta ne lisäksi ne estävät sekä työllistämistä että työllistymistä.
”Ainahan on joltain työntekijältä joku kortti mennyt vanhaksi, joka taas estää työmaalle pääsyn. Korttirumba vähentää harmillisesti yrityksen vikkelyyttä ja notkeutta.”
”Ja sitten ihmetellään, miksi rakentaminen maksaa. Yrityksessäni on työntekijöitä noin 20, joten nyt puhutaan toistuvista, monin tavoin turhista investoinneista.”
Saarisen sanoin korttikuvio muistuttaa kovasti entisiä ammattikiltoja, sillä nehän pyrkivät alansa suojaamiseen kilpailulta.
Aina löytyy vaatijoita
Saarisen mukaan vain pieni osa korteista on lakisääteisiä, sillä pääosin ne ovat muodostuneet alan tavaksi. Saarinen lisääkin, että ilman korttikasaa on mahdotonta toimia:
”Aina löytyy joku taho, joka vaatii näitä. Kuvion täydentää se, että joku keksii aina uusia kortteja vaikkapa moottorisahan käyttöön.”
Saarisen mielestä rakennusala tukehtuu korttirumbaan. Pahimmassa tapauksessa vaaditaan kymmenen erilaista pätevyyskorttia, jotta voi viedä työmaalle tavaraa kuorma-autolla.
”Korttikoulutuksissa on paljon koomisia piirteitä. Esimerkiksi samalla työturvakorttikurssilla voi olla alalla 30 vuotta työskennellyt ammattilainen ja täysin kokematon kaveri, joka ei ole ollut tuntiakaan työmaalla.”
Saarinen korostaa, ettei pätevyyskorteista tarvitse kokonaan luopua. Yrittäjä korostaa, ettei turhan sääntelyn purkaminen edes vaatisi lakimuutosta, vaan ennen kaikkea asennemuutoksen.
”Ja voisiko ne suorittaa netissä, kun on luppoaikaa?” hän kysyy.
Yli 30 vuotta rakennusalalla ollut konkari ihmettelee, miksi yrittäjiltä ja työntekijöiltä vaaditaan paksu nippu erilaisia pätevyyskortteja.
”Byrokratia ja sääntely ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti vain viidessä vuodessa. Miksi ihmeessä minulla pitää olla toistakymmentä erilaista pätevyyskorttia lompakossani?” kysyy Suomen Rakennevahvistuksen toimitusjohtaja Tero Saarinen.
Kokenut Saarinen kertoo, että noin vuosi sitten hän informoi korttirumbasta liikenne- ja viestintäministeri Anne Berneriä (kesk). Sähköpostiviestissään ministeri lupasi, että hän ”pitää asian mielessään”.
”Tukehdumme kortteihin. Lähestyin ministeri Berneriä siksi, että pelkkä kuorma-autolla ajaminen vaatii vähintään kolme erilaista korttia eli ajokortin, kuljettajan viisi kurssia vaativan ammattipätevyyskortin ja digipiirturikortin.”
Saarinen antaa esimerkin korttikiemuroista: kun työnjohtaja vie kuorma-autolla tavaraa työmaalle, häneltä voidaan vaatia trukkikorttia, ajokorttia, kuljettajan ammattipätevyyskorttia, digipiirturikorttia, punaista ja sinistä verotuksen valttikorttia, työturvallisuuskorttia, tieturvakorttia ja työterveyskorttia.
Vain ”pätevyyksiä”
Yrittäjä Saarisen mukaan useimmat kortit eivät mittaa aitoa osaamista, sillä ne edustavat vain nimellisiä ”pätevyyksiä”. Konkariyrittäjä lähetti kuvan vain osasta korteistaan, mutta niiden paljous hämmästyttää ketä hyvänsä.
Kuvasta löytyvät tulityökortti, tieturvakortti, kuljettajan ammattipätevyyskortti, vesihygienian osaamiskortti, henkilönostinkortti, veronumerokortti ja ympäristöturvallisuuskortti. Vesihygienian osaamiskortit ovat erikseen pinta- ja pohjavedelle.
Kolme korttia Saariselta puuttuu, koska näistä pätevyyksistä on vain todistus. VR-rataturvakortti, HKL-metroturvakortti ja työterveyskortti löytyvät todistusmuodossa.
”Jos nyt menisin esimerkiksi korjaamaan siltaa, niin minun pitäisi suorittaa tieturvakortti. VR:n tapauksessa rataturvakortin lisäksi on myös laituriturvakortti kursseineen. ”
Vuonna 2015 Suomen Rakennevahvistuksen liikevaihto oli 4,1 miljoonaa euroa, ja pienelle alihankkijalle kortit ovat todellinen riesa. Yrittäjä ihmettelee esimerkiksi sitä, kuinka paljon ympäristöturvallisuuskortti tukee kuorma-autolla ajamista.
Kovat kustannukset
Saarinen kertoo, ettei hän ole hankkinut yhtäkään korttia silkasta huvista.
”Yhden kortin hinta on 120–200 euroa, mutta päälle tulee minimissään päivän palkka eli noin 300 euroa sosiaalikuluineen. Päälle tulee myös laskea menetetty työpanos tuottavasta työstä.”
Saarinen laskee, että hänen korttikasansa hinta on näin laskettuna useita tuhansia euroja. Yrittäjän mukaan korttivuori on yritykselle ”erittäin merkittävä” kulurasite, mutta ne lisäksi ne estävät sekä työllistämistä että työllistymistä.
”Ainahan on joltain työntekijältä joku kortti mennyt vanhaksi, joka taas estää työmaalle pääsyn. Korttirumba vähentää harmillisesti yrityksen vikkelyyttä ja notkeutta.”
”Ja sitten ihmetellään, miksi rakentaminen maksaa. Yrityksessäni on työntekijöitä noin 20, joten nyt puhutaan toistuvista, monin tavoin turhista investoinneista.”
Saarisen sanoin korttikuvio muistuttaa kovasti entisiä ammattikiltoja, sillä nehän pyrkivät alansa suojaamiseen kilpailulta.
Aina löytyy vaatijoita
Saarisen mukaan vain pieni osa korteista on lakisääteisiä, sillä pääosin ne ovat muodostuneet alan tavaksi. Saarinen lisääkin, että ilman korttikasaa on mahdotonta toimia:
”Aina löytyy joku taho, joka vaatii näitä. Kuvion täydentää se, että joku keksii aina uusia kortteja vaikkapa moottorisahan käyttöön.”
Saarisen mielestä rakennusala tukehtuu korttirumbaan. Pahimmassa tapauksessa vaaditaan kymmenen erilaista pätevyyskorttia, jotta voi viedä työmaalle tavaraa kuorma-autolla.
”Korttikoulutuksissa on paljon koomisia piirteitä. Esimerkiksi samalla työturvakorttikurssilla voi olla alalla 30 vuotta työskennellyt ammattilainen ja täysin kokematon kaveri, joka ei ole ollut tuntiakaan työmaalla.”
Saarinen korostaa, ettei pätevyyskorteista tarvitse kokonaan luopua. Yrittäjä korostaa, ettei turhan sääntelyn purkaminen edes vaatisi lakimuutosta, vaan ennen kaikkea asennemuutoksen.
”Ja voisiko ne suorittaa netissä, kun on luppoaikaa?” hän kysyy.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Vakuutusyhtiöt niitä vaatii ja kuten tiedät, niin eduskunnassa
olevat ns. kansanedustajat odottavat vain pääsyä turhaan virkaan
vakuutusyhtiössä.
Yksinkö Bernerin vika ?
Minä satuin pääsemään työnantajan laskuun tulityökorttikurssille kun kysyin.
Ihan oli tyhjänpäiväinen kurssi, kaikki oli jo ammattikoulussa opetettu (autonasentajalinjalla 1960-luvun alussa!). Kokeessa sai kaikki materiaali olla esillä.
Yllätys yllätys - kaikki saivat kortin!
Taisi olla viiden vuoden päästä sama uusiksi kun kortti meni vanhaksi. Uudenkin kortin työnantaja maksoi vaikka tulityöt ei kuuluneetkaan työnkuvaani.
Se nyt ainakin jäi kurssilta mieleen, että kotona föönin käyttökin vaatii tulityökortin. Kuinka monella föönääjällä on?
Sitten pääsinkin eläkkeelle enkä ole tulityökorttia uusinut. Tulitöitä teen tarpeen vaatiessa oli korttia tai ei. On huomattavasti vakavampi rikos kuin sillä Hennalan lakanakaapukaverilla, jolle rikosta ollaan koetettu jo vuosi keksiä. Onhan Poliisilla resursseja!
Byrokratia lisääntyy politiikkojen ansiosta. Aika moni kansanedustaja haluaa jättää hyvässä tai pahassa historiaan jälkensä ja tekee uusia lakialoitteita. Työssäni ohjaan valittajat suuntamaan katseensa eduskuntaan päin. Saa nähdä, mitä aluehallinto uudistus tuo tullessaan. Ainakin yhden hallintoportaan lisää ja poliittisia nimityksiä. Aina kun on paasattu asiakaspalvelusta, niin sitä on huononnettu.
Missä välissä se varsinainen työ tehdään? Kunnolla.
Työ tehdään liikuttaessa harmaalla alueella. Liittoutumalla asiakkaiden kanssa asioiden eteenpäin viemiseksi. Hoitaen byrokratian toisella kädellä. Kuitenkin laillisuuden rajoissa.. Usein se työ siiirtyy vapaa-ajalle aina ensi vuonna liittyvään työajan pidennykseen asti.
Jos aloittaja vihaa Berneriä niin pitäköön omana tietona.
Berner saa verenpaineen nousemaan huikeisiin lukemiin,
siinä on ämmä joka on pantu suunitteleemaan parhaitten tuottoisimpien valtion firmojen kähmintää pilkkahinnalla yksityiseen omistukseen,
voi vain kiroilla,
kuinka tyhmänä ja huijattavina nykyiset päättäjä pitää meitä veronmaksajia,
BERNERILLE POTKUT HETI EI OLE LUOTETTAVA KANSAN KANNALTA KATSOTTUNA;
ON SUURENLUOKAN HUIJARI SIPILÄN KANSSA,
seuraavissa vaaleissa ei äänestetä KUMPAAKAAN enää suomen tärkeille paikoille, LUOTETTAVUUS ON KÄRSINY PAHAN KOLAUKSEN,
Oletko varma, että kumpaakin on oikeasti äänestetty?
Kasaariomisteinen Tieto Oyj laskee äänet ja sehän on kärvähtänyt jo monta kertaa väärinkäytöksistä, mutta asioita ei edes tutkita, koska kasaarit.
Jos Berner olisi syyllistynyt rikokseen ei olisi virassaan.
Saarinen on huijarien kuningas