Välillä keskustellaan lähes suu vaahdossa ja seuraavaksi ei katsota edes silmiin. En ole koskaan viitsinyt suoraan kysyä mistä tälläinen johtuu kun se menee ajallaan ohi, oletan että jokin minussa on vain niinä päivinä ärsyttänyt suuresti.
Kaveripiirini on aina koostunut suurimmaksi osaksi miehistä mutten silti tule koskaan ymmärtämään täysin (onneksi) teikäläisten ajatuksenkulkua. Usein olen huomannut että tulen herrojen kanssa todella hyvin juttuun ihan missä tahansa, vanhojen ja uusien tuttujen, keskustelu ja huumori kulkee rempseästi omalla painollaan eteenpäin. Sitten on niitä päiviä kun kontaktia vältellään aivan kuin veitsellä leikaten, saatetaan jutella normaalisti jopa asiallisiin sävyihin mutta vältellään kohti katsomista tai sitten ollaan varsin hiljaa sekä jopa ärtyisän oloisia vaikka muita kohtaan ollaan samalla edelleen niin kuin ennenkin. Normaalit huonotkin päivät ovat erilaisia kuin nämä kohtaamiset.
Kerran tuttavamies kertoi eräästä hyvästä kirjasta ja viestiteltiin siitä iloiseen sävyyn ja sovittiin päivä jolloin voin hakea sen lainaan. Hakupäivänä mies olikin poiketen vastassa jo ovella hyvin hiljaisen oloisena, ojensi kirjan ja sanoi kulkevansa kauppaan samaa matkaa. Yritin pitää juttelun päällä mutta hän ei puhunut mitään, ei vilkaissutkaan, oli vain hyvin sulkeutunut sen lyhyen matkan.
Avartakaahan nyt vähän tyhmälle.
Kaveripiirini on aina koostunut suurimmaksi osaksi miehistä mutten silti tule koskaan ymmärtämään täysin (onneksi) teikäläisten ajatuksenkulkua. Usein olen huomannut että tulen herrojen kanssa todella hyvin juttuun ihan missä tahansa, vanhojen ja uusien tuttujen, keskustelu ja huumori kulkee rempseästi omalla painollaan eteenpäin. Sitten on niitä päiviä kun kontaktia vältellään aivan kuin veitsellä leikaten, saatetaan jutella normaalisti jopa asiallisiin sävyihin mutta vältellään kohti katsomista tai sitten ollaan varsin hiljaa sekä jopa ärtyisän oloisia vaikka muita kohtaan ollaan samalla edelleen niin kuin ennenkin. Normaalit huonotkin päivät ovat erilaisia kuin nämä kohtaamiset.
Kerran tuttavamies kertoi eräästä hyvästä kirjasta ja viestiteltiin siitä iloiseen sävyyn ja sovittiin päivä jolloin voin hakea sen lainaan. Hakupäivänä mies olikin poiketen vastassa jo ovella hyvin hiljaisen oloisena, ojensi kirjan ja sanoi kulkevansa kauppaan samaa matkaa. Yritin pitää juttelun päällä mutta hän ei puhunut mitään, ei vilkaissutkaan, oli vain hyvin sulkeutunut sen lyhyen matkan.
Avartakaahan nyt vähän tyhmälle.
Vastaukset 2
Vanhimmat
? :(
Oon tullut päätelmään että miehet nyt vaan on epävakaita :D Pienikin suolenliike saa aikaan ärtymyksen joka mustaa näköalat, ei vaan kykene verbaalisesti sitä ilmaisemaan :)