Tiedän etteivät tunteeni koskaan muutu. Olen kertonut sen hänelle. Jatkan vain elämää, voin hyvin ja ikävöin silti. Mutta hänen sylissään minä koen eniten olevani elossa hän saa kaiken tuntumaan niin oikealta. Vedämme toisiamme puoleemme, yhä sen meistä kumpikin tietää ja kumpikin kaipaa. Silti me jatkamme ja pyrimmr voimaan hyvin. Etäällä toisistamme. Olosuhteiden pakosta. Joskus minä silti itkdn tätä tilannetta. Niin kovettunut en ole. Mutta haluan että sinä mies olet onnellinen ja sinulla olisi vain hyvä olla. Sen takia pysyn etäällä.
vaikkamenisivuosia
kunneshaluattavatataas
5<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Rakastamista tuo mielestäni on.
Niin sirä se on. Tiedän kyllä. Ainakin omalta osaltani näin.
Entä jos se mies rakastaa aivan samalla tavalla sinua?? Pitäisiköhän oikeasti puhua asioista niin molemmat voisivat saada sen mitä sisimmissään haluaa.
Uskoisin, että joskus me vielä puhummekin...ja pussataan...
Minäkin toivon niin, mutta toiselta se vaatii kuitenkin ensin uskallusta.