Ihmisyyteen, uskontoihin ja filososofiasta

Ihminen vaati omalle väkivalleen uhria jotta voisi hillitä oman väkivaltansa. Toiset uhrasivat sairaita ja vankeja kuten asteekit, toiset lapsia kuten kanaanilaiset Molokille. Juutalaiset alkoivat uhraamaan eläimiä, sovittaakseen väkivaltansa, mutta kun väkivalta otti vallan, ihminen surmasi pelkästä kateudesta ja vihasta Jeesuksen. Silloin ne jotka olivat Jeesuksen omia katsoivat että Jeesus täytti sijaisuhrin paikan kuollessaan syyttömänä oikeusmurhaan. He oikeuttivat Jeesuksen veren sovittaakseen itsensä ja mutta turmeltuivat ja alkoivat kerkumaan Jumalan armon ja suosion toivossa. He alkoivat käyttäytymään epäpyhästi kuin fariseukset ja lain oppineet. He päästivät väkivalla takaisin temppeliin joka on heidän ruumiinsa, ruumis on temppelimme. He peittivät kasvonsa keskiajan viitalla ja antauivat omalle väkivallalleeen. Jeesus yritti, samoin Paavali, mutta mikään ei meitä suojele väkivaltaiselta luolteeltamme. Me olemme luontomme orjia, agressiivisi kuten muutkin kädelliset ihmisapinat, vaikka kuinka yritämme hallita luonteemme ja harjoittaa itsehillintää. Aina ennemmin tai myöhemmin sisäinen eläimemme tulee esiin ja murtautuu ulos kuorestaan. Ei ole mikään ihme että turvaudumme erillaisiin jumaliin tai Jeesuksen veren. Olemme yhä kerskuvia ja epäpyhiä Paavalin aikalaisia. Mutta voi te ateistit te pyritte vain kieltämään oman itsenne kuten niin monet ihmiseg ja juosta itseltänne piiloon takaisin kaappiin ja sulkea sen raskaat ovet perässänne. Ettekö tunne taakkaa harteillanne? Ottakaa mallia homoseksuaaleista ja tulkaa ulos kaapeistanne. Tulkaa kaikki ulos kaapeistanne, niin ateistit kui. Uskovat ja katsokaa itsenne silmiin. Hyväksykää itsenne sellaisina kuin olette älkääkä paetko siltä piiloon. Olkaa rohkeita ja tunnustakaa itsenne, tarkkailkaa itseänne, katsokaa toinenkin puoli. Oletteko yhtään sen parempia ihmisiä kuin ne jotka vuosituhansia sitten asuivat mammutinvuota teltoissa hytisten kylmässä. Minän sanon että ette, olemme kaikki yhä entisaikain luolamiehiä vaikka teknologiamme taso on korkea. Toivomme että kasvaisimme heti aikuiseksi, toivomme oikeastaan että kaikki tapahtuisi heti , nyt ja kaikki minulle tässä hetkkisessä ja pinnallisessa ajassa. Mutta katsokaa olemme yhä lapsen kengissä, emmekä ole vielä aikuisia tuleviin vuosituhansiin. Sen sanon että vaikkaa maa ja taivas katoaisi, sana pysyy. Sana on abstrakti olio, se ei ole mitään fyysistä, se ei ole mitään kongreettista. Sillä ei ole paikkaa aika-avaruuden sisällä, eikä se vaikuta syyseuraissuhteisiin, mutta se vaikuttaa aistihavaintoihimme. Moni haukkuu kaikkia uskontoja toiset muita kuin omaansa, mutta mitä uskonnot ovat? Uskonnot eivät ole kuin yksi filosofian muoto, popularisoitua metafysiikkaa ja etiikkaa. Uskonnot ovat myös osa kulttuuria, rituaaleja, juhlia ja perinteitä. Ihminen on kuitenkin herkkä hukkaamaan suunnaan, se tekee uskonnoista verhon itselleen sen sijaan että kieltäisi itsensä. Uskonnot ovat toisinaan kuin burghia, kokovartalon peittäviä kaapuja. Jeesus sanoi ettei saa olla sokea, sokeus sumentaa mielemmä ja vie kyvyn nähdä todellisuus. Sokeus estää myös järkeä toimimasta, se tekee ihmisitä ulkokultaisia jankkaajia, epäpyhiä kerskujia ja heidän teoistaan tyhjiä. Vaatteen voi riisua, mutta jos teemme sen liian nopeasti, poltamme silmämme, sokeudumme uudelleen nähdessämme todellisuuden liian kirkkaasti. Te ehkä sanotten "en minä usko jumaliin", mutta mietittekö koskaan onko sanomallanne sisältöä, miksi te oikeastaan niin sanotte, tai hoetteko vain tyhjää ja merkityksetöntä. Aivan yhtälailla joku voi sanoa "minä uskon Jumalaan", mutta jos usko on tehnyt sokeaksi, ovat sanat tyhjiä, pelkkää sanahelinää. Tehkää rauha itsennekanssa,hyväksykää itsenne ja katsokaa kukin itseänne silmiin. Me olemme sisimmiltämme yhälapsia vaikka luulemme olevamme aikuisia. Astukaa kukin ulos luolastanne totuuteen, puhkaiskaa kuplanne ja kohdatkaa itsenne. Pyydän kaikkia ryhdistäytymään, niin ateisteja kuin uskovia. Älkää olko kukaan sokea. Voimme olla ihmisiksi muttemme tyhmiä, voimme kokea olevamme maailman napa vaikka olemme vain hiekanjyvä valtameressä. Kaikki vain siksi että meillä ihmisillä on osanamme vastuu, voimme tuhota tai voimme rakentaa. Me sen kuitenkin itse päätämme otammeko vastuuta, va emme. Me pelkäämme ja aristammevastuuta, se saa meidät tuntemaan itsemme kahlituiksi vaikka haluamme olla vapaita. Mutta vaikka pyrimme huipulle, putoamme helposti pohjalle. Ihmiskunnantulevaisuus on jokaisen käsissä, mutta tulevien sukupolvien elämä on meidän käsissämme. Voimme pitää huolta maailmastaa, rakastaa toisiaamme ja lopettaa sodat, tai voimme jatkaa nykyisella tiellämme. Narut käsissämme on ohuita, mutta niistä irtipäästämisellä on suuret seuraukset. Perhosen siiven iskusta syntyy suuri myrsky, sanoo eräs kaaos teoria. Me olemme ihmisiä ja meolemme mitä olemme ja meidän tulee hyväksyä keitä me olemme ja ottaa napisematta se vastuu keitä olemme. Meidän ei ole viisasta paeta, jos haluamme pysyä hengissä ja pitää yllä herkkää ekosysteemiä