Psykiatria lisää itsemurhia

Oman kokemukseni mukaan sekä pakkohoito että lääkitys eivät todennäköisesti ainakaan vähennä itsemurhia. Hoito perustuu potilaan tahdon ja autonomian täydelliselle sivuuttamiselle. Pakkohoito oli naurettavaa säilömistä laitokseen (=ajan ja rahan haaskausta), josta ei tiedä, että koska pääsee pois. Se on jo itsessään todella ahdistavaa ja nöyryyttävää. Koko elämä menee sekaisin kun et pääse hoitamaan velvollisuuksiasi, ja lisäksi saa kuunnella viikkokausia sinusta mitään tietämättömiltä ihmisiltä koomista lapsellista paskanjauhantaa, että sinulla on diabeteksen kaltainen "aivosairaus" ja siksi joudut viettämään x määrän viikkoja tai kuukausia laitoksessa odottamassa, että jokin myrkky (tai myrkyt) tehoaa tähän psykiatrian rakastamaan mystiseen sairauteen samaan aikaan, kun itse tiedät tasan tarkkaan mistä kärsit, mitä olet kokenut elämässäsi ja miksi koet asioita kuten koet. Kukaan ei vain ole kiinnostunut mistään muusta, kuin kokemusmaailmasi poikkeavuudesta, jota pidetään automaattisesti lääkittävän sairauden merkkinä. Näin potilaan näkökulmasta psykiatrinen hoito on jotenkin irrottautunut todellisuudesta aivan omiin sfääreihinsä ja sillä sitten oikeutetaan ja ollaan oikeutettu mitä erikoisempia toimenpiteitä (sähköiskuja päähän, sitomista sänkyyn, insuliinishokkeja, aivojen kirurgista vaurioittamista jne.), jotka ensisijaisesti ovat tähdänneet lähes aina aivojen vaurioittamiseen ja ihmisen tahdon tuhoamiseen "hoidon" ja "tieteen" nimissä. En ihmettele lainkaan, että joku hyvin ahdistunut ihminen tekee itsemurhan tällaisen "hoidon" jälkeen, koska se tuhoaa helposti ihmisen viimeisetkin voimavarat ja ylipäätään toivon ja itsekunnioituksen. Ja psykiatriassa keksitään mielellään näitä uusia stigmatisoivia diagnooseja ilmeisesti, koska entisiä he eivät oikein ole onnistuneet hoitamaan. Sairauksien keksiminen on ilmeisesti helpompaa ja tuottavampaa, kuin niiden hoitaminen. Itse en onneksi tehnyt itsemurhaa, sairastuin lähinnä vakavaan krooniseen hepuliin, joka aktivoituu aina, kun joudun tekemisiin lääkäreiden kanssa, jotka kyselevät tästä "realiteetintajuani" heikentävästä "perussairaudestani".