Mietin kerran tuossa oman äitini käytöstä. Musta tuntui, että kun en reagoinut hänen juttuihin normaalisti ja menny mukaan, sekä ollu samaa mieltä, niin hän halusi aikaa nopeaa lähteä. Makailin samalla sängyllä, olin väsynyt, mutta kuuntelin kyllä häntä ja olihan sohvani siinä lähellä. Hän kysyi, onko minulla väsy?Oikeasti hän ajatteli, että ei kyläilyssä kuulu makoilla, itte olin juuri ajatellut, että minä voi näin tehdä, eikä tässä mitään. Tajusin kyllä, että hän sen takia lähti, kun en ollutkaan se normaali perseennuolija ja hän myös tunsi ehkä itsensä jotenkin vaivaiseksi.Sitten ovella hän huikkasi, että hän on vielä menee yhteen toiseen paikkaan tai sanoin vain menevänsä(ymmärsin tämän niin, että sinne voi tulla). Tosi outua, koska hän ei koskaan ole tämmöistä esittänyt. Tuli sellainen olo, että hän jotenkin hätääntyi siitä, että olen ihmisenä muuttumassa erilaiseksi ja se ei ole sellainen minä,minkä hän haluaisi minun olevan ja tavallaan en olekkaan hänen mielensä muikaisesti ohjailtavissa tai en reagoinut kuten normaalisti teen, mulla tuli sellainen olo, että tajusin mitä äiti yrittää. Tuli sellainen olo, että missään nimessä mun ei pidä sinne lähteä. En ole ajatellut äitini olevan narsisti, mutta tuli sellainen olo tuossa, että olen hänelle joku lähde, jonka hän on menettämässä tai että hän haluaa pitää kontrollin omassa kädessä ja kun se ei onnistu, niin pyysi tuollaisen pyynnön. Yleensä hänelle on riittänyt kerran kuukaudessa käynti. Ja siihen pyyntöön suostuminen olisi ollut yhtäkun, hän sai tahtonsa läpitte.
Joo mut haluasin katkaista tämän siteen ja niin, että mullakin säilyisi se oma tahto ja, että en olis niin helposti ohjailtavissa.
Mun äiti tuo myös noita "lahjoja" välillä, en oikein ymmärrä miksi. Yleensä en niitä tartte, en ymmärrä miksi se ei ikinä kysy mikä sulle sopii, vaan se tuo itte jotaki, mikä sen mielestä on hyvä tai muuta. Yleensä ne on vaatteita tai muuta sellaista. Ei multa oikeasti puutu mitään. Sanon näitä äitin rakkauspaketeiksi, kun missään muussa se ei näy, että se välittäis. Mulla ei ole tunnesidettä äitiini, siis sellaista normaalia. Äiti on aina tiennyt, mikä mulle olis kaikista parasta(omasta mielestä), mutta oikesti se on ihan pihalla. Kaikesta tästä ja paljon muustakin on seuraus se, että mulla ei ole itsetuntoa käytännös ollenkaan.
Mitä mieltä ootte tämmösestä, miltä tämä teidän silmis näyttää??
Joo mut haluasin katkaista tämän siteen ja niin, että mullakin säilyisi se oma tahto ja, että en olis niin helposti ohjailtavissa.
Mun äiti tuo myös noita "lahjoja" välillä, en oikein ymmärrä miksi. Yleensä en niitä tartte, en ymmärrä miksi se ei ikinä kysy mikä sulle sopii, vaan se tuo itte jotaki, mikä sen mielestä on hyvä tai muuta. Yleensä ne on vaatteita tai muuta sellaista. Ei multa oikeasti puutu mitään. Sanon näitä äitin rakkauspaketeiksi, kun missään muussa se ei näy, että se välittäis. Mulla ei ole tunnesidettä äitiini, siis sellaista normaalia. Äiti on aina tiennyt, mikä mulle olis kaikista parasta(omasta mielestä), mutta oikesti se on ihan pihalla. Kaikesta tästä ja paljon muustakin on seuraus se, että mulla ei ole itsetuntoa käytännös ollenkaan.
Mitä mieltä ootte tämmösestä, miltä tämä teidän silmis näyttää??
Vastaukset 3
Vanhimmat
Huoh..
Ensinnäkin, opettele kirjoittamaan. Tekstisi oli melkoista sekasotkua, punainen lanka puuttui täysin.
Ja toiseksi, taidat olla väärällä palstalla. Ei tuollaisesta tapahtumasta voi mitenkään sanoa, ettäkö äitisi narsisti olisi.
Mutta olen huomannut, että riippuu puhetyylistäni uskotaanko vanhempani olevan narsisti vai ei, mutta ei kai oikeasti se, että onko joku narsisti vai ei ole riippuvainen jonkun toisen puhetyylistä, jota voi jopa muutella.
Olen ihmetellyt tätä asiaa koko elämäni ajan kaikissa asioissa.
Koska eihän se oikeasti ole minun puhetyylistäni kiinni onko joku kuvaamani ilmiö totta vai ei. Voinhan kuvata tieteellisillä sanoilla, vakavasti, humoristisesti, lapsellisesti, eihän sen kertomani asian todellinen luonne siitä muutu miksikään, se mikä siinä muuttuu on vain minun puhetyylini, mutta ihmiset reagoi niinkuin kuvaamani asia olisi riippuvainen puhetyylistäni.
Näitten kaikkien epäloogisuuksien takia en kohta koe mielekkääksi enää puhua ollenkaan.
Mitä lapsellisemmin ja herkemmin puhun, sitä varmempia ollaan, ettei vanhempani ole narsisti. Mitä napakammin ja selkeämmin puhun, sitä todennäköisemmin vanhempani uskotaan olevan narsisti.
Mutta mikä logiikka siinäkin on ?
Minun mielestäni oikea narsistin uhri on todennäköisemmin vähän sekavalta kuulostava kuin erittäin skarppi, jos puhetyylistä pitää johtopäätöksiä tehdä.
Äitini saattoi antaa joululahjaksi jonkun random kirjan jota ei itsekään lukenut, kuten ei lukenut mitään. Kuukausia myöhemmin alkoi muistella, kuinka kallis se kirjakin oli joka sun piti välttämättä saada..
Eli lahjoissa on aina jotain mätää, jos lahjanantaja on narsisti.
Rakkauspaketti heh. Kuulostaa enemmän kontrollipaketilta.
Voi olla normaaliakin, että lasten aikuistuminen ja lähtö on vanhemmille haikeaa ja uusi tilanne. Siinäkin tapauksessa, lahja on yritys säilyttää jonkinlainen yhteys. Voit vain yrittää itsenäistyä ja tulla omillasi toimeen.