mitä tiijän. Yhtä aikaa herkkä ja vahva, ehjä ja täynnä vanhojen kolhujen jälkiä. Seisot alasti vasten tuulta etkä pakene kylmää ja naarmuja tuhansien kerrosten alle.
Hymyilet ja flirttailet koko maailmalle saat ne hymyilemään takaisin.
Joku sussa säteilee lämpöä ja rakkautta, tuntuu että katselet elämää taikalasien takaa ja että siihen voi luottaa ettet koskaan lakkaa uskomasta.
Mutta kun sua sattuu sä vetäydyt kuorees ja piiloudut jonnekkin minne kukaan ei näe. Kun joku tulee liian lähelle ja näkee flirttailun, hymyn ja naurun läpi sä sähiset niin kuin haavoitettu eläin kunnes se lähtee. Et uskalla pysähtyä, et vaikka mä olisin siinä.
Sä pyydät mua jäämään ja sähiset kun tuun. Pelkään että loukkaan sua. Pelkään että sä lakkaat uskomasta jos luotat muhun enkä mä ole sen arvoinen. Pelkään että sä et koskaan joudu kohtaamaan sitä mitä pakoon juokset jos nyt tuun ja pidän susta kiinni. Sun on nähtävä itse että pärjäät ilman ja uskottava itsees niin kuin mä uskon suhun jotta voit joskus olla se ihana ja naurava myös niille joita sä et pidä käsivarren mitan päässä. Mutta pelkään ettet jaksa edes taistella sen puolesta.
Hymyilet ja flirttailet koko maailmalle saat ne hymyilemään takaisin.
Joku sussa säteilee lämpöä ja rakkautta, tuntuu että katselet elämää taikalasien takaa ja että siihen voi luottaa ettet koskaan lakkaa uskomasta.
Mutta kun sua sattuu sä vetäydyt kuorees ja piiloudut jonnekkin minne kukaan ei näe. Kun joku tulee liian lähelle ja näkee flirttailun, hymyn ja naurun läpi sä sähiset niin kuin haavoitettu eläin kunnes se lähtee. Et uskalla pysähtyä, et vaikka mä olisin siinä.
Sä pyydät mua jäämään ja sähiset kun tuun. Pelkään että loukkaan sua. Pelkään että sä lakkaat uskomasta jos luotat muhun enkä mä ole sen arvoinen. Pelkään että sä et koskaan joudu kohtaamaan sitä mitä pakoon juokset jos nyt tuun ja pidän susta kiinni. Sun on nähtävä itse että pärjäät ilman ja uskottava itsees niin kuin mä uskon suhun jotta voit joskus olla se ihana ja naurava myös niille joita sä et pidä käsivarren mitan päässä. Mutta pelkään ettet jaksa edes taistella sen puolesta.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Ei ole minulle, mutta kolahti. "Pelkäät että et jaksa edes taistella sen puolesta"...
Sai minut itkemään. Mikä teksti, kaunista ja todella surullista. Kenelle kirjoitit?
Kirjoitat kauniisti. Mitäpä jos siksi oletkin hänen elämään, että olisit tukena hänen jaksamiselleen itsensä kohtaamisessa? Pehmentämässä polkuaan. Kaikella on tarkoituksensa, kohtaamillamme ihmisilläkin.
Höpö höpö taasen.Sinulla ei ole mitään suhdetta jo henkilöön äläpä höpötä kun et tunne ollenkaan.Hellitä teini pakkomielteestäs.
Makwan is it you?
Oli kauneinta mitä olen koskaan lukenut.
Miten kukaan voisi kirjoittaa minusta näin totta, sitä
minä ihmettelen Aivan kuin tuntisi minut tosi hyvin.
On eräs jota ajattelen. Joku joka tuli niin lähelle
ettei kukaan aiemmin.
Miten tässä elämässä kaikki menee. Ihmissuhteet, rakkaus, ystävyys.
Yhteys syntyy joidenkin kanssa niin syvästi. Hän on minulle sellainen
ihminen .Tuntuu että välitän, rakastan ja kaipaan koko ajan.
Hän on herkkä ja impulsiivinen. Rakastaa ja vihaa voimakkaasti. Vetäytyy myös
haavoittuessaan. Elää ja tulkitsee elämää musiikin kautta. Se on hänen happensa tässä elämässä. Hän on niin tärkeä ja rakas.
Jos tämä elämä olisi yksinkertaista ja ilman mitään muita sitoumuksia
niin olisin jo aikoja sitten tullut luoksesi. Ensin purkanut sitä pahaa oloa oloa ja sitten rakastanut ja
uskallanko edes sanoa...oltaisiinko rakasteltu..
En tiedä miksi kaikki tapahtui.
Sen tiedän, että olet mulle tosi tärkeä.
Tykkään.
Oot mun sydämessä aina.
ps.voit soittaa tai laittaa viestiä jos tuntuu siltä
Voi että näitä...näin kauniit ja koskettavat kirjoitukset hukkuvat kaiken keskelle!! Ymmärrän kyllä, aina ei voi kertoa kaikkea mutta olisi todella sääli jollei kaipaamasi henkilö saisi koskaan tietää miten kauniisti ajattelet hänestä. Toivon todellakin, että saatte toisenne, älä luovuta vielä!
Ainut mikä tökkii tuossa on tuo murresanan käyttö joka viittaa oulun ympäristöön tai pohjoispohjanmaan suuntaan. Tykkään kirjakielestä kirjoituksissa. Maku asia kyllä.
Mitäääää....? Itkettävän ihana kirjoitus. Himputti kun kolahti. Eihän se voi olla noin kartalla. Ei voi. Päätän ettei se ole. Joo, niin päätän. Tää on ihan varmaan joltain muulta jollekin toiselle, sattumalta vaan osuu vähän liikaa yks yhteen. Joo niin sen täytyy olla. Sattumaa.
Huuh, helpotti.
välttämättä ihan kaikkea.
Kirjoitat kyllä hyvin kauniisti.
Kolhujenkin kanssa voi pärjätä ja tuntea olevansa ehjä. Kiitos siitä ihanien arkipäivän tavallisten ihmisten. Kolhittuja ja kolhiintuneita hekin.
Kuitenkin tilansa jokainen tiedostaa ja toimii sen mukaan. Hymyillessäänkin varoo ja tuntee sen kolhun kiristävän.
Jos on jo ikää, sitä tuntee vanhenevansa ja käyttövikoja on ja kipuja tulee lisää jokainen päivä. Monella on fyysisiä rajoitteita sairauksista ja iästä ja erilaisesta elämän- ja työhistoriasta johtuen ja niiden kanssa luovitaan, miten parhaiten selviää.
On rakkaita ihmisiä ja rakkaita paikkoja ja tunneside niihin on vahva. Niitä ilmankin voi pärjätä, kyllä. Saavuttaa vielä jotain, jos siitä lähtee ja menettää jotain, mihin ei välttämättä ole varaa, eikä mahdollisuutta enää koskaan eläessään.
Taistelut on takana ja sitä haluaa elää rauhassa elämäänsä. Ei niin, etteikö siihen mahtuisi mukaan uusia ihmisiä, kyllä se on aina tervetullutta.
Omana itsenään mieluummin.
Älä ainakaan käännä sitä siiliä kyljelleen, jos se muutenkin pakenee ja sähisee, vaikka utelias oletkin tietämään millainen otus se oikein on.
Kiitos❤🐧
Sinä kirjoitat niin kauniisti ettei tämä minulle voi olla,vai voiko? En tiedä olisi hyvä että tavoittaisit murusesi.
matka, mutta on kuin minusta tuo teksti.
Kaiken kokenut ja läpikäynyt, kuitenkin ehyenä kokonaisuutena jatkan.
Elämällä kun on tapana tuoda eteen kokemuksia ja yllätyksiä, kenties kasvattamaan ihmisenä, ei suinkaan viemään elämän iloa vaan vahvistamaan.
Hieno kirjoitus, loistavaa tekstiä.
Minun on pakko pysyä muurejeni takana, areenalla, näyttämöllä, roolissani, elämäni loppuun asti. Minun on pakko pitää muut itsestäni aina käsivarren mitan päässä. Vaikka hymyilen ja näytän onnelliselta muurieni takaa muille vilkuttaessani ja huudellessani, se ei ole kaikki mitä te näette, se ei ole koko totuus. Kiitos silti aploodeistanne, älkää lakatko taputtamasta. Jos haluatte,
ettei esirippu ja muurien portit sulkeutuisi lopullisesti.
Jos näkisitte roolini taakse kätketyn tuskani ja syyt siihen, ette enää hyväksyisi minua. Te hylkäisitte minut. Enkä minäkään enää säteilisi lämpöä ja rakkautta, jos sitä en itsekään saisi, ei olisi mistä antaa.
Näin se vaan menee. Elämä on armotonta.
Ja kun esirippu nousee olen vapaa, kehää kiertävistä ajatuksista, loukkaantumisen tunteista enkä muista että olen se väärä ja arvoton.
Olen täynnä voimaa ja iloa, suuntaa ja päämäärää. Antakaa minun pitää keinotodellisuuteni, muuten en jaksa päiviä joina minun on kestettävä itseäni.
Lupaan hauskuuttaa, herättää ajatuksia, kyseenalaistaa, tuoda esiin uusia näkökulmia mutta älä osoita empatiaa tai joudun keräämään sirpaleet tomun keskeltä.
Lupaan että osaan tehdä sen kaiken elämän keskeneräisyyttä rakastaen ja sille lämmöllä hymyillen, sillä osaanhan minä kaikesta huolimatta hyväksyä itsenikin.
tekisi mieli kehottaa, että ota tuollainen lähellesi! Minusta aloitus oli järkevä ja looginen. Pidin siitä, että aloittaja ajattelee asiaa järkevästi. Vaikkakin kirjoituksessa oli oletuksia, niin siinä oli järkeä. Jos tilanne on sellainen, kuin aloittaja kirjoittaa, pelko on tosiaankin aiheellinen. Rakentava toimintatapa. Hmmm voisi olla erittäin ristiriitainen tilanne aloittajan kannalta tai miitä aloittaja iyse ajattelet?
Jos minulle joku kirjoittaisi noin, vastaisin älä huoli pärjään aina. selviän kyllä. En kylläkään ole kaunis, enkä mitään muutakaan ihanaa yms, joten aloitus ei sopisi minulle.
Kaikilla on kolhuja ja jotkut hoitavat ne kyllä itsekin ilman ulkopuolisia, jotka vain kuvittelevat tietävänsä, miltä toisesta tuntuu. Yleensä menee metsään ja aiheuttaa vain lisää tuhoa. Jotkut haluavat puida ongelmiaan, toiset eivät - ja molempia valintoja pitää kunnioittaa. Toiset tiedostavat heikkoutensa, mutta eivät etsi niitä toisista, koska haluavat mieluummin kannustaa toisia huomioimalla näiden positiiviset puolet. Aloittajan kaltaisen ihmisen kanssa on äärimmäisen vastenmielistä käyttää aikaansa, kun aina vain pettyy kerta toisensa jälkeen. Ei osaa näyttää positiivisia puolia, vaan mieluummin aina keskittyy kaikkeen huonoon. Ei jaksa, kun ei ole sellaista ihmistyyppiä ja itsetuntokin on ihan kohdillaan. Siksipä ei sallikaan muillekaan huonoa kohtelua.
Olen mieluummin sellaisen henkilön kanssa, joka osaa näyttää välittämisensä ja hänen kanssaan elämä tuntuu kevyeltä, eikä jatkuvien valitusten, välinpitämättömyyden ja kaltoinkohtelun paskalta.
Kiitos, toit tärkeän näkökulman esiin :)
Tässä pohdintoja joita kirjoituksesi herätti. Laitan ne tähän alle vaikka ovat vapaata ajatusten virtaa, eivät vastaväitteitä.
Se, että kaikilla on arpensa on varmasti tosiasia jolta ei voi välttyä jos aikoo elää. Mikä veitsi kenenkin nahkaan pahaiten puree on usein historian summa ja välillä hyvinkin vaikea päällepäin nähdä. Ja tarvitseeko tuota nähdäkään vai onko parempi keskittyä hyviin puoliin ja kannustaa jatkamaan? Hyvä kysymys, rippunee osaako oikeasti olla välittämättä.
...vaikka pärjää kolhujensa kanssa arjen tasolla hyvin kun vain keskittyy siihen mikä on hyvää voi kokea tiettyä ulkopuolisùutta ja yksinäisyyttä jos oma tapa suojata heikot kohdat on pitää ihmiset jollain tasolla etäällä tai täyttää arki niin monella asialla että mielelle ei jää aikaa harhailla.
Jos se etäisyys tuntuu raskaalta tai jos elämä tuntuu kerta toisensa vaihtavan suuntaansa päättömän pakojuoksun rytmittämänä tai jos hyvään keskittyminen vaatii että arki on uuvuttavan täyttä koska pysähtyessä omat demonit tavoittavat pitää ehkä miettiä keksiä kuinka nahka parkitaan niin ettei samat veitset siihen joka kerta uppoa ja niin ettei tarvitse häälyä mielenterveyttä uhkaavan työmäärän keskellä.
Joillekin ihmisille heikoin kohta on itseluottamuksen puute eikä silloin se että joku "pelastaa ja puolustaa" auta vaan pikemminkin vahvistaa käsitystä että ratkaisu ja selviäminen oli toisen varassa ja omiin voimavaroihin ei voi luottaa.
Joillekkin heikkous on oman äänen ja tahdon kadottaminen muiden itseen kohdistamien toiveiden keskellä. Tällöin etäisyys auttaa säilyttämään yhteyden omaan identiteettiin. Näin usein silloin kun on ollut ympäristössä jossa vääränlaiset mielipiteet, toiveet tai näkemykset tai ärsyttäväksi koettu käytös laukaisevat pelkoa luovan tilanteen.
Tällaisessa ympäristössä kasvaneella osa luottamuksen rakentamista ja lähelle päästämistä on myös kokeilla vähä vähältä voiko hyväksyntään luottaa myös negatiivisesti käyttäytyessä. Ikään kuin kysyä rakastatko jos raivoan. Tämä näkyy usein esim. huostaanotettujen lasten käytöksessä kun arki uudessa perheessä alkaa. Kun lapsi alkaa luottaa siihen että hänestä välitetään ja hänen kättös ei aikaan saa uhkaavaa vihanpurkausta se alkaa luottamaan ja uskaltaa antaa tunteidensa tulla ja mennä ilman jatkuvaa kontrollia. Tämä taas auttaa tuohon hyvään keskittymiseen josta puhuit ilman että osaa itsestä tarvitsee kieltää.
Minä puhuinkin nyt aikuisesta, en lapsesta/lapsista. Minä rakastan hyvinä ja huonoina päivinä, mutta silloinkin on syytä keskustella, että "äiti pahoitti mielen, kun teit noin" ym. ja perustella se tunne lapselle. Silleenhän he oppivat myös ymmärtämään ja kunnioittamaan muita. Tunteiden kirjo kuuluu ihmisen elämään ja pahaa oloa ei saa jättää sisälle, mutta aikuisten pitää opettaa lapsille, miten riidellään rakentavasti. Ei se niin mene, että puoliso/lapset saa sättiä miten huvittaa, eikä käytöksestä koskaan tule mainintaa. Näitä ihmisiä näkee tuon tuosta.
Minä epäilen, että aloittaja on narsisti, joka haluaa ohjailla toisilta vain rakkautta ja ihailua, mutta antaa vastaan ainoastaan vihaa ja halveksuntaa. Toivon lapsillenne hyvää sijaisperhettä.
Toivon ettet loukkaannu mutta rohkenen kirjoittaa.
Lue viestisi ja mieti miten ihmeessä olet tämän ketjun perusteella päätynyt a. luokittelemaan anonyymin kirjoittajan mielenterveyden ja b. toivomaan huostaanottoa tietämättä onko henkilö lapsi vai aikuinen.
Sanoisin, rakkaudella ja syyttämättä, että vaikka keskityt hyvään, mikä on loistava asia ja asenne pelkään että vaikka pyrit hyvään joku tässä keskustelussa sai sut reagoimaan hyvin vihaisesti ikään kuin henkilökohtaisesti ja että syy siihen on jokin vääryys jonka muistaminen käynnistää autopilotin jolloin et enää harkitse näkökulmiasi ja johtopäätöksiäsi.
Toivottavasti viestiketju auttaa sinua metsästämään omia sokeitapisteitä. Kaikillahan niitä taitaa olla mutta niitä on vaan niin pirun vaikea löytää kun on ystävällisten ihmisten ympäröimä eikä ne halua takertua ikäviin asioihin.
Sä pystyt vielä parempaan vaikka ootkin hyvä..
No jos sinä haluat rypeä siellä mudassa, niin ole siellä! Älä pyytele muita mukaan, jos ne eivät sinne halua tulla. Samanlaisella mielenlaadulla varustettu aivan takuulla tykkää siitä, mutta minä en. Kuljen valoista puolta, enkä takerru pimeyteen. En anna vetää itseäni paskaan, koska ansaitsen hyvää. Eikö sinua opetettu ajattelemaan niin, että sinä ansaitset ja muut ansaitsevat hyvää? Jos ei, niin voi voi. Minua on rakastettu hyvinä ja huonoina päivinä, osaan nähdä muiden hyvät puolet ja kannustaa, mutta ei sitä kukaan jaksa, jos ei vastavuoroisesti saa mitään hyvää. Se on yksipuolista ja hyväksikäyttöä. Sinä vaadit muilta sellaista, mitä et itse ikinä kykene antamaan, se ei vaan universaalien lakien mukaan onnistu. Ensin itse opettelet siihen ja sitten vasta voit saada sitä muilta. Haluat rypeä paskassa ja kun minä nyt sulle tässä kirjoitan mielestäsi pelkkää huonoa ja paskaa - melkoinen ristiriita? Kun sinuun kohdistuu paskaa, niin et yhtäkkiä siedäkään sitä. Melko outo ajattelutapa, joka on yleistä mm. narsisteilla.
Luuletko että olen joku jonka tunnet?
Oman tekstisi perusteella oletan että koitit rakastaa, auttaa ja tukea jotain ihmistä jota rakastit, et kokenut suhteen olevan vastavuoroinen ja tapahtui jotain. Teit itsekin jotain väärää jonka tapahtumat ja tilanne mielestäsi selittivät tai tekivät ymmärrettäväksi. Nyt keskityt hyvään mutta vihaat kaikkia joiden luulet olevan samanlaisia kuin tuon menneisyyden henkilön jolta et saanut vastakaikua vaikka kaikkesi annoit.
Kerron vielä itsestäni jotta näkisit johtopäätöstesi perusteettomuuden ja voisit etsiä syytä. Miksi, mikä helvetin besservisseri luulen olevani? No se olkoon yksityisasia mutta itselläni on tänä päivänä kaikki hyvin.
En päästä tavallasi reagoivia ihmisiä lähellekkään elämääni koska aikoinaan kasvoin ympäristössä joka teki minusta hiukan taipuvaisen myymään vaikka sieluni ennen kuin herättämään vihaa toisessa ja meni vuosia ennen kuin opin erottamaan omat tunteet ja mielialat muiden toiveista ja opin luottamaan että minulla on oikeus olla välillä vihainen, surullinen jne. eikä aina reipas ja pirteä pärjääjä.
Ja kyllä, loukkasin monia, en rakkaudettomuudella vaan kun kerroin mitä oikeasti tunnen ja haluan vaikka olivat vuosia oppineet luottamaan siihen että olen onnellinen heidän kanssa.
Nyt olen etäinen ja vaikeasti lähestyttävä, mutta vain niille joita en halua elämääni enkä saa pidettyä käsivarren mitan päässä. En ollakseni ilkeä tai loukatakseni vaan jotta he eivät etsi minusta sellaista mikä ei ole totta ja tunne itseään petetyksi kun kuvitelmat sortuu.
miten hyvin kirjoititkaan. varmaan useammankin puolesta. Mulla taitaa olla samanlainen tomintamalli joitakin kohtaan. Säästän aikaa ja vaivaa ja itseäni.
Ehkä saatan menettääkin jotain arvokasta, mut tunnistan tuon itsessäni.
Ok. Saat olla yksin, mutta minä etsin kumppania, jonka kanssa olla läheinen. Siinä se kuvitelma, joka on jo sortunut. Silti voin edelleen välittää sinusta ihmisenä, kuten täällä maassa on tapana - olla ihminen ihmiselle, mutta mihinkään parisuhteeseen ei kannata alkaa, jos toiveet ovat noin erilaisia, se on täysin totta. Ei kaikkia ole luotu suhteeseen keskenään. Ja minun mielestä on reilua kertoa, millä mielin on liikkeellä,niin niitä turhia kuvitelmia ei pääse syntymäänkään. Se on sitä jotain hyvin aitoa ja rehellistä, jonka vain rohkea uskaltaa.
Täysin samaa mieltä että aloittaja on joku ylemmyydentuntoinen narsistinen fantasioija . . Pikkupoika
Jessustelua nimimerkille:
tässä näin yhdyn tähän ketjuun koska ilmiselvästi sinä et ole sama kuin aloittaja. ... Kukaan hän ei mene ns pilalle jostain yhdestä suhteesta. Ehkä itse olet mennyt joltain osin mutta se ei anna oikeutta projisoida ja kirjoitella nettiin analyyseja muiden luonteista. Kukaan ei voi määrittää sitä millä tavalla joku toinen voisi " korvata" jotain toista myöskään. Aloituksessahan väitettiin että kuvattu hlö ei enää kykene päästämään lähelleen. Mitä sitten? Sinunko sinne lähelle pitäisi päästä? Vai kaverisi joka mielikuvituksellisen aloituksen teki? Uskon että kaksi samanlaista toisiaan YMMÄRTÄVÄÄ JA TOISISTAAN IHMISINÄ KIINNOSTUNUTTA muodostaa hyvän ihmissuhteenalun. Se ei koskaan tapahdu siten että joku kersa haluaa MUTTA KU MÄÄ HALUUN SEN NAISEN JA OLLA VÄHÄ KUULI JA VIKSU. Ei !!! Mitä enemmän menet väkisin toisen elämään sitä pahemmin saat silmillesi vihaa. Sitenhän itsekin toimit ihailijoiden kanssa.
Hyvä itsetuntoinen itsensä kanssa vuosikymmenet elänyt tuntee kyllä itse itsensä eikä pikku poikien tai vähän isompienkaan poikien paska analyyseja tarvitse.
Monet täällä tylyttivät aloituksen täysin. Ehkä minä en osaa tulkita viestejä ja lukea rivien välistä, kun minun mielestäni aloitus ei ollut mitenkään ilkeilevä ja pahaa tarkoittava.
Sehän on totta, että kovia kokenutta ja epäilevää ihmistä tulee lähestyä varoen ja vähitellen, jotta hänen luottamuksensa voittaa, mutta se voi olla sen arvoista, jos toisessa näkee jotain erityistä. Tottahan on, että toimivassa kanssakäymisessä pitää uskaltaa näyttää ne negatiivisetkin tunteet toiselle.
Aloitusta en näe ilkeilynä. Eri asia on lytätä ja ilkeillä tarkoituksenomaisesti joko suoraan tai epäsuoraan toiselle.
EN minäkään nähnyt siinä ilkeyttä.
Minä näin.tyypillinen mustamaalaava fantasioitu käsitys toisesta joita vain torjuttu kirjoittaa...näitä hän oli rikkinäinen, lapena komeroon laitettu, hän oli hullu tms juttuja, he aina koittavat tuhota torjujansa ja taivuttaa toisen alemmuudentilaan suhteessa itseensä.selvästi huomaa aloittajan olevan joku lapsi vielä joka ei tajua että on valovuosien päässä kosketuksesta alentavaan suhtautumiseen toista kohtaan.jos taas kyse on jostain kriisistä kannattaa ojentaa auttava käsi ei kirjoitella nettiin.huvittava pelle aloittaja on.tiedä miten sairas itse
Koin aloituksen erillälailla. Sinulla oma kokemus siitä.
Ei välttämättä oo mitään fantasiaa.
Vaikea selittää, kun kyseessä elämä ja tunteet, jolloin siitä on helpompi tehdä mustavalkoinen vastakkaisasettelu, jolloin lukijoiden/kuulijoiden on helpompi ymmärtää, missä meni vikaan.
Minulle tapahtui näin kuin tässä tarinassa, paitsi että minä olin se mielenterveysongelmainen tuuliajolla.
Miten sellaisen tarinan voi kertoa paremmin, kuin aloittaja teki ?
Piti kirjottaa esimerkki romaani :D Mutta jos nykypäivänä metaforat ja karkeat vastakkain asettelut on narsistin merkki, niin kaippa sit kaikki kirjoittajat on narsisteja koska nehän vasta käyttää vastakkain asettelua hyvä vs. paha jne.
Ja PS. Aloittaja on kiistämättä hyvä kirjoittaja, ihanan saumatonta, virtaavaa tekstiä.
ei juu tosiaan ole. Joku sairas itse joka haluaa jotain teinielämää vähän apulanta tyyliin. Hyi helvetti mikä asenne, autettava on jos on hätä se kuuluu ihmisarvoon ei tänne kirjoitella fantasioitaan.itsensä tuputtaminen ja huomion hakeminen sellaiselta jolla sitten on jotain ongelmia ei myöskään ole oikein, hyväksikäyttäjältä kuulostaa ap. sori vaan mutta vähän vaikuttaa että tarkoitus hyvä mutta niin itseään täynnä että toivotaan uhrilla olevan muita auttavia käsiä
Tämä kirjoitus kosketti minua.
Siinä oli niin paljon samankaltaista mitä
olen itse kokenut.
Uskon, että kirjoittaja on ollut ihan
vilpitön tunteissaan ja tekstissään.
Ja mitä sitten vaikkei olisi ollutkaan?
Kosketti se silti minua.
Voi kun vittuilutta niin kauniisti...