koska mulle on muut ollu pahoja, sinäkin. Mähän se tässä uhri olen. Jatkan vaan samalla tavalla. Maailma on mulle velkaa. Otan kaiken, mut mitään en viitti antaa takasin. Miksi jollekkin hyvä olisin.. Tuhlaisin siihen aikaani.
Oon tällanen sua kohtaan
omahyvinvointi
27<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
väärä palsta, menehän ruikuttamaan viha tai katkeruuspuolelle.
ei kannata uhriutua tai kuvitella olevansa saamapuolella, paitsi, jos olet kuittien mukaankin maksanut palvelusta/tuotteesta liikaa. faktat faktoina
Mitä olen sinulle tehnyt?
Et mitään. Sehän siinä onkin. Mitään et millekkään asialle tee. Vittuilun osaat.
mitäpä vieraan ihmisen toiselle vieraalle pitäiskään tehdä. millon sinäkin urpo saat meneen päähäs että et tunne jokaista kirjottajaa täällä.
kuin edellisessä pistät muitten vittuilut hänen kontolleen. siinäpä vasta miesten mies. pthyi.
Miksi kukaan tekisi suhteesi mitään, tuollaisen aloituksen ja kirjoituksen jälkeen, edes hän joka ei osaa kuin vittuilla, omien sanojesi mukaan.
Ehkä sun kannattaa elää vaan itsellesi, jotta eheydyt ihmisenä ja sulla olisi sitä annettavaa itsestäsikin. Ei kannata olla itse sitä, mitä joku on ollut sua kohtaan, saat vain pahan mielen itsellesi ja sun ei ole mitenkään hyvä olla, vaikka kuinka ottaisit ja ottaisit muilta antamatta mitään takaisin.
Uskon. aloitus on todennäköisesti provo. ei se ole kukaan uhri, vaan uhrin puolesta esiintyvä.
en ole aapee, mutta miksi pitäisi aina olla se antava osapuoli? varsinkaan, kun ei ole kenellekään mitään velkaa: ei kiitoksen velkaakaan. mieti sitä, sinäkin
Sopivissa määrin pitää osata itseäänkin rakastaa ja asettaa rajat ettei anna kohdella itseään väärin. Olipa provo tai ei
kyllä voi se jonkin aikaa noinkin mennä, muuta siitä useimmat kasvaa eteenpäin ja ulos.
Mutta jos sinulla on jokin oma ongelma, esim, käytät jostain syystä psyykenlääkitystä, tai ehkä olet juuri päässyt siitä eroon ja elämässäsi tasapainoon, tai jos kärsit jostain pahasta ahdistushäiriöstä ja vakavasta unettomuudesta, niin kyllä silloin on ihan ensimmäionen asia hoitaa itseään ja pitää oma elämä uomissaan ja omissa käsissään.
Siinä kävellään kuin katon harjalla, eikä silloin pysty hirveän isoihin myönnytyksiin itsensä kustannuksella ja toisten oikkujen mukaan lähtemällä. Se tappaa. Oikeasti.
Missä se viisaus ja ymmärrys oli mun suhteen? Kuukaudessa olis pitäny olla kunnossa. Joltain vie koko elämän päästä kuntoon.
suustani. Ensinnäkin traumalapsuuden kokeneilla on pysyvästi alentunut stressinsietokyky.
Sillä ei ole mitään tekemistä laiskuuden kanssa. Vaikka haluaisit tehdä enemmän, et pysty.
Täytyy vaan löytää itselle sopiva toimenkuva.
Eihän kaikki ammatit sovi muutoinkaan kaikille.
uhri ja uhri , ainakin monet monituiset vuodet olet itseäsi täällä viihdyttänyt naisten kanssa yötä päivää joten mikä uhri se semmonen on, itsehän sinä sen olet vapaaehtoisesti tehnyt ja ainahan muitten pahat teot kannattaa laittaa syyttömän niskaan. omg.
ja oletat olevasi maailman ainoa ihminen jolle on oltu pahoja, kellekkään muulle ei ? !!
Et voi silti vähätellä yksilön kokemuksia. Aivan kuin hän ei saisi tuntea surua.
Tämä sivusta.
Älä tuhlaa mitään, ainakaan minun vuoksi, minä olen tottunut jo.
Voi olla että kaikki kuvittelemasi asiat eivät ole tosia mutta onko sillä väliä.
Minäkin olen tuntenut pahan kosketuksen mutta en koskaan kaataisi sitä sinun niskaasi.
Auringon valoa päivääsi ja sydämeesi.
pahuutensa oli sinua kohtaan? Henkistä vai ruumiillista? Itse ajattelen niin että parasta mitä elämässä voi olla on olla hyvä toiselle, toisille ihmisille, ettei se koskaan olisi tuhlaamista vaan että antaminen on saamista itsellekin. Mutta kukin ajattelee tavallaan.
Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa. Mitäpä tuohon muuta voisi sanoa.
Ei voi koskaan olla tuhlausta. Sen hyvyyden saa aina takaisin.
Sinähän se uhri näytät olevankin. Onneksi en ole uhri millään muotoa. Ei hänkään mies muuten ole.
Ja oletat hänen olevn maailman ainoa ihminen jolle on oltu pahoja, kellekkään muulle ei ? !!
Pää pois ...........
pitkäänkin pumpulissa.
Se on kun syntyy kultalusikka suussa.
En kadehdi kuitenkaan. Pudotus voi olla kova.
Mutta pystytkö tuntemaan empatiaa niitä kohtaan joilla ei ole ollut asiat aina niin hyvin kuin itselläsi?
Mistä te tiedätte kuinka pitkään joku ihminen on elänyt pumpulissa vai onko elänyt pumpulissa? Ulkoiset tekijät, raha tms. sen määrittelee vai?
Itselläni ei ainakaan mitään tarvetta olla kenellekään paha, joka ei minullekaan ole.