Käännä suomeksi:
One cannot help feeling surprised at the number of books about Sweden written by English travellers shortly before and after 1800, compared, let us say, with those that appear a century later. The reason can scarcely be a greater interest in the country; it is more probable that, about 1800, while it had become quite safe to travel in the north, it was still felt to be somewhat of an adventure, and therefore such a journey merited a book, to be read with envy and admiration by less adventurous spirits at home. Accordingly, the dangers of travelling are continually emphasised; there are several vivid accounts of passages over the ice from Finland to Sweden described almost like Polar expeditions, with the phantoms of hunger and cold and solitude hovering about the pages of the narrative. In his exceedingly well written book Clarke gives a detailed account of his journeys in different parts of Sweden and Norway. The author's interest in natural science and antiquities causes him to devote special attention to these features, but he is by no means silent on other aspects of the country. His final judgment as to the country is as follows: From all that we had seen in Sweden, we found much more to admire than to disapprove, and very little to censure. The more we became acquainted with the inhabitants, the better we were pleased with them.
Käännä englanniksi:
Meidän päivinämme ihmiset matkustavat paljon enemmän kuin sata vuotta sitten. Pohjoismaat eivät silloin olleet läheskään niin hyvin tunnettuja Länsieuroopassa kuin ne nyt ovat. On kuitenkin useita mieltäkiinnittäviä kirjoja, englantilaisten kirjoittamia, jotka yhdeksännentoista vuosisadan alussa tekivät pitkiä matkoja Ruotsissa. Muutamat näistä kirjailijoista omistavat huomionsa ennen kaikkea maan luonnolle ja kuvaavat sen kylmiä talvia lumineen a jäineen. Toiset kirjailijat puhuvat enemmän asukkaista ta koettavat tutustuttaa lukijoitaan heidän elämäänsä ja tapoihinsa.
Kieli on hieman vanhentunutta. Nykyisin kirjoitetaan Länsi-Eurooppa, ja "mieltäkiinnittävä" on "mielenkiintoinen". Virheistä sakotettiin virhepistein. Väärin käännetty sana "maksoi" yleensä 4 pistettä. Vähäinen kirjoitusvirhe 2 pistettä. Kielioppivirheet vaihtelivat 4 - 9 pisteen välillä. Esimerkiksi "he write" oli 9 pisteen virhe. Virhepisteitä sai olla yhteensä korkeintaan 75, jolla sai approbaturin. Laudaturiin ylsi, jos pisteitä oli korkeintaan 18, mutta kokeessa ei tuolloin saanut olla yhtään 9 pisteen virhettä. Jos kokelas kirjoitti "he write" tai jotakin vastaavaa, hänen arvosanansa oli korkeintaan cum laude, sillä oli vain kolme hyväksyttyä arvosanaa: approbatur, cum laude approbatur ja laudatur.
One cannot help feeling surprised at the number of books about Sweden written by English travellers shortly before and after 1800, compared, let us say, with those that appear a century later. The reason can scarcely be a greater interest in the country; it is more probable that, about 1800, while it had become quite safe to travel in the north, it was still felt to be somewhat of an adventure, and therefore such a journey merited a book, to be read with envy and admiration by less adventurous spirits at home. Accordingly, the dangers of travelling are continually emphasised; there are several vivid accounts of passages over the ice from Finland to Sweden described almost like Polar expeditions, with the phantoms of hunger and cold and solitude hovering about the pages of the narrative. In his exceedingly well written book Clarke gives a detailed account of his journeys in different parts of Sweden and Norway. The author's interest in natural science and antiquities causes him to devote special attention to these features, but he is by no means silent on other aspects of the country. His final judgment as to the country is as follows: From all that we had seen in Sweden, we found much more to admire than to disapprove, and very little to censure. The more we became acquainted with the inhabitants, the better we were pleased with them.
Käännä englanniksi:
Meidän päivinämme ihmiset matkustavat paljon enemmän kuin sata vuotta sitten. Pohjoismaat eivät silloin olleet läheskään niin hyvin tunnettuja Länsieuroopassa kuin ne nyt ovat. On kuitenkin useita mieltäkiinnittäviä kirjoja, englantilaisten kirjoittamia, jotka yhdeksännentoista vuosisadan alussa tekivät pitkiä matkoja Ruotsissa. Muutamat näistä kirjailijoista omistavat huomionsa ennen kaikkea maan luonnolle ja kuvaavat sen kylmiä talvia lumineen a jäineen. Toiset kirjailijat puhuvat enemmän asukkaista ta koettavat tutustuttaa lukijoitaan heidän elämäänsä ja tapoihinsa.
Kieli on hieman vanhentunutta. Nykyisin kirjoitetaan Länsi-Eurooppa, ja "mieltäkiinnittävä" on "mielenkiintoinen". Virheistä sakotettiin virhepistein. Väärin käännetty sana "maksoi" yleensä 4 pistettä. Vähäinen kirjoitusvirhe 2 pistettä. Kielioppivirheet vaihtelivat 4 - 9 pisteen välillä. Esimerkiksi "he write" oli 9 pisteen virhe. Virhepisteitä sai olla yhteensä korkeintaan 75, jolla sai approbaturin. Laudaturiin ylsi, jos pisteitä oli korkeintaan 18, mutta kokeessa ei tuolloin saanut olla yhtään 9 pisteen virhettä. Jos kokelas kirjoitti "he write" tai jotakin vastaavaa, hänen arvosanansa oli korkeintaan cum laude, sillä oli vain kolme hyväksyttyä arvosanaa: approbatur, cum laude approbatur ja laudatur.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Aika monella nykyabilla menisi sormi suuhun myös, jos heille annettaisiin 50-luvun pitkän matikan yo-tehtävät laskettaviksi. Vaatimustasoa on ollut pakko laskea, koska lukioon siirtyy nykyisin noin puolet ikäluokasta, eikä peruskoulun numeroilla 5, 6 ja 7 tietenkään ole samanlaista katetta kuin 50-luvun keskikoulun vastaavilla.
Ilmeisesti ainakin taloudellisesti nykysysteemi kuitenkin tulee halvemmaksi, koska hyvin harva jää luokalleen peruskoulussa. Luokan tuplaaminen nimittäin maksaa yhteiskunnalle melkoisesti. Noh, toisaalta aikoinaan keskikoululaiset ostivat oppikirjansa sentään itse, eikä veronmaksajien tarvinnut niitä rahoittaa.
Rimaa on ollut pakko laskea siitäkin syystä, että noin 20 prosenttia ikäluokasta ei koskaan oppisi teoreettisluontoisia aineita vitosen edestä, jos todellista osaamista ryhdyttäisiin edellyttämään vitosen saamiseksi. Näin he eivät koskaan selviytyisi peruskoulusta, vaan kävisivät sitä koko ikänsä.