Jatkaisin mielelläni yleisellä tasolla keskustelua, jos mahdollista.
Mikä merkitys on pilkuntarkalla diagnoosilla, jos kerran mies (tässä tapauksessa) on väkivaltainen sekä henkisesti että fyysisesti vaarallisella tavalla?
Olen samaa mieltä siitä, että narsistin tms:n uhrin kannattaa keskittyä itseensä, mutta se voi olla rankkaa aluksi. Mieli ei välttämättä kypsy aivan nopeasti hyväksymään tapahtuneita pahoja asioita. Yksin jääminen suhteesta, jota kuvitteli parisuhteeksi ei ole helppoa kun on tullut kohdelluksi kovin rumastikin vielä.
Toiset ovat sitä mieltä, että narsistin persoonaa ei kannata ruotia kovin paljoa eikä sillä ole merkitystä. Minusta taas sillä on merkitystä. Kun sitä ruotii jonkin verran pintaa syvemmältä niin tajuaa, ettei oikeasti menettänyt mitään. Ja että on pelastunut joltain vielä ikävämmältä seuraukselta.
http://www.riku.fi/binary/file/-/id/73/fid/1134/
"Mitä lähisuhdeväkivalta on?
Lähisuhteessa tapahtuva väkivalta voi olla ruumiillista pahoinpitelyä — tönimistä, lyömistä ja seksuaalista väkivaltaa. Se voi olla myös henkistä painostusta — nimittelyä, parjaamista, pelottelua ja uhkailua. Tilanteet voivat kärjistyä väkivaltaisiksi harvakseltaan tai väkivalta voi olla usein toistuvaa. Lähisuhdeväkivalta voi olla sulkemista omaan kotiin jopa ilman ruokaa ja rahaa.
Se voi olla eristämistä kodin ulkopuolisista kontakteista. Väkivalta voi olla myös omaisuuden tuhoamista tai taloudellisella ylivallalla kiristämistä. "
"Mikään ei oikeuta käyttämään väkivaltaa. Väkivaltaiselle käyttäytymiselle ei ole oikeutusta. Avioeron uhka, mustasukkaisuus, hylätyksitulemisenpelko, seksuaalinen torjunta, vaikea lapsuus, taloudellinen tilanne tai ahtaat asumisolot eivät oikeuta lyömistä. Yksikin lyönti on liikaa. "
http://www.ensijaturvakotienliitto.fi/jasenyhdistykset/lapin_ensi-ja_turvakoti_ry/vakivalta/
"Väkivalta herättää syyllisyyttä ja häpeää usein sekä tekijässä että väkivallan uhrissa. Jatkuessaan väkivalta usein raaistuu. Uhri syyllistää itseään, salaa tapahtuneen ja uskoo väkivallan loppuvan, kuten tekijä vakuuttelee. Hyvien ja huonojen kausien vaihtelu on tavanomaista, mutta pelko on usein jatkuvaa. Väkivallan tekijällä on vastuu käyttämästään väkivallasta."
"Perhe- ja lähisuhdeväkivalta on vaiettu ilmiö. Perheessä, jossa on väkivaltaa, ei usein jakseta hakea apua. Väkivalta ei ole perheen sisäinen asia, vaan väkivaltaan pitää ulkopuolisten puuttua. Jos epäilet tai havaitset väkivaltaa läheisesi tai tuttavasi perheessä, ota asia puheeksi ja kannusta avun hakemiseen."
Mikä merkitys on pilkuntarkalla diagnoosilla, jos kerran mies (tässä tapauksessa) on väkivaltainen sekä henkisesti että fyysisesti vaarallisella tavalla?
Olen samaa mieltä siitä, että narsistin tms:n uhrin kannattaa keskittyä itseensä, mutta se voi olla rankkaa aluksi. Mieli ei välttämättä kypsy aivan nopeasti hyväksymään tapahtuneita pahoja asioita. Yksin jääminen suhteesta, jota kuvitteli parisuhteeksi ei ole helppoa kun on tullut kohdelluksi kovin rumastikin vielä.
Toiset ovat sitä mieltä, että narsistin persoonaa ei kannata ruotia kovin paljoa eikä sillä ole merkitystä. Minusta taas sillä on merkitystä. Kun sitä ruotii jonkin verran pintaa syvemmältä niin tajuaa, ettei oikeasti menettänyt mitään. Ja että on pelastunut joltain vielä ikävämmältä seuraukselta.
http://www.riku.fi/binary/file/-/id/73/fid/1134/
"Mitä lähisuhdeväkivalta on?
Lähisuhteessa tapahtuva väkivalta voi olla ruumiillista pahoinpitelyä — tönimistä, lyömistä ja seksuaalista väkivaltaa. Se voi olla myös henkistä painostusta — nimittelyä, parjaamista, pelottelua ja uhkailua. Tilanteet voivat kärjistyä väkivaltaisiksi harvakseltaan tai väkivalta voi olla usein toistuvaa. Lähisuhdeväkivalta voi olla sulkemista omaan kotiin jopa ilman ruokaa ja rahaa.
Se voi olla eristämistä kodin ulkopuolisista kontakteista. Väkivalta voi olla myös omaisuuden tuhoamista tai taloudellisella ylivallalla kiristämistä. "
"Mikään ei oikeuta käyttämään väkivaltaa. Väkivaltaiselle käyttäytymiselle ei ole oikeutusta. Avioeron uhka, mustasukkaisuus, hylätyksitulemisenpelko, seksuaalinen torjunta, vaikea lapsuus, taloudellinen tilanne tai ahtaat asumisolot eivät oikeuta lyömistä. Yksikin lyönti on liikaa. "
http://www.ensijaturvakotienliitto.fi/jasenyhdistykset/lapin_ensi-ja_turvakoti_ry/vakivalta/
"Väkivalta herättää syyllisyyttä ja häpeää usein sekä tekijässä että väkivallan uhrissa. Jatkuessaan väkivalta usein raaistuu. Uhri syyllistää itseään, salaa tapahtuneen ja uskoo väkivallan loppuvan, kuten tekijä vakuuttelee. Hyvien ja huonojen kausien vaihtelu on tavanomaista, mutta pelko on usein jatkuvaa. Väkivallan tekijällä on vastuu käyttämästään väkivallasta."
"Perhe- ja lähisuhdeväkivalta on vaiettu ilmiö. Perheessä, jossa on väkivaltaa, ei usein jakseta hakea apua. Väkivalta ei ole perheen sisäinen asia, vaan väkivaltaan pitää ulkopuolisten puuttua. Jos epäilet tai havaitset väkivaltaa läheisesi tai tuttavasi perheessä, ota asia puheeksi ja kannusta avun hakemiseen."
Vastaukset 40
Vanhimmat
Ei diagnoosilla ole väliä, vaan teot ratkaisee. Jos on väkivaltaa niin se on kamala pettymys, kun omat odotukset normaalisuhteesta romahtaa. Jotkut on niin alistuneita että kestävät hirveyksiä vuosikaudet. Suomessa oikeasti tapetaan naisia koteihinsa.
Soita vaikka naisten linjan maksuttomaan numeroon 080002400.
Mutta kummallista minusta on se, että henkistä välivaltaa harvoin edes lievästi kritisoi kukaan, vaan yleensä, jos sitä kuvailee, kuulijat innostuvat mukaan.
Joten nähdäkseni henkisen väkivallan uhrin tilanne pääosin ei ainakaan puhumalla parane. Monologi voi auttaa, kun siinä ei saa lisää paskaa niskaansa.
Itsekin olen joskus täällä kirjoittanut että diagnosoinnilla ei ole niin väliä. Tärkeintä on tunnistaa ja tunnustaa että tuntuu pahalta, ja että muutos on välttämätön. Mutta, mutta.....itselleni tutustuminen narsismiin on ollut kunnon annos yleistietoa josta on ollut hurja apu itsetuntemuksessa, sekä siinä, kuinka suhtautuu muihin.
Herätessäni "narsismitietouteen", kävin läpi tarkasti myös omat motiivini ja tapani toimia, ja havaitsin itsessäni pelottavan määrän narsistisia piirteitä. Kun pohdin asiaa lisää, aloin tajuta että narsismini on ihan "normaalissa" mittakaavassa, ja jotakin minkä esiintyvyys vaihtelee mm. fyysisen väsymyksen mukaan. Tiedostin itsestäni myös hyvin vahvan empaattisen puolen, joka oli suuri helpotus.
Matka narsismiin herätti suurta ahdistusta. Kun tajusin että läheisyydessäni on ihminen, joka ei oikeasti kykene välittämään mistään, edes omista lapsistaan, olin suoraan sanoen kauhuissani. Tajusin että tuo ihminen ei huolehti lapsestaan siksi että rakastaisi tätä, vaan siksi että hänen roolinsa vaatii ainakin näennäisen huolehtimisen. Että tuo ihminen huolehtii lapsen turvallisuudesta vain koska nolaisi itsensä jättämällä lapsen heitteille (tosin lapsi oli välillä aika heitteillä). Tajusin että tuo ihminen ei välitä puolisonsakaan hyvinvoinnista, ja kiduttaa hänet hitaasti hengiltä jatkuvalla pienellä hiillostamisella johon on hyvin vaikea puuttua. Tuon pirullisen pahuuden tajuaminen kirjaimellisesti kuvotti.
Aloinko nähdä narsisteja joka puolella? En. Aloin nähdä narsistisia piirteitä, mutta etsimällä etsin todisteita siitä että noiden piirteiden takaa löytyy myös empatiaa. Kun löysin todisteita narsismia vastaan, olin todella tyytyväinen.
Tutkimalla omaa narsismiani tajusin aika paljon siitä logiikasta joka narsistia ohjaa. Ihan samat voimat jylläävät meissä kaikissa, ja käytämme välillä ihan samoja keinojakin, mutta emme onneksi samassa mittakaavassa kuin narsisti. Kun tajuaa jotakin noista narsistia ohjaavista voimista, niin voi jossain määrin vaikuttaa narsistiin. Ja ainakin osaa pitää paremmin varansa tämän suhteen.
Jokaisen pitäisi siis tietää mistä narsismissa on kyse, mutta todellakin ymmärtää se niin hyvin että siitä tulee itselle voimavara. Ase jota osaa käyttää itsensä ja läheistensä puolustamiseen, ei siihen että niittaa kaikki jotka eivät satu miellyttämään.
Minullekin tutustuminen narsismiin oli mielenkiintoinen, mutta tuskallinen matka. Olin sitä ennen pitänyt kaikkia ihmisiä hyvinä, kunnes toisin todistetaan. Olin ihmeissäni kun yksi ihminen oli niin täydellisesti harhauttanut minut. Opin näkemään vaaran merkkejä siitä keneen ei kannata tutustua.
Totta että meissä kaikissa on narsistisia piirteitä. Mutta ns. normaalit ihmiset haluavat antaa takaisin jotakin jos tunnemme saavamme jotakin. Narsisti imee vain yhteen suuntaan. Tai korkeintaan antaa pahaa takaisin jos olet hyvä hänelle.
Tämä matkani narsismitietoisuuteen oli vähän kuin uskonnollinen matka. Opin mikä on tärkeätä elämässä. Ei kiinnosta enää pintakiilto eikä materia. Hyvyys ihmisen sisimmässä on minulle nyt se tärkein asia.
Yhdessä julkaisussa huomasin tälläisen viisaan kommentin;Samaistuminen ei edellytä kaltaisuutta. Riittää, että tunnistaa toisessa jotain itsestään.
Mä tein sen heti erään ihmisen tavatessani, joka on kaikin tavoin erilainen kuin minä. Mä jotenkin näin sen läpi. Jossain vaiheessa epäilin psykopaatiksi. Siinä olin väärässä, narsisti ehkä kuitenkin. Nyt kuitenkin olen myös alkanut ajatella, että jos onkin vain erittäin itsekäs ja ajattelematon, pakon edessä olosuhteiden johdosta, kun elämä on yhtä selviytymiskamppailua.
Diagnoosien olisi syytä olla tarkkoja ja huolella tehtyjä hoidon kannalta, koska ainakin itse olen kokenut saaneeni vääränlaisen. Mikä sitten on uhri on vähän suhteellista ,ellei puhuta fyysisestä väkivallasta. Mikä jollekin on henkistä väkivaltaa saattaa jollekin toiselle olla haastavaa vittuilua, joka pitää mielen virkeänä.
"Diagnoosien olisi syytä olla tarkkoja ja huolella tehtyjä hoidon kannalta,"
Minkä hemetin hoidon.
Tosi hyvin kirjoitettu. Itsekin olen aloittanut matkani narsismiin ilmiönä. Aloitin jo sen aika aikaisessa vaiheessa, sitten matkaan tuli pysähdys mutta taas elämän vaikeudet pakotti jatkamaan matkaa. Minäkin olen ollut kauhuissani tiettyjen ihmisten välinpitämättömyydestä ja voimakkaista narsistista piirteistä. Se on aiheuttanut toivottomuuttakin. Mielestäni on hyvä tutkia niitä asioita mitkä kiinnostavat. Narsistin uhrit usein alkavat tutkimaan tätä asiaa tarkemmin eikä siinä ole mitään väärää. Samallahan sitä kehittyy itsekin ihmisenä koska väistämättä huomaa omat narsistiset piirteensä.
Mielestäni emme voi mitenkään tietää jyllääkö kaikissa sama mikä itsessämme jyllää enemmän tai vähemmänkään.
Maailmassa on niin monta miljardia ihmistä, että minusta on hyvinkin mahdollista, että siellä on vaikka mitä yllättävää ja erilaista joukossa.
Vai jyllääkö teissä muissa samat voimat kuin minussakin enemmän tai vähemmän ?
Jos kyllä niin ihan mukavaahan se sitten :)
(No niin jospa nyt saisi nettikirjoitteluun tauon)
Mutta siis, jos mulle joku tulis selittään kuinka joku psykopaatti on kehitellyt jonkun ihan mielettömän ennenkuulumattoman pelin, niin mä varmaan "nykyviisaudella" sanoisin siihen jotain tällästä:
"No johan on pelin keksiny, ei varmaan kannata mennä mukaan peliin !"
Mikä merkitys on pilkuntarkalla diagnoosilla?`
- "Ei kai se nyt niin pilkuntarkkaa ole, onko syöpä vai aids"
- "Sama kai se amputoidaanko jalka vai käsi"
- "Tarviiko sitä nyt niin tarkka olla mitä lääkettä annetaan"
Kuitenkin kysymys on persoonallisuushäiriöstä, joilla kaikilla on samanlaisia piirteitä.
Antamasi esimerkit ovat aika kaukana toisistaan... joten niissä ei ole kyse pilkunpaikasta...
Sitten vielä, pitää ottaa huomioon mistä on kyse, onko sillä merkitystä.
Ei olisi merkitystä, mikä mielenkin sairaus on kyseessä, ilman tuota synkkää menneisyyttä, mikä puhuu puolestaan kuin on kyse tarinan päähenkilöstä.
"Antamasi esimerkit ovat aika kaukana toisistaan... joten niissä ei ole kyse pilkunpaikasta..."
Juu mutta kun maallikko alkaa tekemään diagnooseja, voidaan päätyä yhtä mielettömiin ratkaisuihin.
Ainoastaan psykiatri (eli lääkäri) voi tehdä diagnooseja persoonallisuushäiriöistä tai yleensäkin mielenterveysongelmista.
Yksi nykyajan pahimpia vitsauksia ovat googlesta oppimääränsä hakeneet wannabe-psykiatrit jotka heittelevät kevyesti sinne tänne diagnooseja omien traumojensa vääristämän näkökenttänsä kautta.
Mutta kaippa heille joku tilaus löytyy, ainakin tällaisella palstalla jossa uhriksi tekeytyvät hakevat oikeutusta katkeruudelleen ja sen mukaisille teoilleen.
Maallikko voi ihan hyvin tehdä diagnoosin jos hänellä on riittävästi tietoa asiasta, esim minä luin noin 2 vuotta erilaisista persoonallisuushäiriöistä suomeksi ja englanniksi. Eihän se lääkärin tekemä diagnoosi ole, mutta antaa sentään uhrille tietoa missä mennään. Uhreja tässä ollaan auttamassa. Menköön diagnoosi sitten pieleen tai ei.
Sinä se et sitten varmaan usko hakattua naamaasi hakatuksi ennenkuin lääkäri sen sinulle kertoo. Sittenkin epäilet että eihän se lääkäri sitä voi tietää onko hakattu kun ei ollut näkemässä.
Siinä suuremmat tänään.
Pointti taisi mennä sinulta ohi niin että hujahti. Tietysti sitä voi todellisen kokemuksen perusteella arvella (ei diagnosoida koska vain lääkäri voi diagnosoida) toisen olevan narsisti. Mutta kolmannen henkilön kertomuksen perusteella ei voi kovin perustellusti edes arvella toisen olevan yhtään mitään. Kun silloin on yhtä suuri todennäköisyys että tämä kolmas henkilö onkin narsisti joka mustamaalaa uhriaan väittämällä tätä narsistiksi. Tai sitten että kumpikaan ei ole. Totuuden voi selvittää vasta kun vähintään molemmat osapuolet tulevat kuulluksi, ja silloinkin se voi olla hankalaa ulkopuoliselle.
No kerroppa meille mitä miehesi on sinulle tehnyt ja miksi, niin sanomme onko se väkivaltaista vai ei.
Se aviopuoliso on siis täysin vieras ihminen sinun elämässäsi miksi se jää kalvamaan noin? Ette ole oikeasti verisukua tai muutakaan, eikö sitä voi ottaa samoin kuin ventovieraiden loukkausta eli unohda se ja jatka elämää?
Aikamoisia väitteitä että naisiin kohdistuva väkivalta olisi muka yleisintä, kun sitten samassa paperissa todetaan ettei miehiin kohdistuvaa olla tutkittu. Ja lapset? Harhaanjohtavasti kuritusväkivallan nimissä? Jaksa ny noitten pimeitä juttuja ja agendoja....
Nykynaiset on toisia kun ennen. Olen aika vanha, eikä ole vielä koskaan ollut sellainen olo että olisin voinut voimalajissa pärjätä.
Tämä palsta on naiste.
"Perhe- ja lähisuhdeväkivalta on vaiettu ilmiö. Perheessä, jossa on väkivaltaa, ei usein jakseta hakea apua. Väkivalta ei ole perheen sisäinen asia, vaan väkivaltaan pitää ulkopuolisten puuttua. Jos epäilet tai havaitset väkivaltaa läheisesi tai tuttavasi perheessä, ota asia puheeksi ja kannusta avun hakemiseen."
Tämä väkivaltaisuus on niin vaiettu asia etteivät monet suostu uskomaan sitä tai sitten eivät halua tietää. Suljetaan silmät tai korvat kun väkivallan uhri yrittää puhua. Surullista.
Mutta on se vaan niin kummallista, että auttajat sulkevat silmänsä ja korvansa vähän kaikelta, ja autettavien pitäisi korvat höröllään ja silmät pyöristyneinä kuunnella ja katsella ihan mitä vaan.
Niinpä! Voisiko kukkaketojen katselijat ymmärtää että kauhukuvien kokijat kysyttäessä kertovat näitä hirveyksiä. Tietysti koetetaan tasapuolisesti jakaa puheaika 50-50 jottei kenenkään maailmat jää pienemmälle huomiolle. Tasa-arvoa meinaan .
"auttajat sulkevat silmänsä ja korvansa vähän kaikelta, ja autettavien pitäisi korvat höröllään ja silmät pyöristyneinä kuunnella ja katsella ihan mitä vaan. "
En usko, että esim. rikosuhripäivystys sulkee silmänsä. Perheväkivaltaan on olemassa käsittääkseni poliisilla omia yksiköitään. Eli ehkä ette ymmärrä kääntyä poliisin puoleen...???
Kun ne psykologian puolen ihmiset ovat enemmän asennesäätäjiä yms. kuin poliiseja...
Jos kyseessä on narsistin aikuinen lapsi niin miten voit enää kääntyä poliisin puoleen? Narsisti on ehtinyt jo pilata lapsen elämän ja sekoittaa pään jolloin aikuinen lapsi sitten toiveikkaana kääntyy psykiatrian puoleen huomatakseen ettei siellä oikein oteta tosissaan eikä kuunnella.
Olet kyllä oikeassa että psykiatrian ja psykologian puolen ihmiset ovat enemmänkin asennesäätäjiä. Hullua on vain se että he yrittävät muokata uhrin asenteita vaikka narsisti on se jonka asenteita pitäisi muokata! Eli hoitavat uhreja vaikka heidän pitäisi oikeasti hoitaa narsistia. Mutta eihän narsistit hoitoon hakeudu vaan uhrit jotka ovat mahdollisesti vuosikausia kärsineet narsistin kiusaamisesta. Tottakai uhrikin tarvitsee apua mutta kun psykiatriassa käyttäydytään kuin uhri olisi se joka on itselleen ongelmansa aiheuttanut vaikka oikeasti se olisi se narsisti tai narsistit! Eli se apu mitä he saavat on ihan vääränlaista.
Kaikista pahin on tilanne on kaiken lisäksi se jos auttajat alkavat kohtelemaan sinua niin kuin olisit narsisti. Miten ihmeessä tällaisessa tilanteessa uhri voi ikinä päästä eteenpäin elämässään? Sitä paitsi ihmisen syyllistäminen sellaisesta tai sellaisista asioiast mitä et ole ikinä tehnyt on hävytöntä ja kun kyseessä on vielä uhri niin sanoinkuvaamattoman törkeää. Usko vain tällaista oikeasti tapahtuu.
"Eli hoitavat uhreja vaikka heidän pitäisi oikeasti hoitaa narsistia. "
Hoitavat narsisteja psykiatrisessa vankisairaalassa, kun ne on ensin saatu kiinni. Tämä on realiteetti.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Psykiatrinen_vankisairaala
Ymmärrän, että vuosikymmeniä jälkikäteen on vaikeaa palata asiaan poliisin kautta. Jälleen kerran pakko todeta, että en ole niin viisas, että pystyisin tuohon vastaamaan. Jos olisin terveydenhuollon työntekijä, ja kohtaisin tuon ongelman, ohjaisin eteenpäin
http://www.suomendelfins.fi/apua-mita-teen/lainsaadantoa
http://www.suomendelfins.fi/apua-mita-teen/jouduitko-lapsena-uhriksi
http://www.suomendelfins.fi/apua-mita-teen/ohjeita-ammattiauttajille
http://www.suomendelfins.fi/apua-mita-teen/kysy-nettipoliisilta
Eikö noissa vertaiskeskusteluissa voi saada tietoa siitä, mistä löytyisi auttavia tahoja, terapeutteja, joilla olisi taitoa tuohon nimenomaiseen ongelmaan?
Tiedän että tapahtuu, ja sitten kai vielä ajatellaan jotenkin niin, että mitä sitten vaikka tapahtuisikin, että miksi kummassa joku siitä piittaa tai jotain ongelmaa tekee itselleen.
Mutta minä vaan ihmettelen, että jos kaikki on niin mitä sattuu hälläväliä meininkiä, mistä ei pidä piitata mitään, niin mikä idea siinä meiningissä sitten ylipäätään on ?
Tuossa oli hyvää asiaa ja vahvisti vain sitä kokemusta että olen saanut täysin vääränlaista kohtelua ja hoitoa. Eräs ihminen toimi täysin päin vastoin kuin olisi pitänyt. Vastuutonta pitää ihmisiä jotka eivät tiedä mitä tekevät hoitotyössä ja jotka itse ovat luultavasti joutuneet samanlaisia traumoja kokemaan.
Kaipa osa auttajista ovat niin väsyneitä työhönsä (ja ehkä elämäänsä) että heitä ei yksinkertaisesti kiinnosta enää yhtään mikään. Samoin osa muistakin ihmisistä. Mistään he ei enää välitä joten pitää vähätellä muidenkin asioita ja tunteita.
Ja kun kysymys on vielä kaiken lisäksi siitä että jos ihmisellä on useita eri traumoja ei hän pääse niitä hoitamaan jos itse hoitohenkilökunta ylläpitää tai aiheuttaa potilaalle lisää traumoja. Miten tämä asia voi olla jotenkin vähäpätöinen? Eiköhän se ole aika relevantti asia.
Lisäisin vielä että narsiseista ja psykopaateista vain pieni osa päätyy vankimielisairaalaan. Niitä ihmisiä on ihan joka paikassa. Osa on ihan patologisia ja osa taas lievemmin narsistisia, narsistipiirteisiä. Tämäkin on tosiasia. Olen tämän asian kokemuksen kautta joutunut huomaamaan eikä sen tajuaminen ole ollut mitenkään mukavaa.
"Vastuutonta pitää ihmisiä jotka eivät tiedä mitä tekevät hoitotyössä ja jotka itse ovat luultavasti joutuneet samanlaisia traumoja kokemaan. "
Minusta pitäisi osata ohjata eteenpäin. On liian optimistista ajatella, että esim. hoitaja kuin hoitaja olisi perillä kaikesta, tai terapeuttikaan. Luulisi kuitenkin, että psykiatrisen alan hoitajilla olisi käsitys yleisessä mielessä lapsuusiässä syntyneistä traumoista.
On nyt pakko todeta, ettei sinun ongelmasi ihan yleisemmästä päästä ole.
Niin sitä luulisi että olisi ihan perusasiat hallussa mutta ei kaikilla ole ja osalla on itsellä vaikeita ongelmia niin etteivät oikeastaan kuuluisi hoitamaan potilaita ollenkaan. Sillä kuinka vaikeita minun ongelmani ovat ei oikeastaan ole merkitystä. Olennaista on se että olen saanut aivan vääränlaista kohtelua ja syyllistämistä jne. Luultavasti joku ihan tavallinen ihminen (ilman mitään psyk.tutkintoa omaava) olisi minua voinut auttaa paremmin. Eikä minua häiritsisi ollenkaan jos tajuaisivat ohjata potilaan jota eivät osaa (tai halua) hoitaa jollekin muualle mutta näin ei ainakaan minun tapauksessani tehty. Eli minä en kyllä vaadi keltään mitään täydellisyyttä vaan lähinnä jonkinlaista vastuullisuutta. Kyseessä on kuitenkin ihmisen hyvinvointi ja terveys ja pahimmassa tapauksessa voi henkikin olla vaakalaudalla, ettei nämä mitään pikkujuttuja ole.
Ennen kaikki oli paremmin, kun naisen paikka oli nyrkin ja hellan välissä.
Koska nainen tuommoisen paikassa on ollut? 50-luvun naistenlehdissä?
Eikö tarkan diagnoosin saaminen muuten edellyttäisi toden puhumista? Tuskin narsisti välittää hakeutua diagnooseja edes hankkimaan, ehkä jos on muita ongelmia, mutta vedättää niiden tekijöitä mennen tullen. Myöskin diagnoosien tekijät toisinaan, antavat niitä melko heppoisin perustein jokusten johdattelevien kysymysten pohjalta, takertuen johonkin aivan epäolennaiseen, johon itse haluavat. Hoito ilmeisesti jokaiseen mielenterveysongelmaan on pillereitä ja/tai psykoterapiaa.