Hengittele rauhassa. Ulkona valkenee aurinkoinen syyspäivä. Autojen äänet kuuluvat kadulta kun ne ohittavat talosi. Tuoksuu palaneelta.
Ei ole mitään hätää, sinä olet hengissä. Et ole polttanut kyliä, kirjastoissa on hyllyt kirjoja pullollaan täynnä näkemyksiä elämästä, historiasta ja autojen korjauksesta. Et ole viillellyt yhtään mieltä vihan sokaisemana. Sinua korkeintaan nolottaa kun et juossut pakoon hillitysti ja huomiota herättämättä. Et taipunut mihinkään mihin taipuisit vain pelosta ja halusta kuulua yhteen. Sinulla ei ole elämässäsi yhtään kirkkoa jossa sinun odotetaan laulavan lauluja joihin et usko. Lauluja joiden suurin arvo on mielestäsi tuoda lohtua ja turvaa, suuntaa, selkeyttä ja liikkeessä pitäviä tavoitteita silloin kun arki pysähtyisi ilman niitä.
Tiedät ettet tiedä. Uskot demokratiaan, avoimuuteen ja rehellisyyteen. Uskot että jos jokainen tekee päätöksensä ja löytää totuutensa ei suunta voi olla keskimäärin totaalisen väärä.
Sinulla on aikaa pala kerrallaan ruveta elämään, sinulla on vapaus ja lupa katsella maailmaa osaamatta kertoa miksi se on sinusta niin sydäntäsärkevän kaunis.
Ei sinun tarvitse selitellä tai pyytää anteeksi sitä että tahdot aamulla herätä niin ettei ilma tunnu tukahduttavalta, niin että tunnet itsesi peilistä, niin että rakastat niitä joita rakkaiksi kutsut.
Ei se ole merkki siitä että mielesi on kieroutunut tavalla jonka takia on parempi että joku toinen valitsee puolestasi. Se että syylistyt ja epäilet kertoo kyllä siitä että olet laiminlyönyt itsesi puolustamisen liian pitkään.
On muutamia jotka tuntevat sinut sellaisena kuin itsesi koet. Ne eivät tunnistaisi sinua tarinasta joka sinulle rakkaudella kirjoitettiin. On niitä joille tarinaa on opetettu kirjain kerrallaan, ja on niitä jotka hämmentyivät pakokauhuasi kun eivät ole koskaan kuulleetkaan demoneistasi.
Onko tuolla niin väliä. Jos tahdot voit raottaa ovea aamuihisi, kirkkaisiin päiviin ja utuisiin öihin. Ja kun olet oppinut itsesi voit mennä torille koska sinun ei tarvitse pelätä vihaa vaikka olisit itsesi.
Tiedät että kuoleminenkin on sinulle helpompaa kuin kuin pelon palkkasoturina taistelu. Että hyvinvointiyhteiskunnassa ja oikeusvaltiossa yksilönvapautta puolustetaan laein ja mielenterveyspalveluin jos muu ei riitä.
Eikä sinun tarvitse pyytää anteeksi jos joku ei näe rajaa oman tahdon ja toisen tahdon välillä. Se on sen toisen heikkous ja sinä autat jos osaat ja voit.
....
" koita nyt saatana edes kerran olla vihainen kun joku rupiaa ihan viripääks sua kohtaan. Ei sun tarvii kaikkee ymmärtää niin että aivot halkee. EI on EI ja sen pitää riittää!!!
Ei turpaansaadessa analysoida agressiivisen käytöksen syitä ja koiteta pohtia mikä laukaisi teon vaan lyödään takas tai juostaan karkuun!!!
Ei ole mitään hätää, sinä olet hengissä. Et ole polttanut kyliä, kirjastoissa on hyllyt kirjoja pullollaan täynnä näkemyksiä elämästä, historiasta ja autojen korjauksesta. Et ole viillellyt yhtään mieltä vihan sokaisemana. Sinua korkeintaan nolottaa kun et juossut pakoon hillitysti ja huomiota herättämättä. Et taipunut mihinkään mihin taipuisit vain pelosta ja halusta kuulua yhteen. Sinulla ei ole elämässäsi yhtään kirkkoa jossa sinun odotetaan laulavan lauluja joihin et usko. Lauluja joiden suurin arvo on mielestäsi tuoda lohtua ja turvaa, suuntaa, selkeyttä ja liikkeessä pitäviä tavoitteita silloin kun arki pysähtyisi ilman niitä.
Tiedät ettet tiedä. Uskot demokratiaan, avoimuuteen ja rehellisyyteen. Uskot että jos jokainen tekee päätöksensä ja löytää totuutensa ei suunta voi olla keskimäärin totaalisen väärä.
Sinulla on aikaa pala kerrallaan ruveta elämään, sinulla on vapaus ja lupa katsella maailmaa osaamatta kertoa miksi se on sinusta niin sydäntäsärkevän kaunis.
Ei sinun tarvitse selitellä tai pyytää anteeksi sitä että tahdot aamulla herätä niin ettei ilma tunnu tukahduttavalta, niin että tunnet itsesi peilistä, niin että rakastat niitä joita rakkaiksi kutsut.
Ei se ole merkki siitä että mielesi on kieroutunut tavalla jonka takia on parempi että joku toinen valitsee puolestasi. Se että syylistyt ja epäilet kertoo kyllä siitä että olet laiminlyönyt itsesi puolustamisen liian pitkään.
On muutamia jotka tuntevat sinut sellaisena kuin itsesi koet. Ne eivät tunnistaisi sinua tarinasta joka sinulle rakkaudella kirjoitettiin. On niitä joille tarinaa on opetettu kirjain kerrallaan, ja on niitä jotka hämmentyivät pakokauhuasi kun eivät ole koskaan kuulleetkaan demoneistasi.
Onko tuolla niin väliä. Jos tahdot voit raottaa ovea aamuihisi, kirkkaisiin päiviin ja utuisiin öihin. Ja kun olet oppinut itsesi voit mennä torille koska sinun ei tarvitse pelätä vihaa vaikka olisit itsesi.
Tiedät että kuoleminenkin on sinulle helpompaa kuin kuin pelon palkkasoturina taistelu. Että hyvinvointiyhteiskunnassa ja oikeusvaltiossa yksilönvapautta puolustetaan laein ja mielenterveyspalveluin jos muu ei riitä.
Eikä sinun tarvitse pyytää anteeksi jos joku ei näe rajaa oman tahdon ja toisen tahdon välillä. Se on sen toisen heikkous ja sinä autat jos osaat ja voit.
....
" koita nyt saatana edes kerran olla vihainen kun joku rupiaa ihan viripääks sua kohtaan. Ei sun tarvii kaikkee ymmärtää niin että aivot halkee. EI on EI ja sen pitää riittää!!!
Ei turpaansaadessa analysoida agressiivisen käytöksen syitä ja koiteta pohtia mikä laukaisi teon vaan lyödään takas tai juostaan karkuun!!!
Vastaukset 22
Vanhimmat
Onpa koskettava kirjoitus jollekulle 🌓
En ominut, kun kaikki ei täsmää ja sitä paitsi kukaan joka tietäisi asioitani siten että olisin ne hänelle itselleen kertonut, ei saletisti kirjoita tänne.
Itse kirjoittelen tänne tekstejä joissa pohdin asioita, sanoja joita haluaisin jollekin sanoa vaikka halaus tuntuu korrektimmalta ja sanoja joita haluaisin minulle sanottavan.
Joskus terveisiä jollekin anonyymille palstalaiselle jos teksti tai viestiketju herättää halun olla yhteydessä.
En mitään kenenkään löydettäväksi. Jos haluan että joku lukee viestin ja tietää sen olevan minulta laitan suoraan.
Ok. Tuo kirjoitus vain kuulostaa siltä kuin aloittaja tuntisi kohteensa melkein paremmin kuin tämä itse, joten ei tullut mieleen, että se olisi vain satunnaisia sanoja ei-kenellekään. Kaunis ja harvinaisen ymmärtävä kirjoitus joka tapauksessa, tuon tapainen varmasti lämmittäisi vastaanottajaa, jos sellainen olisi olemassa.
kuuluu osioon sanoja joita haluaisin itselleni sanottavan niin tottakai tunnen kohteeni. Olen analysoinut sitä jokusen vuoden ymmärtääkseni ;)
Voimia sulle jos tarina tuntuu tutulta. Jos haasteet olisi samat niin jälkeenpäin voisin sanoa vain yhden neuvon joka olisi tehnyt asian helpommaksi.
Ole ehdoton, vedä raja ja varmista oma tila kunnes oot tarpeeksi erillään tilanteesta voidakses keskustella tai auttaa.
Hyvä kirjoitus
Mut jos ei halua aina olla kiukkuinen
Yrittää välttää et täytyisi vetää turpiin takaisin
Hiljaisuus on joskus hyvä ase...(*_*)🐧
Ai sä haluut et mä oon bitch taas? Mutta kun mä en jaksa nyt. Emmä jaksa aina olla, enkä jaksa ottaa kaikkee vastaankaan. Ei jaksa reagoida mitään, koska mä oon keskimäärin tasainen ja turvallisuushakuinen ihminen. Mun mielestä elämä on kivempaa silleen ettei koko ajan ryömitä paskassa tai veivata vaikeita asioita. Tai mietitä et nyt mun pitää kumauttaa tota kun se sano noin. Että jos ei ne omat suodattimet ihmisellä toimi, ja sitä paskaa vaan sataa mulle niskaan, niin mä sit kyllä feidaan sen ihmisen oli kuka hyvänsä. Joskus jotkut pitää feidaa ihan pysyvästi.
Eihän se välttämättä just sulle ollut. Tiedä vaikka olisi kirjoittanut omalle itselleen? - Usein juuri silloin muut samaistuvat kirjoitukseen eniten, enemmän kuin silloin kun ihmiset luulevat kirjoittavansa muista.
Että mitä? Viimeinen lause ei täytä suomen kielen vähinmäistarkoituksia eikä rarkoita yhtikäs mitään. Opettele kirjoottamaan vai oletko niin nuori vielä että et osaa...
Usein silloin, kun ihmiset kirjoittavat omasta itsestään ja omalle itselleen, muutkin ihmiset samaistuvat näihin kirjoituksiin aivan kuin ne olisivatkin heille tai heistä kirjoitetut. Mistä se mahtaa johtua? Siitäkö, että ihminen on niin empaattinen, ymmärtäväinen ja myönteinen itseään kohtaan. Monilla ihmisillä on samoja peruskokemuksia.
Silloin, kun ihmiset kirjoittavat muille tai esiintyvät feikkeinä, luulevat kirjoittavansa muista, myönteinen ja empaattinen pohjavire puuttuu usein kokonaan.
En osaa auttaa, enkä voi auttaa. Viranomainen teitä auttakoon! Tämä naiselta.
Mars skorpionissa saa minut purkamaan energiaa hyvin voimakkaasti. Tiedä se. Pösilölle, joka todellakin vain luulee tietävänsä toisista. Pyörii omissa liemissään, eikä pääse juoksuhiekasta pois. Mitäpä sellainen on sanomaan toisista yhtään mitään. Pthyi, sylkäisy.
Samat sanat sulle kuin tuolle edelliselle feikille.
"Usein juuri silloin muut samaistuvat kirjoitukseen eniten, enemmän kuin silloin kun ihmiset luulevat kirjoittavansa muista."
Romanimurretta: rupiaa =suom. alkaa
Minusta ruveta on ihan normaalia suomen kieltä. En ala kiistelemään aiheesta, mutta jos oikein muistan, meillä tämä otettiin esille jo koulussa, koska silloin jatkoverbin taivutus oli erilainen kuin alkaa-sanalla.
En ymmärrä hölkäsen pöläystä.
Hyvä kirjoitus se oli!
Minä en oikein jaksa seurata näitä enää. Tuskin olen ensimmäinen psykopaatin mielivallan kohteena oleva.
Tosin en tarkoittanut, että aion alistua...
Oon iloinen :)
Nää on niitä "aina sun" ja sen fantasipija" skitsoilevan naisen haluan tarinoita", todella keskinkertaista tekstiä sori vaan.
Aloittajalle. Onko sinä-muoto = sinun minäsi. Onko joku kohdannut väkivaltaa? Sinä? Oletko pahoinpidellyt jotakuta? Rakastamaasi henkilöä? Vai onko rakastamasi henkilö jonkun uhri?
Haluaisitko, että joku kostaisi jollekulle?
Kirjoitit hyvin muutoin, mutta mikä on se piilossa oleva ongelma, jonka haluaisit ratkaista - kenties itse tai muiden avulla?
En saanut oikein selvää.
Tarvitsetko apua vai joku muu?