Olen hyvin masentunut viiltelyä esiintyy lähes joka päivä. Ja nyt mielessäni pyörii itsemurha. Ajattelen kuinka menisin säpäleiksi junan alla, tai miten roikun hirttoköydessä. Olen vasta 13 enkä kuitenkaan halua kuolla. Vanhempana tietää masennuksesta ja ovat myös hankkineet apua. Nyt kun koulu alkoi, en enää jaksa uskoa parempaan huomiseen. Mitä mä teen? Mä en jaksa enää tätä paskaa. Mutta en voi kuolla, koska ihmiset tulisivat olemaan surullisia, eikä varsinkaan perheeni kestäisi sitä. Auttakaa mua!
Mitä sitten kun ei enää jaksa?
Surullinentarina
3<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Se on hyvä, ettet itsetuhoajatuksista huolimatta halua kuolla. Pidä kiinni siitä.
Sekin on hyvä, että vanhempasi ovat hankkineet sinulle apua. Ehkä pääset jollekin mukavalle terapeutille, jolle voi kertoa kaiken ja joka auttaa sinua ongelmien ratkaisemisessa.
Mikä tekee elämästäsi ikävää? Onko koulussa jotain ongelmia, kavereitten kanssa ehkä? Monesti murrosikäiset ovat aika epäkypsää porukkaa. Onneksi ihmiset kehittyvät ja kasvavat henkisesti murrosiän jälkeen.
Jos tuntuu siltä, ettei ehdottomasti jaksa käydä koulua, voi saada vapaata myös psyykkisistä syistä. Ainakin minun mielestäni kuuluu saada vapaata. Vanhempiesi kanssa voisitte ehkä järjestää asian.
Usko vain parempaan huomiseen, kyllä se vielä koittaa!
Onko sinulla tiedossa erityisiä syitä pahaan oloon vain onko se kaikki vain epämääräistä alitajunnassa. Pelottaako tulevaisuus, ym,?
Kannatta vaan uskoa parempaan huomiseen ei sitä koskaan tiedä mitä huominen tuo tullessaan.