Ihmisten sisäinen maailma on jokaisella erilainen. Toinen elää kauniissa maailmassa jossa kaikki on hyvin, ihmiset hyviä ja ystävällisiä. Toinen taas elää maailmassa, jossa kiroillaan, ilkeillään, ihmiset ovat pahantahtoisia ja kieroja, kaiken takana on aina joku kiero tarkoitusperä joka vaan pitäisi hautoa esiin.
Sitä suu puhuu mitä sydän on täynnä.
Sen takia me ihmiset emme välttämättä kohtaa, vaikka puhuisimme kuinka kauan tahansa toistemme kanssa. Ei onnesta ja ilosta voi kertoa ihmiselle jonka maailmassa ne asiat eivät elä. Sisäinen maailma ei ole sama kuin ulkoinen maailma. Valintamme muovaavat meistä parempia ihmisiä tai huonompia ihmisiä ja tdkevät meistä onnellisia ja iloisia tai katkeria ja surullisia.
Sitä suu puhuu mitä sydän on täynnä.
Sen takia me ihmiset emme välttämättä kohtaa, vaikka puhuisimme kuinka kauan tahansa toistemme kanssa. Ei onnesta ja ilosta voi kertoa ihmiselle jonka maailmassa ne asiat eivät elä. Sisäinen maailma ei ole sama kuin ulkoinen maailma. Valintamme muovaavat meistä parempia ihmisiä tai huonompia ihmisiä ja tdkevät meistä onnellisia ja iloisia tai katkeria ja surullisia.
Vastaukset 108
Vanhimmat
On ristiriidassa. Olen nähnyt hyvän ja pahan.
Ei ole absoluuttista hyvää eikä täydellistä pahaa, mutta pyrkimys hyvään on aina ratkaisu.
On! Pahaa ja hyvää on. Tuo on vale jos sanot noin.
Oma suhtautumisesi pahaan ratkaisee silti.
Pääsetkö pois pahasta vai jäätkö pahaan makaamaan? Otatko pahan sisällesi vai jätätkö kaiken aina taaksesi? Siitähän elämässä on kyse?
Ei. Elämä on täynnä hyviä ja huonoja kokemuksia. Jotkut pahat kokemukset jäävät mieleen koko elämän ajan. Ei kaikesta voi päästä yli. Unohtaa voi, voi jatkaa elämää "uudestisyntyneenä", mutta muistot eivät pala tulessakaan. Ne jäävät mieleen ja tulevat sieltä esille romahtamispisteessä. Saavat sinut tuntemaan epäonnistujaksi, nostavat tunteet pintaan.
Voi olla että maailmani on ollut niin turvattu maailma että sen kokemuksista on voinut päästä yli, olen ehkä siis ollut toistaiseksi onnekas. En tiedä millaisia kokemuksia muiden maailmassa on, voi olla että ne ovat olleet liian raskaita sille ihmiselle joka niitä on kokenut eikä siksi pääse niistä yli. ikäviä muistoja on turha vaalia, ne sammuvat kun ei anna niille enää tilaa. Elää tätä päivää koska mennyt oli jo eikä koskaan palaa, tulevaisuuteen voi vaikuttaa, ei menneisyyteen.
Et ole silloin nähnyt kaikkea. Kokemukset ja muistot niin sanotusti kasvattavat ihmistä. Kaikissa ääripäissä käyneet kestävät pahuutta, ymmärtävät maailmaa uusin silmin. Se, jonka elämä on ollut vain ruusuilla tanssimista voi joskus saada kovan kolahduksen reaalimaailmasta. Silloin se nähdään kypsyttömyytenä. Ei osaa kohdata ongelmaa silmästä silmään. Välttelee tai toimii lapsellisesti. Muistot elävät mielessä, ei niitä voi sulkea pois. Voi tietysti siitä jatkaa elämäänsä, mutta muistot pysyvät matkassa.
Saattaa olla,en voi vertailla oman elämäni kokemuksia toisten elämään koska elän vain tätä omaani. En ole hakenut mitään äärikokemuksia enkä tehnyt toisille tietoisesti pahaa, itseni kanssa olen vaan taistellut. Joka tapauksessa elämäni on nyt paljon parempaa kuin se on ollut vaikkapa 20v sitten, puhumattakaan lapsuudesta tai nuoruudesta.
uskominen oli itselle virhe. Ehkä joku onnistuu, en tiedä.
Uskoin että kun vaan päätän niin pystyn ylittämään sen arvottomuuden ja vääristyneisyyden tunteen joka ihon alle aikanaan juurtui.
Ajattelin että kun vain rakennan elämäni ja luotan niin voin elää vapaana menneisyydestä.
Itsellä se ei mennyt niin, kun ei pohjimmiltaan koe itseään hyväksytyksi ei koe kuuluvansa minnekään.
Minä en osannut järjellä tuota muuttaa.
Olen kuitenkin kiitollinen siitä harharetkestä, olen menettänyt kykyni vihata kun olen pohtinut pääni puhki syitä ja seurauksia, tapahtumien ketjuja siitä mikä johtaa ihmisen vihaamaan sellaista jota rakastaa. (*rakkaan viha vaikuttaa eri tavoin kun vieraan tai sellaisen joka ei tunne sinua).
Pahaa oloa voi juosta karkuun monin tavoin: kiire, päihteet, loputon äärielämysten haku, eläminen järjen kautta. Yhteistä niille on vain se, että ei voi kirkkain silmin hengittää aamun kirpeää ilmaa ja olla vaan. Jatkuva levon puute väsyttää ja uuvuttaa.
Jos elämä suo sopivat puitteet ja uskoa riittää voi itsensä kyllä oppia uudestaan ja vaikkei se mitään nappia painamalla onnistu niin matka on kiehtova.
Kun tulkitsee ja kokee maailmaa eri tavoin kuin riittävän ehjä ihminen ja kun ei osaa kaikkia autopilottehaan kytkeä vielä pois auttaa kun pitää sen verran etäisyyttä niihin ihmisiin jotka eivät ymmärrä ja joille ei osaa selittää että he eivät voi kokea tulleensa petetyiksi. Petetyksi tuleminen (henkisesti, parisuhteessa jne.) on joskus niin vaikea kestää että gyväkin ihminen voi alkaa toimia vihan vallassa ja pakomatka voi alkaa.
Minusta petetyksi tuleminen on ihan pikkujuttu, joskus pidin sitä isona asiana. Jokainen tulee petetyksi miltei jokaisen ihmisen tahomta tavalla tai toisella, ja jos jostain löytyy edes yksi ihminen joka ei petä, siitä ihmisestä kannattaa pitää kiinni jos hän sen sallii.
Minusta elämän kovimpia kokemuksia ovat läheisten itsemurhat tai lapsen kuolema, jos kyseessä on lapsen itsemurha se on minusta pahinta mitä voi kokea.
En halua vähätellä kokemuksesi vaikeutta ja kipeyttä, sanon vaan että pettämättömän ihmisen löytäminen on yhtä harvinaista kun koiran, jonka takapäätä ei ole haistettu.
itsellekkään pettäminen ei ole uhka enkä oikein ymmärrä siihen liittyvien tunteiden tyypillistä kokonaisvaltaisuutta. Haluaisin ymmärtää koska kuvittelen sen olevan jotenkin sidoksissa rakkauden ja luottamuksen määrään.
Tarkoitin että ihmiset kokevat itsensä kanssani helposti petetyksi koska haluan säilyttää vapauden valita sydämmen mukaan ilman häpeää muiden mielipahasta. Ei minuun kannata luottaa ja välttelen ihmisten luottamuksen saamista etäisyyden avulla. Tuntuu että tässä asiassa sitä on ihan kuin kotoa muuttanut teini keski-ikäisen ruumiissa. Kukaan vaan ei oleta keski-ikäisten vaihtavan suuntaa nopeasti koska silloin yleensä jo tiedetään mitä halutaan. Minä en.
Se elämässä on parasta että voi valita oman polkunsa vapaasti, se vapaus on sinulla ja se on jokaisella ja se kaikille suotakoon.
Älä kutenkaan odota että ihmiset sitoutuvat sinuun kun et itse sitoudu heihin, se hinta sinun on aiheuttamastasi mielipahasta maksettava.
kunnes tietää kuka on ja minne haluaa kuulua
Yksinäinen mutta käsittääkseni ainoa keino kunnes oma minuus on niin vahva että tietää itsensä vaikka seisoisi keskellä joukkoa jossa kaikilla on omat tunteensa, toiveensa ja tulkintansa
Mielipahaa en usko aiheuttavani jos maltan olla yksin, kun ei ole mukana ei ole mukana.
Ei voi olla mitään maailmaa siltä väliltä?
Kyllä se ajan myötä jommaksi kummaksi muuttuu.
Erittäin hyvä! Kymppi plus ja papukaijamerkki vielä päälle :)
Ilman puhetta ei ole mitään. En enää koskaan halua mykkää miestä. Se tappaa sisältä kaikki.
Toisaalta liika puhekaan ei ole hyvästä, liialla puheella voi myös tukahduttaa toinen toisensa.
Suu kiinni on mottoni.
Asia on hyvin pitkälti juuri näin.
Typerä aloitus.
Sisälläsi on siis paljon höpöhöpöä?
Aloitus voi olla sinun maailmassasi typerä, minun maailmassani asiat ovat noin.
Jos se on kääkättäjä, eikä sen maailmaan mahdu mitään syvä-äänisempää? ;)
Jokaisen maailmaan mahtuu varmasti vaikka mitä, mutta perusvire on tärkein. Mikä on pyrkimyksesi, hyvän näkeminen vai pahassa vellominen?
Katkaista välit heihin, jotka näkevät maailman tumman puolen. Niin se on, että musta kerää itseensä valoa ja lämpöä, mutta ei se väriä vaihda siitä huolimatta, ellei sitten syty palamaan ja tuhoudu sitä kautta.
Minä olen mielestäni väärä ihminen arvioimaan toisten ihmisten sisäistä maailmaa, mutta ihminen kertoo siitä joka päivä itse samalla kun avaa suunsa.
Enkä itse katkaise välejä keneenkään sen perusteella, millaisena hän maailmansa näkee, -apuahan ihminen tarvitsee silloin kun maailmasta häviävät värit.
Joskus on itse niin vahvoilla että voi auttaa toista, joskus tarvitsee itse apua ja pitää toivoa että sitä on silloin tarjolla jostain.
Kaikki ajatukset muiden ihmisten tuhoutumisesta ovat mielestäni vääriä, jos minulla on tarve tuhota muita ihmisiä on maailmassani silloin perustavanlaisesti jotain mätää.
Mutta minähän olen mätä! Ei minusta kannata apua havitella.
Miksi sinusta tuntuu siltä että olet mätä?Ajattelussasi saattaa olla jotain vialla, jos haluat että ihmiset tuhoutuvat pahuuteensa. Sinä olet kuitenkin sen laivan kapteeni joten löydä hyvä itsestäsi? Jos haluat elää maailmassa jossa on hyvää niin muuta ajatteluasi.
Koska olen paha ja mätä. Sait juuri äsken minut uskomaan itsestäni niin. Sinulla on ilmiömäinen taito. Anteeksi, että olen olemassa.
En sanonut että sinä olisit mätä, sanoin että maailmassasi on mielestäni jotain mätää kun haluaisit että ihmisiä tuhoutuu.
Vain sinä voit tietää olenko väärässä vai oikeassa, voi olla että sinun maailmassasi muutama poltettu silta ja tuhoutunut ihminen on ihan kiva juttu.
Minun maailmassani on paljonkin mätää. Muutama poltettu silta ja tuhoutunut ihminen on ihan ok, jos he ovat itse olleet mätiä ja saavat siten maistaa omaa lääkettään.
Ihminen maistaa sitä mitä tuottaa, näin se menee jokatapauksessa. Siinä olet oikeassa.
Siltikin olen niin viisas, etten tule neuvomaan, miten toisten pitäisi ajatella, koska jokaisella on se oma polku, joka kulkea, kokea ja oppia. Minä en voi opettaa toista ja sama asia olisi myös monen muun syytä tiedostaa. Elämässäni olen onnellisesti jättänyt taakseni ne mädäntyneet, eikä niistä enää mitään harmia ole ollutkaan, enkä perään ole huudellut ja ihan onnellinen olen silti. Mutta joo, paha ihminen kylläkin.
Tässä asiassa olen samaa mieltä ainakin osittain, minä nimittäin uskon että ihmiselle pitää sanoa siitä jos hän tekee väärin eikä itse älyä.
Vai oletko sitä mieltä että lapsi joka kiusaa toista ja purkaa oman pahan olonsa muihin saa tehdä sitä maailman tappiin saakka ilman että hänelle sanotaan siitä?
Kiitos, isukki/äiti, neuvosta! Olisit mulle ollut varmaan hyvä sellainen.
Niin, sinusta olisi kasvanut kiltti eikä tuhma tyttö/poika tai jotain siltä ja väliltä.
Mutta aikuiseksi kasvaminen on pitkä prosessi, voi olla että sinäkin vielä joskus.
Jonain päivänä tai yönä.
Minun maailmassani ihmeet ovat mahdollisia.
Niin, minusta olisi kasvanut Nössö. Hanki, pliis, kumppani, joka on ikäisesi tai edes sellainen, jota voit arvostaa. Uskomattoman päällekäyvä tyyli sulla. Miten kuvittelet tästä enää mitään syntyvän?? Et taida itsekään hallita ihmissuhteita.
https://www.youtube.com/watch?v=iPrnduGtgmc
Ihmeitä tapahtuu ;)
Hyvää yötä.
Joo, ei tapahdu. Ihan oikeasti. Kasva papparaiseksi sinäkin. Oot niin oksettava tuolla tyylilläsi.
Mitä tästä pitäisi sinun mielestäsi syntyä? Jos minä olen sinusta niin oksettava niin aika paha on syntyä mitään. En minä halua olla mikään oksennuslääke. Jos sinua oksettaa niin sinun pitää sitten etsiä Yrjö.
Älä viitti kysellä, isukki. En pysty oksentamaan, vaikka haluaisin. Olen oksentanut viimeksi 24 v. sitten ja sekin oli papan autoon.
Me valaistuneet emme edes ajattele oksentsmista. Me vaan mietiskelemme päivät pitkät.
Lähinnä kauniita ajatuksia.
Teidän valaistuneiden kannattaa palata yhteen, koska selvästi rakastatte toisianne. Jumaloit häntä ja haukut minua.
Se oli vitsi.
Enkä minä sinua hauku, ainakaan paljon. Vähän vaan, koska olet tommonen.
Mahtuu todellakin, paljon enemmän kuin monilla muilla samasta ikäluokasta. Tämä aloitus on höperöä ja kornia hömpänpömppää, ei mitään syvä-äänistä.
Minäpä olin ja olen tosissani. Toivon kaikkea hyvää siitäkin huolimatta, että jaksat haukkua tämmöistä mätää.
Koko lause me valaistuneet oli vitsi.
Sinä saat olla niin tosissasi kun huvittaa, mutta se on minusta mätää että haluaa toisten tuhoutuvan vaikka olisivat millaisia hyvänsä.
Enkä aio muuttaa mieltäni siltojen polttelustakaan. Se on sinun valintasi jota minä en kannata.
Minä ihan tosissani toivon, että palaatte yhteen ja teidän asianne järjestyvät sekä voitte elää onnellista perhe-elämää. Kuulutte toisillenne. Ei siihen kenenkään ymmärtämättömän siltojenpolttelijan kannata tulla väliin, ymmärrätkö? En yksinkertaisesti halua, olet tehnyt siitä uskomattoman vastenmielistä jo ennen kuin se alkoikaan ja tulet huomaamaan sen. Minua ei sun mielipiteet minusta oikeasti heilauta pätkääkään. Näillä mennään.
Onneksi näin lomalla on aikaa mietiskellä, kun koko talvi, kevät ja kesä tehty töitä ilman loman lomaa. Näin se on meillä työn raskaan raatajilla, toista se työkseen pelleilevillä!
Voi kiitos, ihana kuulla että saan ajatella maailmassani mitä huvittaa.
Ja palata yhteenkin sen kanssa jonka kanssa olen eronnut.
Kukahan minä sitten olen.
Pelle, pelle, pelleeee. Se sinä olet. Vaativampiin töihin sinusta ei olisi. Et läpäisisi psyykkisiä testejä tai viimeistään sinut erotettaisiin töistä. Sinun hommassasi hulluudesta on vain etua. Toiset tykkää hulluista, toiset ei. Mutta viattomia älkää sekoittako sairaaseen ajatusmaailmaanne.
Ja oikeastaan, jättäkää maallikot nuo päänsisäisten asioiden diagnosoinnit ym. ammattilaisille, koska teillä ei siihen pätevyyttä ole eikä tule. Ja käsittääkseni kukaan ammattilainen ei minun päänsisäisestä mädästä ole vielä puhunut yhtään mitään. Ne on nää itseoppineet lähinnä, jotka niitä diagnooseja latelee ja itse ovat aivan käkenä kuutamolla.
Sinun maailmassasi olisin varmaan pelle josta ei ole mihinkään. Omassa maailmassani olen joskus pelle, yleensä varsin tavallinen.
Minun maailmassani sinä olet varsin trollimainen ja hiukan vainoharhainen.
Sinun maailmasi on kaukana tavallisesta, hullu. Mitähän lääkkeitä sinäkin oikein vedät, että saat noita kaikkia ajatuksia päähäsi? SInusta ei karismaa löydy tekemälläkään, niin narsistiseksi sinut kyllä näen.
Ja jatkan tätä samaa säveltä niin kauan, kunnes ymmärrät olla edes vilkaisematta tai pieraisematta tähän suuntaan!
Muistaakseni se olit sinä joka tulit tähän ketjuun jakamaan ajatuksiasi ja säveltäsi tähän suuntaan, minä en ole ollut kiinnostunut sinun maailmastasi millään tavalla.
Käytöksesi on maailmassani vähintään omituista mutta luultavasti se johtuu maailmasi rakenteesta. Voi olla että keskustelumme ei siitä syystä etene mihinkään eikä yhteisiä ilmavaivoja löydy.
Minä kerron maailmastani kun huvittaa, ja voit tehdä millaisia diagnooseja huvittaa, silloin kun huvittaa. Tällä keskystelupalstalka vii kertoa omasta maailmastaan ihan vapaasti.
😁
😊
kiehtova kirjoitus, lukenut monta kertaa ja koko ajan haastaa, lohduttaa ja luo uskoa
Toisaalta välillä ihmisen tarvitsee tulla jonkun suunnan kanssa tien päöhän ennen kuin se pystyy kasvamaan eteenpäin
Kaikki hiukan omillaan avoillaan aikanaan sen tajuaa jos on ymmärtääkseen. Nähnyt jo
sen vuosikymmeniä sitten. Aina se on ollut niin ja tulee olemaan. Ne ketkä joutuvat
kokemaan selvää vääryyttä, palkitaan.
Kukapa ei kokisi joskus vääryyttä, mutta se että ymmärtää ettei se ole lopullinen totuus on ymmärtänyt paljon.
Kaikki ulkopuolinen on vain harhaa, se mitä on sisälläsi ja mitä elämästä opit on tärkeintä.
olla niin että paska jalostaa ei kukaan halua tehdä lapsia sellaiseen maailmaan. Onhan meidän kyettävä oppimaan ja ymmärtämään ilmankin.
Meistä jokainen tekee elämänsä juuri sellaisena kuin haluaa. Toisten tekemiä valintoja on turha arvostella. Se on paras kun kohtelet toisia kuten itse haluat niiden kohtelevan sinua. Silloin voi elää onnellisena ja hyvänä ihmisenä. Kukaan ei kohtele sinua huonosti jos et anna siihen aihetta. Etkä itse kohtele väärin ketään vain silloin olet tekemisissä hyvien ihmisten kanssa.
Elämässä on turha pohtia sitä mitä muut ihmiset tekevät, tärkeintä on se mitä sinä itse ajattelet. Jos ajattelet hyvää ja yrität tehdä hyvää niin se vie sinua kohti hyvää ja onnea.
Suutua saa mutta anteeksi on annettava, noin lyhyesti sanottuna.
Niin, no sen vuoksi on esim koulu, ihan oikea peruskoulu, jossa opimme näitä taitoja. Oppii ymmärtämään itseään, kasvaa ja kehittyä ja kuunnella tuntojaan kaiken muun oppimisen lomassa. Yksin ei tästäkään selviä, vaan se vaatii oikeasti aikuisen läsnäoloa! Aikuisen tarvitsee vaan olla läsnä itselleen ja lapselle sekä jollakin tasolla kosketuksissa omaan elämäänsä.
Ei se helppoa ole, mutta näin se menee.
Kyllä se olisikin helppoa jos toinen voisi antaa ihmisille hyvän sisäisen maailman kokemuksen, aika suuri osa elämän mallista saadaan omilta vanhemmilta ja imetään ns. äidinmaidossa. Jos omilta vanhemmilta on opittu se että ihmisiin ei voi luottaa ja että maailma on paha, niin sen poisoppiminen on aika hankalaa.
Totta, vanhempien elämänkatsomus imetään äidin maidosta. Varmaan suurin syy eriarvoistumiseen. Äitien tulis vaan jaksaa olla vahvoja ja olla läsnä lapsensa koulumaailmassa-> aina vaan vahva ja uskoa tulevaan.ns. nähdä maailma. Ja olla nöyrä. Ei pidä poissulkea isän osuutta koko kuviossa, joka nykyään on aika haasteellinen :) Puhun hyvin suuresti äitien hyvinvoinnista ja heidän merkityksestä lapsen elämässä.
Mutta totuus on, että ilmainen koulu takaa jokaiselle lapselle mahdollisuuden selvitä elämässä. Ja vielä bonuksena lukioon asti ILMAINEN kouluruoka. En ymmärrä ihmisiä, jotka eivät osaa kunnioittaa tätä!
Vanhempien ainoa suuri tehtävä on rakastaa lastaan jakamattomasti ja olla heille läsnä eikä vaatia lapselta mitään suorituksia eikä vastapalveluksia rakkaudesta. Mutta jos ei ole itse kokenut hyväksyntää ja rakkautta voi olla hankala sitä siirtää jälkipolville.
Niin se on juuuri noin. Että täytyy olla todella vahva ja oivaltava ja uskoa siihen mitä koti on menossa.
Että kun niitä lapsia tehdään, niin ihan oikeasti jos tietää olevansa heikoilla yhteiskunnassa, niin täytyy ottaa vastuu tekosistaan ja oikeasti antaa eväät lapsilleen selviytyä täällä. Eikä siirtää katkeruutta yli sukupolvien.
Nöyrä ja apua pyytävä saa apua kun sitä tarvitsee! Näin se on tämä yhteiskunta rakennettu.
Niin, tuon tedostaminen ei vapauta vastuusta. Se on niin, että joskus se tietous nasahtaa omalle kohdalle. ja sitten se valinta, että jääkö kateruuteen vai valitseeko toisin,, Esim sen kivisen ja nöyrän tien.
Minusta on tärkeintä tajuta oma vastuu omasta elämästä ja oma vastuu siitä mihin elämäänsä vie.
Kaikkea voi tulla eteen, niin paljon kaikkea mitä ei pitäisi tulla kenellekään, elämä ei ole sillä tavalla reilua että se kohtelisi ihmisiä hyvin. Hyville ihmisille sattuu hirveitä asioita, sellaisia, joista ei uskoisi kenenkään selviytyvän.
Voi olla että itsekin joudun tilanteeseen jossa katkeroidun lopullisesti ja päätän päiväni murheellisena kaikesta, mutta ennen sitä yritän elää hyvin, ja tehdä hyvää.
Mä koen, että juuri äidin rakkaus pelasti mut, vaikka äitini oli toisinaan masentunut ja siksi huono äiti tietyiltä osin.
Mutta se että mun äitini rakasti mua puhtaasti ja koko sydämmestään. Mä hengitän vielä tänäkin päivänä ja olen onnellisempi kuin koskaan.
On perheitä, joissa kaikki on ulkokultaista ja sitten niitä, joissa on aitoa rakkautta.
Niin, äidin tai jonkun muun läheisen ihmisen merkitystä ei pidä vähätellä. Tässä ketjussa kontesti oli siinä, että kasvattaja ymmärtää oman roolinsa lapsen elämässä. Ja yhteikunnan antamat mahdollisuudet.
Mitä siinä sitten kysytään, niin kykyä olla vuorovakiutuksessa merkittävien tahojen kanssa aidosti ja tunteiden tunnistamista nin, että erottaa, mikä on omaa itseä ja mikä lasta.
Mulla on kyllä homma hanskassa, mutta aloituksessa ei puhuttu lasten kasvatuksesta tai lapsista ylipäätään.
Tarvitseeko ne tahot olla merkittäviä?
Siinä puhuttiin ihmisenä kasvamisesta, pätee lapsiin ja aikuisiin.
Miksi tämä selonteko?
Musta sä koitat nyt kuulostaa fiksummalle kuin oletkaan noilla sana kikkailuilla, joilla kerroit ainakin mulle täysin itsestäänselvät asiat.
Ei sitä tiedä jos joku pikkujuttu olisi vielä jäänyt epäselväksi.
:D
Huomaatteko , että alatte kinastella ja provosoitua kuten alamaailma ikään.. Mä annan teille neuvon, minkä jokaisen äidin pitäisi ymmärtää: Älä ikinä provosoidu! Hallitse tunteesi ja etsi viisauteesi sanoja!
Sen sijaan etsikää hyvää, tiedättekö että ainoa tie sivistykseen on naisten lukutaidon lisääminen kehitysmaissa!
Ja tämä on yksinkertainen tosiasia. Menkää vaikka sinne.
Mutta, älä anna kusipäiden kävellä ylitsesi! :)
Minä en mielestäni kinastele ollenkaan, ei valaistuneet kinastele, ne istuu Bodhipuun alla ja mietiskelee.
En mielestäni kinastellut vai kuulitko mun äänensävyn?
Minusta sinä et ole oikein ymmärtänyt että tämä ketju on filosofisia ja kauniita pohdiskeluja varten. Ei oksentelua.
Moni noista kauniista teksteistä aiemmin ketjussa on mun...
Mukava kuulla ettet ole se joka alkoi jo oksentaa.
Osaan mä vakavastikin keskustella, jos oksentamisella sitä tarkoitat.
Minä yritin keskustella vakavasti koska minulla oli tärkeä oivallus tänään. Se että sydämen kyllyydestä suu puhuu.
Jos vaikka kiroilet koko ajan niin yrität kertoa muille että sinulla on paha olo. Toiset näkevät sen ehkä niin että onpa siinä rääväsuu kun kiroilee. Tai jos joku on ilkeä niin pitää tietää mikä sen aiheuttaa ennenkuin voi sen ihmisen oloa auttaa. Ulospäin näkyy huonoa käytöstä jolla on syy ihmusen sisäisessä maailmassa.
Enpä ole kiroillut, enkä huonosti käyttäytynyt.
Mutta noinhan se on.
muistaa että puhetyyli on pitkälti kulttuuriin sidottu ja eroaa sosiaaliluokkien yms. välillä ja subjektiivisille tulkinnoille altis.
mikä sai tajuamaan?
Se että ihmiset reagoivat samaan asiaan niin eri tavalla. Jos annat monelle ihmiselle saman haasteellisen ongelman niin osa alkaa kiroilla ja on vihainen, osa on onnellinen haasteesta jne. Vaikka kyseessä on vain fakta.
Umpikuja, viisaan neuvo. Ja oivallus, kukaan ei välitä. Ja se, että kukaan ei todellakaan välitä. Siitä kun nousee, niin on aika vahvoilla. Mutta on aika yksin.
Jos ei koskaan kerro ajatuksiaan toiselle ihmiselle rehellisesti, on aina yksin. Jokaisella pitäisi olla joku jolle tulla todeksi, vaikka se ei niin kovin kaunis näky olisikaan.
Jos elää elämänsä naamion takana se on oma valinta sekin ja sitä pitää kunnioittaa. Ihmistä ei saisi riisua väkisin alasti, ei ainakaan ilman rakkautta.
Tai sitten ei naamiota olenkaan! Yksin jää kuitenkin. Tämän jos jonkin voin kirjoittaa, olen ollut niin paljaana, että en usko että kuaan toinen on koskaan ollut ja yhtä avoimena:)
Kuvaile vähän lisää, mustä kaikkualta olet ollut paljaana?
Kiinnostaa.
se on ihan turhaa ja vahingollista. Jokaisella on henkilökohtainen toleranssi vastaanottaa
askel kerrallaan, houkutella saa
"Älä ikinä provosoidu! Hallitse tunteesi ja etsi viisauteesi sanoja!"
Yksin voit mennä vaikka metsään heittelemään pikkukiviä.
joskus hermostut kun maitolasi kaatuu kun komensit 15 kertaa olemaan keikkumatta
niin muista aina edes jälkikäteen purkaa tilanne. Anteeksi, äiti menetti hermonsa. Äiti ärsyyntyi kun sanoi monta kertaa ja jatkoit ja ärisi aivan asiattomasti.
(...sitten katso kerjäävän koiran katseella ja kutita mahaa. Lopuksi leikkisän ankarasti: "mutta ei silti saa keikkua ja pitää malttaa lopettaa kun sanotaan").
Joo, älä provosoidu turhasta, näytä tunteesi sellaiselle joka ne kestää, yksin on turha potkia kiviä.
Ei todellakaan ole turhaa. Purkaa patoumia kummasti.
Pitää varmaan joskus kokeilla, kunhan tulee turhaumia seuraavan kerran.
Olen vaan alkanut nykyään siirtämään turhaumat sitä mukaa kun niitä tulee öömappiin. Ohi vaan ja äkkiä.
Enpä haluaisi olla lähelläsi kun lopulta kaikki purkautuu ulos.
Ei niitä ole, ei ole mitään minkä purkautua.
Elämää eletään eteenpäin, ei taaksepäin.
Pohdin....
Olet suopa. Ajatussoppa! Kokonainen, käyttämätön.
Hinkkaa, voi toivomus toteutua.
Näkisin että nuo ovat itsetuntoasioita. Iän ja kokemusten myötä olen saavuttanut tilan, jossa mikään mitä joku sanoo tai tekee ei vaikuta minuun negatiivisesti, vaan voin kulkea hattarapilvessä niin halutessani.
mut mä en jaksa kulkee sinne asti
Tajusit tänään (eilen) tuon? Tsemppiä, kyllä se tietoisuus sieltä heräilee, hyvä sinä. :)
Jopas on diippi alotus :o