Olen nuori 26 vuotias elämäni parhaassa iässä oleva nainen. Elämme parisuhteessa mieheni kanssa jo neljättä vuotta ja meillä on yksi 2 vuotias lapsi. Rakastan miestäni mutta en tunne mitään intohimoa häntä kohtaan..niitä tunteita tiedostan kyllä olevan olemassa mutta ei vain miestäni kohtaan..Turha on paasata siitä että että ottakaa enemmän kahden keskistä aikaa tai keskustelkaa..mitä enemmmän keskustellaan sitä enemmän lukkoon tilanne menee ja kaikki on taas vaikeampaa. Kaikki mahdollinen on jo melkein kokeiltu, oletteko naiset koskaan käyneet gynekologilla näiden ongelmien kanssa? Ehkä johtuu hormooneista, en myöskään nauti seksistä paljoa, haluaisin varmistaa ettei minussa ole mitään rakenteellista vikaa? Vai kenelle näistä voisi puhua?
Miksi en halua?!
Nuotti
71831
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
haluttomuus on ihan normaalia parisuhteessa. Sen voi näiltäkin palstoilta todeta. Sitä paitsi parisuhde on lähinnä lapsia varten, joten ei asiasta kannata paljoa stressata.
Meillä on ihan samat kuviot,kiva tietää että on muitakin saman dilemman kanssa kamppailevia.
Arvostan ja rakastan miestäni omalla tavallani mutta intohimo puuttuu. Rakastelemme jos hän haluaa enkä koskaan kieltäydy, itse vältän sitä niin paljon kun mahdollista. Onneksi tätä tapahtuu vain n. kerran kuukaudessa. Olen nuorenpana seurustellut joskus aktiivisen miehen kanssa, mutta en kestänyt hänen päivittäistä tarvettaan.
Olemme keskustelleetkin asiasta ja "vika" on ilmeisesti enemmän minussa. Olekin päättänyt, että hänen takiaan yritän jatkossa enemmän.Mutta kun itseään ei voi pakottaa niin se näkyy sitten fysiologiesti. Saan kyllä tyydytyksen, siitä ei ole kysymys mutta kaikenkaikkiaan, seksi on kyllä yliarvostettu juttu.
Näistä keskustelupalstojen mielipiteistä voi päätellä, että köyhä seksielämä johtaa ennemmin tai myöhemmin eroon. Voi käydä niin että mies löytää uuden vaikka ei sitä vartavasten lähtisi hakemaankaan. Olen ajatellut että ok, jos näin on se on hyväksyttävä. Olen vanhempi kuin sinä, 42 v. mutta seksi ei nuorenpanakaan ollut mikään tärkeä asia. Nyt kun lapset on tehty alkaa itsenäisen naisen elämä maistua.Ehkä olisi toisenlaisen, sen alkavan "vanhuuden" parisuhteen aika. Moni on sanonut että se on naisen seksuaalisuuden kannalta kaikkein parasta aikaa. Tietysti olisi kiva jos toinen osapuoli olisi edelleen se lasten isä, mutta entä jos ei vaan ole?
Hirveän vaikea juttu ja näyttää olevan erittäin yleinen ja eri syistä johtuva ongelma. Luin jostain seksiterapeutin jutusta, että kumppania pitää jaksaa haluta, niin halu kasvaa. Onko se sittenkin tahdon asia? Itse yritän kuitenkin pitää mieheni edes vähän tyytyväisenä vaikka se ei tunnu minusta mukavalta, niin paljon hänestä välitän. Laittelen tässä elämän asioita tärkeysjärjetykseen ja vielä toistaiseksi jätän lasten ja miehen takia omat haluni taka-alalle. Mies on hyvä ja oikea isä lapsille ja perheemme on onnellinen. Tämän tilanteen kanssa on nyt elettävä ja oltava sitä liikaa murehtimatta.
en oo kauhean aktiivinen seksin suhteen. kuitenkin haluttais aina silloin tällöin. ongelma on vaan se, että ei haluttais omaa ukkoa. kun tuttavapiirissa ois kivoja. mutta kun ne on omalla tahollaan varattuja. onneksi on fantasiat keksitty.
Ite olen saman ikäinen ja voin vain vinkiksi sanoa, että käy välillä vieraissa, niin kyllä vanhakin alkaa maistumaan. Jos toinen ei tiedä niin ei se ketään loukkaa, ihmistä ei ole luotu yksiavioiseksi. Totuus on vain näin, ne jotka väitää muuta valehtelee.
pitäsköhän minunki kokeilla....:)
Aikoinaan kun tapasin mieheni, en suinkaan rakastunut saatikka ihastunut häneen. Hän oli minulle tuttu turvallinen kumppani. Mutta koskaan ei sydän läpättänyt hänen vuokseen. En kokenut intohimoisia puistatuksia. Olisin halunnut edes sängyssä tuntea jotakin, mutta ei.
Makasin useimmiten kuin kuollut lahna, ja tuijottelin seinätapetteja ja odotin että homma loppuisi. Usein silti masturboin, koska ikinä en lauennut yhdynnässä. Eikä asiasta puhuttu. Seksi ikäänkuin tehtiin pois päiväjärjestyksestä.
Nyt vuosien jälkeen rakastuin mieheeni. Aloin myös tehdä alotteita, mitä en ollut koskaan ennen tehnyt. Ikävä vain että musta tuntuu kurjalta enkä osaa nauttia. Tuntuu ettei ole oikeutta. Olinhan niin tylsä vaimo vuosikausia. Torjuinkin useimmiten mieheni, kun en halunnut että hän tulee lähelle.
Tavallaan meillä on uusi alku, mutta en osaa nauttia. Ne vanhat peikot valtaavat mielen, ja mietin et miksi ne tunteet heräs nyt vasta, rutkasti myöhässä...
Ja toi haluaminen. Minä vähän päälle kolmikymppisenä tunnen ensimmäistä kertaa elämässäni seksuaalista halua. Enkä voi nauttia siitä. Ja epäilen vielä miestäni, että hänen tunteensa eivät ole aitoja. Jotenkin koen tän tilanteen kuin toisinpäin. Et ennen mies rakasti ja halus mua, ja mä en. Ja nyt tilanne on toisinpäin.
Koeta löytää tohon tilaas joku ratkaisu. Mä olen nyt puoli vuotta ollut tosi masentunut, ja päivittäin kelaan, et miks näin piti käydä...
Tokihan gynekologilla käydä voi ja hän pystyy varmistamaan, onko mitään rakenteellista vikaa. Vaihtelee varmaan paljon gynekologeittain, miten paljon ovat haluttomuusongelmiin perehtyneitä. Jos löytyy joku hyvä tyyppi, siitä voi olla varmaan pajonkin apua. Ehkäisyn vaihtokin tms. voi auttaa.
Itseäni -kohta 3v halutonta- ei gynekologi tosin paljon auttanut. Ehkäisyn vaihto ei minulle tuonut muutosta, eikä kyseinen gyne ollut kovin kiinnostunut asiasta muutenkaan. Mutta kannattaa tietty kokeilla käyntiä, vaikka naisen haluttomuuteen harvoin mitään näppärästi korjattavissa olevaa syytä löytyykään.