On jälleen syksy. Mietin miten paljon sisälläni on sellaisia tunteita, joita en koskaan voinut kertoa hänelle. Tietoisuus selvittämättä jääneistä tunteista ja siihen liittyvä suru valtaa minut välillä.
Näin syksyllä mieli hyväksyy hiljaa hiipivän kylmän. Mieli hyväksyy väistämättömän eron kesän lämpöön ja valmistautuu tasaisesti viilenevään kylmään ilmaan, paleleviin sormiin ja yksinkertaisesti lämmön kaipaamiseen. Syksyn värit luonnossa kertovat minulle säilötyistä tunteista. Luonto ikään kuin näyttää kätketyn kaipauksensa väreissä, verhotakseen ne jälleen lumen valkoiseen ja seesteiseen tyyneyteen.
Ajattelen häntä maalauksen maisemana, keskeneräisenä. Sieltä puuttuu vielä paljon. Sieltä puuttuu meidän hetkemme. Tausta on kuin valmis näyttämö, jonka keskus on jäänyt vaiheeseen. Se odottaa taiteilijan ajatusta tarinan jatkosta.
Voi olla, ettei sitä koskaan tehdä loppuun. Vuodenajat vaihtuvat, millainen maisema se olisi lopulta?
Hyvää syksyä mies! Toivottavasti olet onnellinen ja sinulla on kaikki, mitä tarvitset. Tervetuloa joka vuotinen syksy. Itken sateessa kyyneleen. Se valuu poskiltani alas ja lopulta unohtuu värien kauneutta katsoessa.
Näin syksyllä mieli hyväksyy hiljaa hiipivän kylmän. Mieli hyväksyy väistämättömän eron kesän lämpöön ja valmistautuu tasaisesti viilenevään kylmään ilmaan, paleleviin sormiin ja yksinkertaisesti lämmön kaipaamiseen. Syksyn värit luonnossa kertovat minulle säilötyistä tunteista. Luonto ikään kuin näyttää kätketyn kaipauksensa väreissä, verhotakseen ne jälleen lumen valkoiseen ja seesteiseen tyyneyteen.
Ajattelen häntä maalauksen maisemana, keskeneräisenä. Sieltä puuttuu vielä paljon. Sieltä puuttuu meidän hetkemme. Tausta on kuin valmis näyttämö, jonka keskus on jäänyt vaiheeseen. Se odottaa taiteilijan ajatusta tarinan jatkosta.
Voi olla, ettei sitä koskaan tehdä loppuun. Vuodenajat vaihtuvat, millainen maisema se olisi lopulta?
Hyvää syksyä mies! Toivottavasti olet onnellinen ja sinulla on kaikki, mitä tarvitset. Tervetuloa joka vuotinen syksy. Itken sateessa kyyneleen. Se valuu poskiltani alas ja lopulta unohtuu värien kauneutta katsoessa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ehkä kaipauksen voi kääriä kauniiksi muistoksi jossain vaiheessa.
asioista harvemmin jää kaunista muistoa. Vaivaavat aikansa, joskus vuosia, ja sitten ajanmittaan jäävät pois aktiivisista muistoista. Taustalta joskus mieleen palaavat. Mutta ehkä sun tapaus ei ole jäänyt keskeneräiseksi.
En ole ap, kunhan kommentoin.
pimenevät illat ja kaikki muistot https://m.youtube.com/watch?v=eesKk1Z-CnA#