En voisi koskaan elää levottoman tuulihatun kanssa.
Arvaat varmaan miksi.
Arvaat varmaan miksi.
Minä tarvitsen ihmisen joka on kuin vuori
siinäselitys
16<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Miksi sä sitten elät kuin tuulten ajama?
En minä tiedä.
Minussa on ristiriita, se on ollut aina.
Olen särkynyt joskus, ehkä se on sitä.
Kukin tavallaan. Itse en haluaisi mitään vuorenjärkälettä elämääni.
Niin, sinulla onkin perusturva kunnossa.
Niin itse asiassa en arvaa. Mikset?
Koska minä olen tuulihattu.
Näin entisenä adhdenä oon ihan samaa mieltä. Levottomat ihmiset on vitun rasittavia. Sitä pyörimistä ja edestakas veivausta ei kukaan jaksa katella. Sama juttu kyllä niidenkin kohdalla joilla ei oo mitään virtaa mihinkään. Ei sekään peli vetele. Joutuu perässä vetämään joka hommaan..
Etsi vapaasti vuoresi ja ole tyytyväinen :) Anna tuulihattujen ja muitten vaeltaa jos haluavat.
Muhammed ei liiku, vuori liikkuu.
Minä en kumppaniksi kokemuksieni perusteella haluaisi nössöä, kaikkeen tyytyväistä miestä, mutta en myöskään mitään jyrää ja kontrollifriikkiä.
Vuori on jotain muuta, se on varmuus siitä että rakkautta riittää.
Ei sillä ole mitään tekemistä kenenkään luonteen kanssa.
Ihmisen joka on kuin kallio, varma siitä että uskoo hyvään jokaisessa ihmisessä,
jonka mieli on kuin tuuli, valmis nousemaan korkeuksiin, paukuttamaan vaijereita mastoja vasten, tyyntymään ja rauhoittumaan,
jonka katse on lempeä kuin sumu, jotta se kertoo kaikki tarinat rakkaudesta jotka sanoiksi pukiessa latistuisivat ja kietoo syleilyynsä
jonka sydän on kuin tuli joka palaa uskosta, rakkaudesta ja intohimosta elämään,
jonka nauru on kuin silta jonka ylittää mielipahat
Tai edes jonkun jonka kanssa voin sellaiseksi kasvaa ja jos en minä sitä saa minä kuljen sen matkan ystävien kanssa enkä koskaan sano rakastan miehelle.
Sun pitää löytää voima ja varmuus itsestäsi. Metsään menee jos takertuen muista sitä haet.
Lähinnä ajattelin että tunteita on turha tuhlata sellaisiin jotka eivät niistä mitään ymmärrä ;D
Olen tuuliviiri, rakastan tulisesti ja himoitsen häntä.. Olisin antanut itsestäni kaiken, tarjosin elämääni hänelle.
Ohi meni, eli olen levoton.. Tuuliviiri.
Rakkaus ei kuitenkaan tarkoita sitä että minun pitäisi pyhittää hänelle temppeli ja palvoa ensin 20vuotta askeettisesti ja sitten kelpaan. Rakastan kyllä, mutta en samoin kuin muita. Muita voi oppia rakastamaan, hänet olisin hyväksynyt juuri sellaisenaan virheineen.. Eikä rakkaus muuttuisi miksikään.
Tiedän itseni ja tunteeni.
Oletko aloittaja nainen vai mies?