Tässä heräsin ja ymmärsin kaikenlaista kun oikein yritin pohtia asioita. Hirvittävä työhän siinä on kun yrittää ymmärtää jotain mikä on oman kokemusmaailman ulkopuolella. Elämä on ollut aina niin suoraviivaista että on hankala tajuta että se ei ole samanlaista kaikilla.
Ensiksi tajusin sen että mitä sillä tarkoitit kun sanoit kauan aikaa sitten että tule minun koneeseen. Halusit ehkä että näkisin maailmaa eri tavalla ja eri suunnasta kun yleensä, koska se ehkä vähän avartaisi minunkin ajatteluani ja voisin oppia paljon uutta? Aikaa siitä on vierähtänyt jo niin hyvä tovi että voi olla ettet sitä edes muista? Luultavasti muistat koska muistat varmaan jos tämän luet.
En oikein tiedä opitko sinä minulta koskaan mitään uutta, ja voi olla että kahden niin erilaisen ihmisen matkanteko on ollut aina vähän ontuvaa. Se missä sinä katsot uusia ja kiehtovia asioita uteliaana ja valmiina kokemaan ne minä vaan isken paniikissa jarrut pohjaan, kaikki uusi on aina yhtä pelottavaa.
Sanoit jo alussa että en tule koskaan saamaan sitä mitä haluan, ja ymmärsin sen pikkuhiljaa, mitä sillä tarkoitit. Olet siinä täysin oikeassa, vapaus on sinulle sama asia kuin hengittäminen, eikä ihmistä saa estää hengittämästä. Se on sovittamaton ristiriita kahden erilaisen maailmankatsomuksen välillä, kumpikaan ei välttämättä ole täysin oikeassa mutta kuitenkin kompromissiä ei ole tulossa koska näkemyksemme poikkeavat tässäkin asiassa niin paljon. Hyväksyin sen pikkuhiljaa, tosin siitä olin sinulle vihainen liian kauan niin että luultavasti et pysty sitä koskaan antamaan anteeksi.
Ainoa fakta kuitenkin kävi selväksi jo ensimmäisessä keskustelussamme, siellä päiväkirjaosastolla, se fakta ei ole muuttunut eikä se muutu näillä näkymin koskaan, en tiedä onko sillä mitään merkitystä sinulle? Luulen kuitenkin ymmärtäväni sinua keskivertoa enemmän, vaikkeivät elämämme tai maailmamme välttämättä kohtaakaan. Joka tapauksessa koin että ihmisenä olet hyvä ja suojeleva, niihin parhaisiin ominaisuuksiisi tietysti rakastuin. Omituista vaan kokea kuinka valtavan
särmikäs ihminen olet, samassa ihmisessä asuu suurta hyvyyttä ja pelottavaa pahuutta, tosin sen asian olet tainnut itse muuttaa aikojen saatossa. Harva siihen pystyy.
En osaa sanoa toinko elämääsi hitustakaan onnea tai iloa vai menikö koko taival jonka teimme surkeasti miinuksille? Ehkä petyit siihen etten ollut kovinkaan erikoinen vaan aika lailla tavallinen, vähän ja enemmänkin tyhmä, aika sairas, paljon ilkeäkin , usein väsynyt ja kyllästynyt. Joka tapauksessa opin sinulta paljon näiden vuosien aikana, valitettavasti en usko käyneen toisinpäin juurikaan.
Tulipas pitkä kirjoitus, pitäisi laittaa varmaan joku vitsi mutten nyt muista yhtäkään. Huumorintajusi on sitkeytesi rinnalla paras ominaisuutesi, minä tykkään tuollaisista ihmisistä jotka eivät anna periksi edes minulle.
Ensiksi tajusin sen että mitä sillä tarkoitit kun sanoit kauan aikaa sitten että tule minun koneeseen. Halusit ehkä että näkisin maailmaa eri tavalla ja eri suunnasta kun yleensä, koska se ehkä vähän avartaisi minunkin ajatteluani ja voisin oppia paljon uutta? Aikaa siitä on vierähtänyt jo niin hyvä tovi että voi olla ettet sitä edes muista? Luultavasti muistat koska muistat varmaan jos tämän luet.
En oikein tiedä opitko sinä minulta koskaan mitään uutta, ja voi olla että kahden niin erilaisen ihmisen matkanteko on ollut aina vähän ontuvaa. Se missä sinä katsot uusia ja kiehtovia asioita uteliaana ja valmiina kokemaan ne minä vaan isken paniikissa jarrut pohjaan, kaikki uusi on aina yhtä pelottavaa.
Sanoit jo alussa että en tule koskaan saamaan sitä mitä haluan, ja ymmärsin sen pikkuhiljaa, mitä sillä tarkoitit. Olet siinä täysin oikeassa, vapaus on sinulle sama asia kuin hengittäminen, eikä ihmistä saa estää hengittämästä. Se on sovittamaton ristiriita kahden erilaisen maailmankatsomuksen välillä, kumpikaan ei välttämättä ole täysin oikeassa mutta kuitenkin kompromissiä ei ole tulossa koska näkemyksemme poikkeavat tässäkin asiassa niin paljon. Hyväksyin sen pikkuhiljaa, tosin siitä olin sinulle vihainen liian kauan niin että luultavasti et pysty sitä koskaan antamaan anteeksi.
Ainoa fakta kuitenkin kävi selväksi jo ensimmäisessä keskustelussamme, siellä päiväkirjaosastolla, se fakta ei ole muuttunut eikä se muutu näillä näkymin koskaan, en tiedä onko sillä mitään merkitystä sinulle? Luulen kuitenkin ymmärtäväni sinua keskivertoa enemmän, vaikkeivät elämämme tai maailmamme välttämättä kohtaakaan. Joka tapauksessa koin että ihmisenä olet hyvä ja suojeleva, niihin parhaisiin ominaisuuksiisi tietysti rakastuin. Omituista vaan kokea kuinka valtavan
särmikäs ihminen olet, samassa ihmisessä asuu suurta hyvyyttä ja pelottavaa pahuutta, tosin sen asian olet tainnut itse muuttaa aikojen saatossa. Harva siihen pystyy.
En osaa sanoa toinko elämääsi hitustakaan onnea tai iloa vai menikö koko taival jonka teimme surkeasti miinuksille? Ehkä petyit siihen etten ollut kovinkaan erikoinen vaan aika lailla tavallinen, vähän ja enemmänkin tyhmä, aika sairas, paljon ilkeäkin , usein väsynyt ja kyllästynyt. Joka tapauksessa opin sinulta paljon näiden vuosien aikana, valitettavasti en usko käyneen toisinpäin juurikaan.
Tulipas pitkä kirjoitus, pitäisi laittaa varmaan joku vitsi mutten nyt muista yhtäkään. Huumorintajusi on sitkeytesi rinnalla paras ominaisuutesi, minä tykkään tuollaisista ihmisistä jotka eivät anna periksi edes minulle.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Up.
Niin tää oli iha varmasti mulle, koska lisäsit ton päiväkirja jutunki tähän vielä. No tuota oon saanu susta enemmän irti nyt viime aikoina mitä pariin vuoteen. Kyllä mua edelleen voi vituttaa kun en tiedä tajuatko mitään. Kierrän asiat hyvin kaukaa mitä koitan sanoa. Mä en ole ilkeä, toki mullakin menee joskus hermot. Sun pitäis huomata että meissä on paljon samaa. Esim nauran vaivaaville asioille nykysin, itken tosi helposti joka sulla on taas päin vastoin. Ehkä sun pitäis asettua enemmän mun asemaan. Mulle vaa on tapahtunut niin paljon kaikkea ettet varmasti ymmärrä puoliakaan. Koska oon ihan eri ajatustasolla, sä saatat pitää jotain asiaa ihan yksinkertasena mitä oon itse miettinyt tosi monelta suunnalta. Yritän vaan antaa itsestäni yksinkertaisen kuvan että en jää murehtimaan asioita en tiedä ootko tajunnut yhtään. Ja millähän tavalla mä muka olen paha? Sanon asiat suoraan mutta et ehkä oo tajunnut että enemmän multa löytyy empatiaa mitä sulta. Kerran kun alotit nii mun on varmaa pakko kysyä seuraavaksi mitä sulle on vapaus livenä että ymmmärtäisin sua..
Hyvä kysymys.
Minä vahdin ajatuksianikin tosi paljon, silloin on vaikea olla vapaa.
Pahalla tarkoitin sitä että olit itsekäs. Tuskin enää. Olet ehkä epäitsekkäin ihminen jonka tunnen.
Ja kyllä, olen kaikesta samaa mieltä mitä vastasit, paitsi tuosta itkemisestä. Itkin vaan itseni loppuun joskus kauan aikaa sitten.
Sen verran vielä että tämä kirjoitus meni @T nikille.
Ja vuosien taa.
Okei olen r eli ei mulle. Naiselle
Niin vähän arvelinkin, usloakseni ko henkilö ei tätä lue eikä löydä.
Se oli sellainen palstasuhteen tilinpäätös, tuskin kovin vakavaa.
En voisi koskaan kirjoittaa mitään noin sairasta.
Et varmaan, mitäs ainä kirjoittaisit?
Meillä on erilaisia kokemuksia tästä palstailustakin, luulet ehkä että täällä ei synny ihmissuhteita mutta silloin luulet väärin.
Tietenkään en kuvittele vain yhden ihmisen vastailleen minulle tätä aikaa kun täällä olin.
Mutta silti yksi vastaili niin paljon,että kirjoitin tämän hänelle.
Se on sinusta sairasta, ja kirjoitukseni on sairas?
Se vaan osoittaa jälleen kerran että meillä on niin erilaiset lähtökohdat ja eri ajatusmaailma että mikään ei kohtaa, ihan niinkuin sen henkilön kanssa jolle kirjoitukseni osoitin. En syytä siitä häntä, se on vaan toteamus.
Jokaisen elämä ja maailma saa olla sellainen kun hän haluaa.
Upup
Älä huku!
https://www.youtube.com/watch?v=juX0qZdbfkQ
Enhän minä.
Kaipaatko häntä?
Tiedätkö, tämä oli yksi niitä päiviä kun se että selviää hengissä on ihan hyvä alku ja lopetus päivälle. Tällaisena päivänä ei kaipaa mitään muuta kuin että kello on tarpeeksi paljon jotta voi mennä nukkumaan.
Joten kaipaan varmaan aika ajoin, ihan niinkuin kaikkia muitakin ihmisiä joita en nää ja joista on hyviä muistoja. Hyvinä päivinä on energiaa kaivata ihmisiä, huonoina päivinä vaan seviydytään.
Ei kuuöosta, että menis kovin hyvin.
Joo, teit oikean tilannearvion.
On se päivä vielä huomennakin.
https://www.youtube.com/watch?v=juX0qZdbfkQ
Mutta nyt eletään tätä päivää. Huomisesta ei tiedä.
Olet väärässä, ihminen elää sitä päivää mitä haluaa tai jaksaa.
Tämä palsta on paras osoitus siitä.
Riippuu, mitä elämisellä tarkoitetaan.
Luehan näitä kirjoituksia täällä, vaikka tätä minun aloitustani. Kuinka moni täällä elää jotain sellaista millä ei ole mitään tekemistä sen kanssa mitä oikeasti tapahtuu ympärillä?
Tietoisuus vaeltaa ajasta ja paikasta riippumatta minne vaan, ja on ihan oma valinta ajatteleeko niitä hyviä päiviä vai huonoja päiviä, se on tahtokysymys aika suurelta osin. Kaiken voi kokea hyvänä tai huonona, eikö vaan. Voi jäädä murehtimaan loputtomiin ja märehtiä ihmisten ilkeyttä tai voi miettiä kuinka kivaa jonkun kanssa on.
Meinasin jäädä bussin oven väliin ja siksi tämä oli selviytymispäivä, muutenkin ei mikään tämän päivän haluaisin elää uudelleen ja uudelleen-päivä.
Miksi sinä kuuntelet, älä kuuntele tällaista niin päiväsi on parempi.
Mukavaa maanantaita, minä siirryn huomiseen.
Jaa no ei aiinä mitään. Otahan tuosta yks kuoripottu. Varo ne on kuumia vielä. Siinä sitä on tealiteettiä, kun pottu kirvelee peukalon nokkaa. ei sitä tarvi niin tarkkaan miettiä. Kuuntelen mielelläni. kuulostaa normi elämältä.
Huomenta päivää. Ollaan täälläkin jo herätty.
Vasta yli viiskymppisenä, kuten juhatapiollekin, selvisi itellekin ettei kelpaa kellekään liioin, suotta ikänsä elätellyt toiveita kirkkohäistä ja suuria määriä kirkollisveroja maksanut.
Kävvikköhä se rippikoulunki?