...alkoholin juomisesta?
Jos olet alkoholin suurkuluttaja / alkoholisti, vastaa seuraaviin kysymyksiin, kiitos.
Saako alkoholisti iloa / hyvää oloa / nautintoa alkoholista? Kärsiikö hän ollessaan ilman alkoholia (vaikka mahdollisen katkon tai sairaalassa olemisen takia)? Onko mahdollinen kärsimys ruumiillista vai henkistä?
Kumpi aiheuttaa alkoholistille enemmän nautintoa ja kumpi enemmän kärsimystä, päihtymys vai selvinpäin oleminen?
Vai meneekö se jotenkin niin, että päihtyneenä oleminen aiheuttaa alkoholistille sekä nautintoa että kärsimystä ja selvinpäin oleminen on jonkinlainen tyhjyyden tila, jossa ei ole nautintoa eikä kärsimystä?
Vai meneekö se niin, että päihtyneenä oleminen aiheuttaa alkoholistille sekä nautintoa että kärsimystä ja selvinpäin oleminen pelkkää kärsimystä ilman nautintoa?
Vai meneekö se niin, että päihtyneenä oleminen on se tyhjyyden tila ja selvinpäin oleminen aiheuttaa nautintoa ja kärsimystä (ja alkoholisti pakenee sitä kärsimystä tyhjyyteen eli päihtymykseen, mutta joutuu samalla luopumaan myös nautinnosta siinä diilissä)?
Vai jokin muu kombinaatio päihtymystä, selvinpäin olemista, nautintoa ja kärsimystä? Millainen kombinaatio?
Jos olet alkoholin suurkuluttaja / alkoholisti, vastaa seuraaviin kysymyksiin, kiitos.
Saako alkoholisti iloa / hyvää oloa / nautintoa alkoholista? Kärsiikö hän ollessaan ilman alkoholia (vaikka mahdollisen katkon tai sairaalassa olemisen takia)? Onko mahdollinen kärsimys ruumiillista vai henkistä?
Kumpi aiheuttaa alkoholistille enemmän nautintoa ja kumpi enemmän kärsimystä, päihtymys vai selvinpäin oleminen?
Vai meneekö se jotenkin niin, että päihtyneenä oleminen aiheuttaa alkoholistille sekä nautintoa että kärsimystä ja selvinpäin oleminen on jonkinlainen tyhjyyden tila, jossa ei ole nautintoa eikä kärsimystä?
Vai meneekö se niin, että päihtyneenä oleminen aiheuttaa alkoholistille sekä nautintoa että kärsimystä ja selvinpäin oleminen pelkkää kärsimystä ilman nautintoa?
Vai meneekö se niin, että päihtyneenä oleminen on se tyhjyyden tila ja selvinpäin oleminen aiheuttaa nautintoa ja kärsimystä (ja alkoholisti pakenee sitä kärsimystä tyhjyyteen eli päihtymykseen, mutta joutuu samalla luopumaan myös nautinnosta siinä diilissä)?
Vai jokin muu kombinaatio päihtymystä, selvinpäin olemista, nautintoa ja kärsimystä? Millainen kombinaatio?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Olen yrittänyt tätä selitttään niin monille ja moneen kertaan. Vielä kerran siis tässä. Niin ja en saa iloa oli niin tai näin. En edes hae iloa. Mutta selvinpäin tuntuu jokseenkin tältä.
https://www.youtube.com/watch?v=P6LQvtZvlmE
Koet siis päihtyneenä jotain muuta kuin tuota "puristimessa oloa"?
Jos selvinpäin oleminen on puristimessa olemisen kaltaista, miten luonnehtisit päihtyneenä olemista? Ymmärsin kommentistasi, että päihtyneenäkään et saa iloa / mielihyvää / nautintoa? Millaista siis on päihtyneenä oleminen? Onko se erilaista kärsimystä kuin puristimessa oleminen eli selvinpäin oleminen? Vai onko se sitä tyhjyyttä?
T. aloittaja
Onhan se päihtyneenä kärsimystä kun koko ajan tiedostaa että jokin loppu tähän voi tulla minä hetkenä hyvänsä. Sitä ei tiedä mitä tapahtuu kolmen päivän päästä tai 3 viikon päästä. Joku sisäelin pettää tai tulee muuta katastrofaalista muutosta koko elämäntilanteeseen. Senpä takia päihtyneenä ollessa tuleekin hyvin maaninen olo. Sitä pystyy luuttuamaan jopa lattiaa keittokomeron verran. Selvänä kun puristin pitää lujassa otteessaan. Joskus tuntuu ettei se ole puristin vaan jonkun vittumaisen näkymättömän pahan voiman kädet. Minä jopa huudahtelen sille pahimmillla hetkillä. Siitä ei usein hyvää seuraa sillä tajusin juuri ettei kovaa ääntä voi pitää kerrostalossa. Mutta palatkaamme päihtymistilaan. Minusta tuntuu sillä hetkellä kun olen päihtynyt jonkin hetken että olen hauska ja heittelen läppää urakkatahtiin. Soittelen tutuillenikin. Tiskaan tiskaamattomia tiskejä päihtymyksen voimalla. Vihdoinkin minua ei puristin purista. Nyt teen niin paljon kuin kerkeen eri asioita. Sitä ei kuitenkaan kauan kestä kun takaraivoon alkaa tulla tieto siitä että voin vain liikkua kovin lyhyen matkaa enkä voi osallistuakkaan normaalikuntoisten ihmisten tapaan mihinkään toimintaan jota olisi tarjolla jossain pitemmällä. Paihtymyksessä on siis hetken huuma ja loppu ajasta on sitä tyhjyyttä.
Pitemmällä tähtäimellä et voi jatkaa "puristimen" pakenemista päihtymykseen, koska ruumis ei kestä myrkyttämistä alkoholilla loputtomiin. Maksa tai muu sisäelin saattaa pamahtaa, invalidisoidut ja menetät itsenäisyyttäsi merkittävästi. Etkä edes ole henkisesti voinut siihen valmistautua. Lisäksi joutuisit pahoin sairastuttuasi olemaan selvinpäinkin, eli joudut kestämään kaiken yhtä aikaa: sairauden, kivut ja sen "puristimenkin".
Ainoa ratkaisu tilanteeseesi on, että kestät "puristimessa olemista" toistaiseksi eli pakotat itsesi selvinpäin olemiseen. Ajan mittaan ahdinko hellittää ja vapaudut sekä "puristimesta" että terveyden menettämisen ja invalidisoitumisen korkeasta riskistä.
Kumman valitset: loputtoman sairauden, kivun ja puristimen myöhemmin vai tilapäisen puristimen tällä hetkellä?
T. aloittaja
Sinä ainakin olet jo valintasi tehnyt: Loputtoman lässyttämisen ja jankuttamisen.
"Vai meneekö se jotenkin niin, että päihtyneenä oleminen aiheuttaa alkoholistille sekä nautintoa että kärsimystä ja selvinpäin oleminen on jonkinlainen tyhjyyden tila, jossa ei ole nautintoa eikä kärsimystä"
Juuri näin se menee.
Eikä mene, kun asenne on kohdallaan. Raittiina on hauskaa.
Olet juonut jo aivosi.
Ei ihmisen aivoja voi juoda, ellei sitten sulata sitä jossain hapossa.
Älä retku aina räksytä tyhjänpäiväistä paskaa
Ei keskikaljaa juomalla edes voi tulla suurkuluttajaksi saati alkoholistiksi.
Sehän on janojuomaa mistä tulee korkeintaan ihana pieni pöhnä.
Tosin jos vaikka vuodesta toiseen juo 48 tai enemmän päivittäin niin voi jo haittaa tullakkin.
Muuten se on kun limpskaa.
Näin on, Kylmis pitää itseään suurjuoppona vaikka tissuttelee päivässä vain 12 olutta. Ei ole alkoholistia nähnytkään, eikä tuosta määrästä tule mitään sisäelinvaivoja. Miksi muuten Kylmis ei ole valittanut pitkään aikaan sisäelinvaivoista? Onko luulotauti vähän helpottanut?