kun vanhus kuollut ja aletaan tyhjätä jäämistöjä, vanhojen ihmisten pellavakangasta tulee esiin aina välillä, itse siis kudottuja. karheita, yms. Mitä niille tapahtuu tuolloin, menvätkö aina roskiin? Mitä niillä voi nykyihminen tehdä?
Kuolinpesien tyhjennyksessä ja muillakin
jaanamn
192182
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Karkeat pellavapyyhkeet ovat ihania saunassa!
Minä ostelen tarpeen vaatiessa pellava-pöytäliinoja ja käytän niitäkin
pyyhkeenä ja hienot pellavapyyhkeet kasvoille. Froteisia inhoan.
Joillakin vanhuksilla on tosi hienoja vanhoja käsitöitä -- myös hamppulangasta tehtyjä
ryhdikäs silti pehmeältä silkiltä tuntuva materiaali - aika upeita myös käsinkirjaillut nimikoinnit.
Voihan niistä tehdä vaikka mitä. Jos on paljon sitä kangasta tehdä verhot tai pimennysrullaverhot tummemmasta kankaasta. Vaikka lampunvarjostimia sieltä mummojen kangasvarastoista monesti löytyy heidän nypläämiään lakanapitsejäkin joita voi käyttää lampunvarjostimissa koristeena. Yksi idea oli käsitellä pellavakangas mehiläisvahalla ja käyttää vaikka hedelmä- tai leipäkorina. Entä jos siihen pellavakankaaseen painattaisi mummon ja vaarin kuvat ja tekisi sohvatyynynpäälliset kaikille lapsille ja lapsenlapsille?
Hyviä ideoita hytinäx1. Minulla on puoli kaapillista äitini kutomia pellavaliinoja; etupäässä pyyheliinoja, mutta myös pöytäliinoja ja verhoja jotka äidin luvalla toin tänne ennen kuin hänestä aika jätti. Kaikki äidin itse kutomia ja raaka-aineena pellava jonka viljelemisessä ja langaksi muuntamisessa olin itsekin mukana. En ole raaskinut edes ottaa käyttöön varsinkin kun ovat vaikeahoitoisia.
Minulle miniä on teettänyt sellaiset tyynyt, ensimmäisessä on kolmen lapsen kuva.
Sitten tämä myöhemmin tullut toisessa tyynyssä.
Eivät ole pellavaa, jotain muuta, mutta kivoja ovat.
Näin syksyn pimetessä, betonimassasta ja pellava- frotee- tai pitsiliinoista voi tehdä upeita kynttilälyhtyjä.
http://oikkunen.blogspot.fi/2014/09/pyyhkeita-pitsiliinoja-ja-betonia.html
Tätini kutoi vielä 80-luvullakin lahjaksi kauniita rohdinpellavaisia pyyheliinoja, joita olen joskus käyttänyt jopa pöytäliinoina. Hän itsekin sanoi tässä hiljattain, että mitäs näitä olet säästellyt, nehän vain rikkovat modernin pesukoneen. Kyllä ne mahtuvat liinavaatekaapissa olemaan, millään en raski niitä poiskaan pistää.
Äiti on ollut aikoinaan innokas virkkaamaan, kirjomaan ja nimikoimaan. Nytkin aion ottaa mukaan hänen itse kukilla kirjomansa pöytäliinan uurnanlaskun jälkeiseen muistotilaisuuteen - kuten oli myös siunaustilaisuuden jälkeen samoin kuin isäni hautajaisissa. Mitään muita kukkia ei sitten tarvitakaan muistopöytään. Tällainen käsityö on aarre, jota en henno enää laittaa edes kenenkään meidän nuorempien syntymäpäivänä pöytään.
Helpompihoitoista keittiöpellavaa käytän päivittäin. Olen todella kiitollinen siitä, että minulla on vinot pinot äitini nimikoimia (itselleen ja mummille) astiapyyhkeitä. Säästyy monet rullat keittiöpaperia. Ovat lisäksi paitsi kauniimpia myös moninverroin imukykyisempiä ja kestävämpiä kuin kaupasta ostetut.
Eikä kun vähintään tällaista:
http://www.vanhavanto.com/product/380/vanhaa-rohdinpellavaa-5m
Paljon riippuu siitä, mitä ne ovat. Jos ovat pyyhkeitä, ota ihmeessä käyttöön. Jos ovat esim. lakanoita, voit käyttää pöytäliinoina tai vuoteessa. Niistähän voi ommella myös aivan upean päiväpeitteen tilkkutyönä, yhdistellä kirjottuja liinoja, pitsiä ym., älä ainakaan roskiin heitä.
Kun olin kummitädilläni yö-kylässä, hän oli pedannut minulle vuoteeseen kauniit, pitsikoristeiset, nimikoidut pellavalakanat ja tyynyliinan, vaaleanpunaisen silkkitäkin. Oli aivan ylellistä mennä nukkumaan sellaiseen vuoteeseen.
Jos et itse keksi niille käyttöä, myy tai lahjoita ne käsityön harrastajalle. Kaikki pellavainen on nyt suuresti muotia.
Itse olen tehnyt ohuesta pellavakankaasta nenäliinoja, virkannut niihin reunuspitsit, antanut lahjaksi, sellainen on kiva kaivaa laukusta esim. teatterissa.
En noista pitsihörhelöistä tierä mut sen tierän et minuu ei saa päästää sellaseen tyhjennykseen.
Takuuvarmasti ne kamat siirtyis mun asuntoon ,liian vilkas mielikuvitus laittaa ne esineet puhumaan ja pyytämään uusiokäyttöö.
Erikoisen ilonen olisin jos siel autotallis olis belosin sarvitraktoriin sopiva lumilinko .
Mutta kun tuo lakanan kokoinen pala ei ole pehmeää eikä silkkistä eikä mikään sileä pala, vaan kuhmurainen rohdinpala.
Tee siitä sitten pesukintaita ja selänpesimiä. Muutaman saippuapussinkin vaikka voisit vielä lisäksi tehdä, hyviä lahjoja nimppareille ja jouluksi.
Tuolla minun ullakollani on vieläkin 50 avaamatonta muuttolaatikkoa, pitäisiköhän tehdä diili. Lumilinkoa siellä ei taida olla, ja muutkin koneet jätin talon uudelle omistajalle. Juuri vein auton peräkontillisen Punaisen ristin Konttiin. Huono juttu, sieltä tarttui taas jotain mukaan, ihan pakko oli ostaa. Mutta tulipa kannatettua.
Miksi veit sinne rikollisten ihmiskauppiaitten liikkeeseen? Olisit mieluummin vienyt vaikka Pelastusarmeijan tai kierrätyskeskuksen myymälään.
Punainen Risti tekee avustustyötä kaikkialla, se on niitä harvoja Unescon lisäksi, joita avustan, Jonkin verran myös työttömien kierrätyskeskuksiin.
Pellavasta en mitään tiedä, vaikka pellavakylässä nykyisin asun. Mutta lapsuudenkotini, vaatimaton pientila, romujen hävittäminen on osoittautunut varsin työlääksi. Isoisäni aikaiset rattaat ja reet eivät kelpaa kenellekään edes ilmaiseksi, separaattori, mattopuut, ompelukone jne. pistän moottorisahalla ja rälläkällä palasiksi, puuosat poltan nuotiossa ja metallit vien kierrätykseen. Entisöimätön arkku ja keinutuoli 1800-luvulta ovat seuraavassa vuorossa. Hyvänkuntoinen arkku 1700-luvulta pelastin itselleni takkahuoneen pöydäksi. Maamoottori Wikström löisi ottajansa (ilmaiseksi).
Täytyy saada romut pois ja ränsistyneet rakennukset purettua, ettei kaikki jää lasten riesaksi.
Älä nyt ihmeessä tuhoa niitä.
Laita netille myyntiin (huutokaupattavaksi), niin voit saada niistä muutamankin sata€ taskurahaa.
Katso nyt tuosta vaikka mitä kangaspuilla voit saada:
http://www.huuto.net/hakutulos?words=kangaspuut&area=
Vanhalla ompelukoneella:
http://www.huuto.net/hakutulos/words/poljettava ompelukone
Niin niin, siis mitä niistä VOI saada. Eri asia sitten, saako. Nuohan on vaan myynti-ilmoituksia, missä yritetään myydä kangaspuitaan pois, mutta ostaako kukaan.
Mullakin on 150 vuotta vanhat kangaspuut vintissä. Ei koottuna, vaan osina tietenkin, koska koottuna ei olisi tilaa. Kuka näitä haluaa? Kysyin eräältä kotiseututyötä tekevältä ihmiseltä paikkakunnallani, eivät kuulemma tarvitse. On kangaspuita ja rukkeja ja vastaavia ihan tarpeeksi heillä.
Noissa kuvissa oli muuten suht. uuden näköisiä kangaspuita, siis ei ainakaan 150 vuotta vanhoja niin kuin nämä minun. Näissä on vielä se yksi osa, en tiedä miksi niitä nimitetään, mutta ne isot sivupuut kuitenkin, niin ne on tehty juurakosta eli ei ole mitään saumoja siinä J:n muotoisessa osassa. Kyllä niillä vielä 80-luvulla mattoja on kudottu, mutta kun minä ne perin, ei ole paikkaa, mihin ne mahtuisi pystyttämään. Siellä ne on sitten säilössä kun ei tiedä mitä niille tekisi. Ei ne niin hyvätkään ole, taitava kutoja pystyy kyllä kutomaan niillä, mutta jos on aloittelija niin helposti alkaa matosta tulla kiero, siis jotain vilunkia niihin on tullut aikojen saatossa.
Vanhoja ompelukoneita on kirppareilla ja rompetoreilla myynnissä vaikka millä mitoin.
Mutta jos pistäisi lehteen tai nettiin ilmoituksen, että saa tulla hakemaan pois kuka tahtoo, niin ehkä sillä lailla pääsisi romppeistaan eroon. Ainahan sitä toivoisi, että vanha tavara saisi edelleen olla olemassa aikaansa kuvastamassa ja sellaisen henkilön huomassa, joka sitä osaisi arvostaa.
Minäkin toivoisin, että omistaisin niin ison talon ja pihapiirin rakennuksineen, että voisin todella tehdä näistä ihan sisustuksellisia juttuja. Vanhoja kirjojakaan en raskisi millään heittää pois, vaan olisi ihanaa omistaa oikea vanhojen kirjojen "kirjasto."
Niin ja meilläkin on sisarusten kanssa "ongelmana" äidiltä aikanaan perinnöksi tuleva 40-luvulta oleva keinutuoli, jota kukaan ei pysty kotiinsa ottamaan, koska ei ole sille tilaa, mutta ei sitä raaskisi poiskaan heittää. Siinä meidät lapsoset on kaikki pieninä nukutettu äidin laulaessa aa-aa allinlasta.
Olen sitä mieltä, että jokaisen kannattaisi tehdä kuolinsiivouksensa itse. Jaella ja 'testamentata' asiat sinne minne itse halajaa ja tahtoo. Tehdä homma helpommaksi jälkeläisille ja huolehtia myös siitä, että arvokkaat asiat eivät menisi väärään paikkaan.
Avion alkutaipaleella vanha hesalaistäti kertoi joittenkin 'nuorten' viskanneen jäämistön roskikseen kristalleja ja hopeita myöten. Miten ihmiset voivat olla noinkin 'sivistyneitä' ja 'tietoisia'?
Oma äitini on onneksi raakannut ronskilla kädellä huusholliaan tyhjäksi. Meikäläistä kauhistuttaa silti ajatus että jonain päivänä pitäisi alkaa keräilemään ja keksimään mihin mitäkin pannaan. Siksi olen pyytänyt häntä tekemään testamenttia ja luopumaan aikanaan kaikesta turhasta.