Moi,
töitä olen tehnyt 2,5 vuotta, kun kauempaa en ole ehtinyt. Olen ollut viimeisen puolen vuoden ajan täysin loppuun palanut töissä, kun en jaksa tehdä ns. "normaalia" työtä. Toimistotöitä teen, mutta en jaksa ihmisiä ja tätä samaa toistuvaa kuviota. En ole nukkunut yli 5 tunnin yöunia viimeisen 4 kk sisällä kertaakaan kun tuntuu että elämä valuu hukkaan ja kaikki on turhaa.
MÄ EN JAKSA.
Onko täysin mahdotonta vielä tämän ikäisenä (22 v) vaihtaa alaa sille mistä minä nauttisin, eli musiikkialalle? Haluan olla luovalla alalla. Mulla on paljon visioita, ja ajatuksia joita haluisin purkaa laulamisen kautta muille ihmisille. Myös säveltämistä olen hieman harrastanut. Musiikkikouluja en ole käynyt, koska lapsena en ollut vielä niin paljoa musiikista kiinnostunut. Viimeisen kahden vuoden aikana olen opetellut laulamaan iskelmää ja suomalaisia tangoja. Myös laulutunneilla olen käynyt viimeisen 3 kk ajan. Kehuja sataa yleensä karaokessa.
Mielipiteitä?
töitä olen tehnyt 2,5 vuotta, kun kauempaa en ole ehtinyt. Olen ollut viimeisen puolen vuoden ajan täysin loppuun palanut töissä, kun en jaksa tehdä ns. "normaalia" työtä. Toimistotöitä teen, mutta en jaksa ihmisiä ja tätä samaa toistuvaa kuviota. En ole nukkunut yli 5 tunnin yöunia viimeisen 4 kk sisällä kertaakaan kun tuntuu että elämä valuu hukkaan ja kaikki on turhaa.
MÄ EN JAKSA.
Onko täysin mahdotonta vielä tämän ikäisenä (22 v) vaihtaa alaa sille mistä minä nauttisin, eli musiikkialalle? Haluan olla luovalla alalla. Mulla on paljon visioita, ja ajatuksia joita haluisin purkaa laulamisen kautta muille ihmisille. Myös säveltämistä olen hieman harrastanut. Musiikkikouluja en ole käynyt, koska lapsena en ollut vielä niin paljoa musiikista kiinnostunut. Viimeisen kahden vuoden aikana olen opetellut laulamaan iskelmää ja suomalaisia tangoja. Myös laulutunneilla olen käynyt viimeisen 3 kk ajan. Kehuja sataa yleensä karaokessa.
Mielipiteitä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Miksi jonkun pitäisi kärsiä ja sätkiä töissä joista ei selvästikään nauti? Tee elämälläsi sitä mitä tahdot. Kerranhan me täällä vain eletään.
Hei,
kiitos kommentista. Näin ajattelin itsekin.
Lisäyksenä avaukseeni vielä, että myös näiden edellisten asioiden lisäksi myös fyysinen kunto on vähän viimeisen 6 kk aikana romahtanut. En oikein tunne mistään tulevan mielihyvää. Kaikki tuntuu olevan samantekevää. Myös alkoholiongelma on tullut kuvioihin, kun iltaisin kotiin päästessä alan juomaan yleensä kaljaa koska työpäivä vituttaa. Ja sen lisäksi käyn pelaamassa rahapelejä kun pääsen töistä koska työpäivä vituttaa. Ja myös suhteet lähimmäisiin ja kavereihin on väljähtänyt paljon, koska yleensä vain vituttaa kaikki.
Mä vaihdoin totaalisesti alaa 37-vuotiaana uudelleenkoulutuksen kautta, joten ei todellakaan ole myöhäistä tehdä elämänmuutosta 22-vuotiaana!
Ota selvää uudesta ammatistasi ja sen vaatimuksista, ja jos tarvit sitä varten rahaa niin sehän auttaa jaksamaan nykyduunissa: säästät palkasta tulevaa varten, jipii!
Ja sit kun kaikki on selvää, sanot itsesi irti nykytyöstäsi ja alat tekemään sitä, mitä sielusi halajaa. Muutenhan sä sairastut, sen nyt luulis olevan jo ihan päivänselvää.
Mitä sä odotat, mieti sitä. Kukaan toinen ihminen ei voi taputella elämää sun puolesta, itse se tie on itselleen tampattava ja sitten kuljettava. Mutta viisas kannattaa olla: työttömyyteen ei pidä hypätä vain siksi, että duuni ketuttaa.
Tsemppiä!! Rohkea rotan syö! :D
Hei Loppuunpalanutnuori!
Toivon, että nimimerkkisi ei olekaan ihan kirjaimellisesti totta, vaan ennemminkin kertoisi siitä, että olet löytämässä elämääsi uuden suunnan.
Kerrot olevasi luova ihminen, joka haluaa tehdä ilmaisuvoimaista työtä. Toimistotyö lienee sinulle aika hankala vaihtoehto, se on niin säädeltyä ja hallinnollista.
Ota riemulla tämä havainto vastaan! Anna palaa, lähde opiskelemaan ja kokeilemaan erilaisia vaihtoehtoja! Anna itsesi tulla siksi, joka jo olet. Ihminen muuttuu ja oppii itsestään uutta. Siivet auki ja lentoon!
Merja, diakoni