10-vuotta erilaisia mielenterveyspalveluja. Itkua. Epätoivoa. Hetkittäisiä valonpilkahduksia jotka tulevat vain kiusaksi luomalla toivoa paremmasta. Aina kuitenkin putoan Alas. 10 vuotta oon aiheuttanu läheisilleni pelkkää harmia ja huolta. Erityisesti viime vuodet jolloin alkoholi on tullut kuvioihin. Olen paha ihminen. Pettänyt kaikki ja kaiken. Mulla oli hyvä lapsuus ja Tässä on palkinto siitä. Olen "vasta" 30vuotias mutta Alan olla vakuuttunut et tää mun elämäni oli omalla kohdallani Tässä. Ei vain Ole voimia enää.
olen väsynyt elämään. .
lauranen85
2190
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Olet ihminen ja ihmiset tekevät virheitä. Älä ole itsellesi liian ankara.
Koita jaksaa, hetki kerrallaan. Voimia.
Paskat sä mikään paha ihminen olet, kunhan vaan huutelit tuskaas montusta.
Ne valonpilkahdukset tulee just siks, ettet sä hölmö antais periksi negatiivisuudelle ja melankolialle ja kuvittelis, että sun elämä on pelkkää alamäkeä.
Kenenkään elämä EI ole pelkkää miinusta!
On ihmisiä, joilla ei ole omaisia elossa ollenkaan, ne on ehkä kuolleet nuorena sairauksiin tai tapettu sodassa, mut silti ihmiset vaan tarpoo eteenpäin, koska niillä on yhä elämä, joka toisilta jäi kesken.
Kaikki ihmiset ei osaa lukee ja kirjottaa, joten ne ei pysty ilmaseen tunteitaan tälleen naputtelemalla tai hakee apua ja tukea kirjoista, kirjotuksista jne.
Kaikilla ihmisillä ei ole toimivaa näköaistia, mut silti nekin aistii auringon.
Kun menneisyys uhkaa alkaa riehuun pääkopassa pitää suunnata ajatukset jonneki muualle, pois siitä vanhasta paskasta joka vetää vaan suupielet alaspäin. Ei saa antaa periks negatiivisille tunteille. Tänne syntyminen on sentään aika mieletön juttu ja kun tätä palloa katsoo vaikkapa Kuusta käsin, meidän pikku ongelmat vaikuttaa aika naurettavilta...
Olipa munkin vanhemmat kuolleita.
Olispa.
Jätä aluksi ainakin mtt.n hoidot kokonaan pois. Mitään apua et sieltä saa vaan alistamista ja vähättelyä. Huomaat sen itsekkin että vointi paranee kun heivaat helvettiin mtt.n.
Pitäisi päästä oman navan tuijottelusta. Yksi tapa on suunnata huomio muihin ihmisiin. Mene mukaan johonkin auttamistoimintaan. Leipäjonoon, kahviohommiin tai muuhn semmoiseen, jossa tekee hyvää muille, mutta ei nyt heti edellytä hienosäätöistä vuorovaikutusta. Ennen kuin itse kuntoudut.
Kyllä, helvettiin psykiatrit, hoitajat ja vähin erin lääkkeet. -Saa elämäsi takaisin.
Et ehkä ihan heti pysty vanhusten ulkoitushommiin. Sitä työtä olisi tarjolla. Tarpeellista, iloa tuottava.
SIIS MTT HELVETTIIN1
Kiitos kommenteistanne. Jep, jotain pitäis tehä mut voimat on iha poissa...
Rupea vähentämään lääkkeitä. Kerro, mitä syöt niin annetaan neuvoja ja kerrotaan, mistä saa lisää tietoa.
Mä en jaksa enää, kun kaikki on niin turhaa. Heti kun mun rakas kissa lähtee tuonpuoleiseen, lähden minäkin.
Miksi haaskaisit elämäsi, kun on aika paljon vielä koettavana? Jaksa vielä! Elämässä on niin vaan pirusti hyviä asioita, ja olet varmasti hyvä ihminen!
Kuolkaa jo!
Mä olen onnellinen, hajotkaa.
Mulla on märät lakanat, hahhahahahahahahahhahahahahaaaaaa
Mulla lentää smällit:)
Asuuko joku masentuneista turun alueella? Ois kiva tutustuu ja saada vertaistukea....
Kärsiminen on joskus aika huvittavaa. Ainakin tunnet jotain ja elät joskus pienillä ilon hetkillä.
Kuolemassa kun ei nyt ole mitään.
Ei edes pimeyttä, koska se ei ole mitään.
Eikä ole enää sinuakaan.
Harkitse.
Smällit:D
Ratkaiseva asia on saada lääkitystä vähemmäksi. Mutta pikku hiljaa. Kun itse aloitin neuroleptin vähentämisen, oli annos 2 mg, pudotin pois ensin 0.25 mg. -Olo vaan helpottui. Sitten seuraavat 0.25 mg. Rupesin puhumaan ja nauramaankin. -Lopun kanssa oli vaikeaa. Tuli vierotusoireita. Jouduin puoleksi vuodeksi palaamaan 0.25 mg:n annokseen. -Sitten vielä SSRI, josta helvetilliset vierotusoireet. Ihan verrattavissa huumevierotukseen. Ekan kahden viikon aikana paino putosi 5 kg pysyvästi. -Sitten vähitellen helpottui. - En tiennyt, että oireet, varsinkin vatsaoireet saattavat ilmaantua myöhemmin uudelleen. Kun niin kävi,menin tavalliselle lääkärille ja syntyi kunnon soppa.
Jos psykiatrin tuella lopettaa lääkettä, tuntuvat kovin helposti kehottavan palaamaan lääkkeen syöntiin , kun vieroitusoireita tulee. Väittävät masennuksen oireiksi. "Et selviä ilman lääkettä."
Oireilin kolme vuotta lääkkeiden lopettamisen takia, ruumiillisia oireita. Jouduin pudottamaan painoa yli 10 kiloa sokerijuttujen takia. Nyt on nekin arvot kunnossa.
Silti suosittelen, mutta hanki tietoa.
Olen toimittaja ja pyydän anteeksi, että kiusaan teitä ihmisiä säälittävillä "uutisillani". Olen ihmispökäle ja en ansaitse joululahjoja. Teen klik-bateja, koska olen tällainen sontaläjä.
Vaikka meikäläinen on vain 21 vuotias ukko, niin saat multa täyttä sympatiaa, ja telepaattista voimarutistuksia sinnepäin! Olen itsekkin kohdannut monia elämän haasteita, joista voin avoimesti kertoa, että äitini menehtyi muutama vuosi sitten, ja sitä hieman ennenkin aika paljon rakkaita läheisiä, jonka jälkeen muutin lastenkotiin noin pariksi vuodeksi, jolloin myös edunvalvonta määrättiin (joka on ollut aika painajaismaista), ja sieltä solukämppään, jossa asiat menivät aika paljolti persuksilleen.
Kiusattu muutenkin aikanaan noin 13 vuotta, ja olen itsekkin tehnyt aivan hölmösti että olen kiusannut hieman oman paha olon vuoksi, ja katunut sitä jälkeenpäin. Sain kuitenkin oman asunnon loppupeleissä, ja edunvalvonnan lakkautusta meinataan katsoa, eli omalta kannalta menossa parempaan suuntaan. Eli mun ohje sulle on, että jaksa vielä! Älä kato tätä elämää huonolla tavalla! Ymmärrän että sulla on huono olla, ja elämässä tulee aina noita tilanteita! Mutta jos sä saat sun näkökantas muutettua toiseen suuntaan, sä oot jo silloin ihan eri ihminen! Ja älä pelkää asioita, vaan katso niitä omalla tavallaan humoristisina! Esimerkiksi tämä kohu tästä politiikkojen pehvailusta, niin onhan se aika huvittavaa kuunnella heidän toilailuja joskus!
Sä olet selvästi hyvä ihminen, jo pelkästään tekstin perusteella, mutta sä pelkäät asioita, ja haluat niiden loppuvan. Sä haluaisit tukea ihmisiltä, ja saat vaikkapa meikäläiseltä jonkinlaisen seuran jos haluat tutustua! En myönnettävästi itse ole mikään miehikkäin mies, mutta empaattinen ehdottomasti olen. Lähetä viestiä jos haluat tutustua, ja jolle voisit puhua vaivoistasi.
Pitää kyllä myöskin sanoa, että aika harmillista että joiltakin ei löydy yhtään sympatiaa jotakuta kohti, kun jollain on rankkaa, ja pitää kommentoida niin törkeästi, että saa totisesti itsensä kuulostamaan hölmöltä, itserakkaalta porkkanalta? Joskus on kyllä sanottava suoraan, että mihin suuntaan joidenkin elämät ovat oikein menossa..