yhteyttä. mutta siihenkö kaikki sitten loppuu? ei riitä rohkeus joten sama luovuttaa niinkö? eikö sitä epäkohtaa voi selvittää? jättääkö se nyt ikuisiksi ajoiksi auki vaivaamaan...ja kuinka sitten selvittää? mitä puuttuu varmuuden saamiseksi ja missä täälläkö? mistä sitten tiedät että se on hän täällä joka toisi kaipaamasi vastauksen? jokaista pelottaa ja jännittää ja ujostuttaa kun on tunteet pelissä. mutta onhan silti oltava se rohkea jossain vaiheessa jokatapauksessa. jos siinä voi jotenkin auttaa niin olisi kiva tietää se nyt.
ymmärrän jos ei ole rohkeutta
ottaaenää
19<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Ensi töikseen voisit ottaa yhteyttä häneen ja kertoa nuo hänelle itselleen.
Kyllä voisin ottaa yhteyttä, mutta turhauttaa, kun olen aina aloittava osapuoli. Jos toista ei kiinnosta oma-alotteisesti soittaa tai laittaa viestiä niin antaa olla.
Olen muutenkin vähän sellainen epäonnistuja.
..sielä huuteloo. sulla ei ole kokemusta paskoa yliälykkyysoppilashattuusi, senkin tampio-feministisöpöläinen, mulle et itke, ole rauhassa.
https://www.youtube.com/watch?v=WTIBi5qvk9A
Juhan sotku,Juha hoitaa
Onko hänellä sinun yhteystietoja ? Oletko puhunut hänelle ? Mistä tiedät hänen tunteista. Sinun oletus voi hyvinkin pitää paikkansa. Tarkistamalla se selviää. Kannattaa kokeila.
tää oli mun alotus m-n. ja yhteystietoja ei ollut mulla vaikka hän otti yhteyttä. väärinkäsityksen ja epäonnisen sattuman jäljillä ollaan ellei sitten silkasta pelaamisesta hänen taholtaan.
En luovuta vaikka olen kaulaa myöten pas...sa, mutta en vielä kokonaan uponnut.
Mietin vaan mitä teen..
Enkä tiedä mitä sanoisin..
Tiedän kyllä että jotain pitäisi..
Mutta mitä..
Huoh, kaiken tämän jälkeen on takki aika tyhjä.
Enkä tiedä suuntaa, anteeksi.
Tarvitsen vain ystävää.. En muuta
antaisit jotain itsestäsi mulle että voisin olla tyrimättä joka kerta näitä keskustelujaa.
Kaikki on loppunut jo aikoja sitten.
Turha odottaa enää mitään tapahtuvaksi.
Ei se kaikilla mee niin, jos on mennyt sulla. Jokainen voi oppia mokistaan ja niitäkin anteeksi pyydetään ja annetaan, ja asioita ymmärretään, jos vain rohkaistuu ottamaan yhteyttä ellei toinen ole sanonut ehdottomasti ei.
Puhutko minulle, haluatko oikeasti avata meidän ystävyyden auki takaisin. Onhan se totta että otin sinut ei seksuaalisena mutta et sitä ilmaissut koskaan mitään siihen suuntaa. Muutenkin kun mietti mitä uskontoa halusit edustaa kun ensimmäisiä kertoja puhuttiin palstalla.
En vaan voinut jäädä katsomaan kun sinua simputettiin vuosia sitten ja nyt tuntuu kuin halusit kärsiä hiljaisuudessa. En painosta ystävyyteen kun epäsosiaalinen niin kuin ukkonikin joka toivoisi olla tekemättä mitään ihmisten kanssa.
Miten voin painostaa ihmistä, jonka koen ettei halu olla tekemisissä.
Säilyttää jonkin verran yksityisyyttä. Enkä kertoa julkiselle palstalle henkilökohtaisia asioita. Viimeisimmät vuodet ovat olleet vaikeita. On mennyt paljon voimavaroja siihen että olen yrittänyt kuntouttaa itseäni. Olen rakastunut erääseen mieheen jota en ole nähnyt pitkään aikaan. Viime aikoina olen tajunnut että emme välttämättä pysty elää erillään. Enää minulla ei ole niin paljon pelkoja naimisiin menon suhteen kuin oli nuorempana.
Minä olen jonkun verran yksityisasioitani palstalla varhaisina aikoina puhunut, mutta vain sellaisia joita voisin puhua irl:kin ihan kelle tahansa ja täällä tunnistamattomasti muita juttuihin vetämättä. Sen sijaan joku muu kyllä kaivaa kaivamistaan juttuja ja ehkä toisten piikkiinkin.
Yhteyksiä voi luoda se ap:kin. Itse varmaan tietää miten on asioissa toiminut ja toisaalta myös sen mitä haluaa. Suhdejutut kun on aina mollemminpuolisesta haluamisesta kiinni, ei riitä että toinen haluaa olla ystävä tai jotain enemmän. Mutta ei enempiä, oma aikani ei nyt riitä tänne.
Ku oot se sama sössö provo jolta se numero kadonnut!Sori mut vähän tyhmälle, ei ehkä keksittäs mistä jutella
ei tässä oo kyse mistään kuhan nyt jutellaa vähän....tarkoitan miten saada yhteys taas auki kun viimeks niin dramaattisesti kävi...
Hyvä kun ymmärrät noloa kaikinpuolin. Ei se puhumalla parane. En jaksa mitään teatteria ' miten voit' kun sekin jo tuntuu sun vittuilujasi olevaksi.
mä en pidä ketään nolona. en vain koskaan ole osannut suhtautua siihen miten muhun suhtaudutaan. on tuntunut kuin ei voisi vain olla kuin yksi muista. millainen ihminen sitten ylentää itsensä?? pitäisikö olla että buahahhaaa polvistukaa kaikki mun edessä. jos joku pystyis näkee sen että mä olen yrittänyt olla kokoajan nöyrä sua kohtaan tässä. välillä tietysti sitten kiehuu yli kun ottanut päähän yleisesti kaikki kuten koko suomalainen luonne joka ei aina tunnu kaikista omimmalle. kuinka se voikin olla toisinaan niin vaikeaselkoinen ja provosoituva aina alaspäin katsova...mahdollisesti olen kaikesta noloudestani huolimatta vähän epätyypillinen suomalainen intohimoinen ja räiskyvä jne tälläisiä puolia ainakin on...toivottavasti se nyt ei ole se johon kaikki kaatuu luonteeseen. kuvittelisitko ehkä uhkaavaksi sellaisen?? että joku kasanova tjs...