Olen siis ollut narsistin kanssa naimisissa TÄNÄÄN 18 vuotta. Vietän tämän päivän yksin, niin kuin olen viettänyt kaikki muutkin hääpäivämme, enemmän tai vähemmän.
Joskus olemme olleet yhdessä matkalla, mutta silloinkin on "herra 47" häippässyt tropiikin yöhön ja tullut vasta aamupuolella. Niin tänäänkin.
En ole narsistin uhri. Mutta joudun tekemään sen eteen töitä.
Lapsia meillä ei onneksi ole. Alkuun mieheni haukkui minua mahoksi ämmäksi, mutta lapsettomuuskokeissa ilmeni, että "vika" olikin miehessäni. Sen jälkeen asiasta ei puhuttu -koskaan.
Narsismista minulla on koko elämän mittainen kokemus. Isäpuoli oli narsisti ja nuorin veljeni on narsisti. Veljelläni on diagnoosi, näillä muilla koijareilla ei.
Mutta siis kysykää. Olen linjoilla tänään vielä pari tuntia ja sitten satunnaisesti, kun ehdin.
Joskus olemme olleet yhdessä matkalla, mutta silloinkin on "herra 47" häippässyt tropiikin yöhön ja tullut vasta aamupuolella. Niin tänäänkin.
En ole narsistin uhri. Mutta joudun tekemään sen eteen töitä.
Lapsia meillä ei onneksi ole. Alkuun mieheni haukkui minua mahoksi ämmäksi, mutta lapsettomuuskokeissa ilmeni, että "vika" olikin miehessäni. Sen jälkeen asiasta ei puhuttu -koskaan.
Narsismista minulla on koko elämän mittainen kokemus. Isäpuoli oli narsisti ja nuorin veljeni on narsisti. Veljelläni on diagnoosi, näillä muilla koijareilla ei.
Mutta siis kysykää. Olen linjoilla tänään vielä pari tuntia ja sitten satunnaisesti, kun ehdin.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ookko koskaan ajatellu että oot vain sulautunu samanlaiseksi? Jos joku ihminen ei yllä toisen kanssa samalle tasolle niin silloin se lyttää sen toisenkin alas omalle tasollen
Miksi menit naimisiin narsistin kanssa? Oletko kaivannut tervettä ihmissuhdetta? Mikä saa teidät pysymään yhdessä? Olisitko itse halunnut lisääntyä?
Ap vastaa: Olen joutunut kaivamaan narsistisen puolen itsestäni esille ja vahvistamaan sitä. Mieheni kanssa pärjää vain hänen omilla aseillaan ja käyttäydyn välillä kuin idiootti ihan vain saadakseni viestini perille. Teen toisin kuin ajattelen.
Narsistin kanssa naimisiinmeno oli silkka onnettomuus. Olimme olleet jo useamman vuoden naimisissa, ennen kuin edes tiesin tällaisen luonnehäiriön olemassaolosta. Olihan se aika järkytys -ja toisaalta helpotus- sanasta sanaan lukea omasta miehestään luonnekuvausta.
Narsismihan oli minulle tuttu käytösmalli jo lapsuudenkodistani, sillä isäpuoli oli bipolaarinen alkoholisti (nämä diagnosoitu) narsisti, eli ns. "vaikea ihminen". Mutta hänen kanssaan oppi tulemaan toimeen. Meille lapsille se oli tietysti helpompaa, kun tilanteesta pääsi pois. Varsinkin murrosiässä oli helppo provosoida tilanne sellaiseksi, että pystyi lähtemään ovet paukkuen muka sukulaisiin.
Mieheni luonne vaikeutuu vuosien myötä ja lopullinen ero tulee jossain vaiheessa. Ajatuksenani on sitten viettää sinkkuelämää, että en kai osaa kaivata tervettä ihmissuhdetta. Ei sitä osaa kaivata sellaista, josta ei oikein tiedä.
Sovintoseksi saa pysymään yhdessä. No ei vaineskaan, vaikka kyllähän se osaltaan auttaa. Lukemattomat kerrat on lusikat pantu jakoon. Markku Aron laulun sanoin: Olen palanut niin usein takaisin, että nauran sille nyt jo itsekin.
Ja joka kerta palatessani, olen aina yhtä tervetullut. Eli meillä ei kanneta kaunaa. Ja keskustellaan asioista paljon.
Vaakakupissa hyvät asiat vielä painavat hiukan enemmän.
Lisääntymisviettiä minulla ei ONNEKSI ole. Tähän sirkukseen vielä lapsia pykämään. Mieheni oli silloin alkuun innokkaasti perhettä perustamassa (hän on minua muutaman vuoden nuorempi) mutta kun todettiin tämä hänen kykenemättömyytensä lisääntymään jäi innokkuus sen siliän tien. Hän narsistimaisesti käänsi kelkkansa asian suhteen. Ja sitten se on mennyt niin, että hän EI HALUA lapsia.
Kiinnostaa,kun itsellä myös tilanne, jossa turha väittää itseään uhriksi. Narsismista oli tietoa jo ennestään omien ongelmien takia, en tosin osannut heti yhdistää. En oikeastaan myöskään ole aikaisemmin ollut normaalissa tai ainakaan ihan tavanomaisessa suhteessa, joita on ollut kaksi pitkäaikaista. Ikääkin on jo kertynyt myös 50 ja lisääntymisasiat hoidettu. Nykyinen suhde kestänyt yli 4-vuotta. Paljon olen pohtinut omia motiivejani tähän!? Olen ajatellut, ettei minulla ole mitään menetettävää kuitenkaan ja tuskin myöskään mitään saavutettavaa. Sitä haaveilemaani elämänkumppania ei koskaan löytynyt, jonka kanssa yhteistä elämää ja arkea voisi elää. Voi olla , että en edes kestäisikään. Nykyinen tilanne on kuitenkin kehittynyt löyhästä ja veitsenterällä olevasta vakiintuneeksi. Nyt minua kiinnostaakin, kun tiedän minkä kanssa olen tekemisissä, missä määrin narsisti on riippuvainen lähteestään sen jälkeen, kun pääsee tavoittelemaansa päämäärään. Tällä hetkellä olen hyödyllinen ja ehdoton elinehto, mutta minulla on myös typeriä odotuksia tulevaisuuden suhteen? Siksi myös olen utelias miksi tai miten narsisti on pitkäaikaisessa suhteessa jos ei saa lähdettä esim.ihailua tai on mahdollisuus vaihtaa lähdettä?
Narsistilla pitää ehdottomasti olla ensisijaisen lähteen lisäksi toissijaisia lähteitä. Muuten ei homma pitkään pelitä. Minun miehelläni toissijaiset lähteet on hänen lukemattomat naisseikkailunsa -lähinnä työpaikalla. Raivokasta flirttiä ja säätämistä. Sänkyyn hän ei heidän kanssaan kuitenkaan päädy ja vihkisormus pysyy sormessa, sillä siitä on annettu ultimatum. Alkuun oli tätä "kolmenkimppa" ehdottelua, mutta vedin ehdottoman rajan että sänkyyn ei muiden kanssa mennä tai minä häivyn ja vien omaisuuden mennessäni.
Narsisti ei ole tyhmä, vain tunnevammainen.
Oman mielenterveyden vuoksi on kuitenkin pakko tehdä tiettyjä asioita. Selkeät rajat ja oman tilan vaatiminen esimerkiksi.
Kyllähän minä joskus joudun vähän nassea näpäyttämään. Jos vaikka kortilla on ravintolassa koko ilta maksettu 2 drinkkiä kerrallaan, vaadin miestäni ostamaan minulle kalliin korun tms. Tai jos hän saa minut itkemään, hän maksaa.
On minulta hänen firmansa pikkujoulujuhlassa tullut joku lady kysymään, että oletko tyhmä vai tietämätön? Vastasin ladylle että oletko Mira, Pirjo vai Sari? Ja taas nasse maksoi. Mutta se nyt vaan on minun puoleltani sitä idioottimaisuutta. Yhteisiä rahojahan ne loppupeleissä on.
Mieheni sisko kerran kysyi koruistani, että ovatko ne aitoja. Minä vastasin, että kyllä vaan ovat. Näytin ranneketjua, jossa roikkuu riipuksia ja aloin nimeämään tämä on Niina, tämä on Leena jne.... Sisko tajusi heti missä mennään. Veljensä oli jokusen seurustelusuhteen naisseikkailuillaan pilannut ennen tapaamistamme ja suhteiden välissä aina majaillut vanhempiensa kotona.
nimim. Kyseliäs mainitsi typerät odotukset tulevaisuuden suhteen? Mitä tarkoitat? Niin kauan kuin sinusta on hyötyä, narsisti hakee sinut takaisin vaikka kuusta! Sen ei tarvitse olla aineellista hyötyä, vaan se voi olla ihailua, kodinhoitoa, yhteinen harrastus tms. Narsistit haluavat myös naimisiin, sillä he haluavat omistaa asioita. Ihmiset ovat heille asioita.
Naimisiinmeno kertoo muille, että kuulut narsistille. Se siis sopii nasselle paremmin kuin hyvin.
Mistä tiedät miehesi olevan narsisti ? Onko hänellä diagnoosi ? Entä itselläsi ? Onko noin pitkä aika vaikuttanut persoonaasi ? Onko mielestäsi oikein suunnitella lähtevänsä suhteesta ja silti elää kuin mitään ei olisi tapahtunut ?
Mikä miehesi (väittämässäsi) narsismissa rassaa eniten ?
Melkein joka nainen täyttää narsistin tunnusmerkit. Siksi koomista itkeä täällä että mieheni on narsisti
Miten niin itkeä? Ap:kin jo otsikossa sanoo, ettei ole uhri. Ja kirjoittaa mielestäni asiantuntevasti narsismista. Kiihkoilematta, tuomitsematta ja ITKEMÄTTÄ!
Nainen muuttuu narsistiseksi, kun mies on tökerö, aivoton, ruma tai pienimunainen. Mikä näistä sinä olet, jos olet tavannut vain narsistin tunnusmerkit täyttäviä naisia?
Kaikilla on niitä piirteitä, eikä tuo ole mikään sairaus edes mun mielestä, joku psykiatrian määritelmä siitä, mikä ei ole normaalia.
Ap vastaa: Miehelläni on työpaikkapsykologin diagnoosi. Minä taas olen empaatti. Narsistin kanssa eläminen on varmasti vaikuttanut persoonaani, eikä pelkästään huonossa mielessä. Olin nuorempana sellainen "maailmantuskaa" kantava ihminen. Narsisti toi maailmankatsomukseen vähän toistakin näkökulmaa.
Mieheni lähtee suhteesta heti jos parempi kumppani löytyy. On hän puhunutkin, että hänellä pitäisi olla sellanen 35-vuotias perijätär vaimona.
Eniten rassaa miehen sitoutumattomuus. Aikaisemmin rassasi hänen raivokohtauksensa ilman syytä ja pahantuulisuutensa. Mutta nyt olen oppinut miten sen saa loppumaan kuin seinää. Mies muuttuu silmänräpäyksessä, jos karjasen että nyt riittää s****na ja jos vaikka heitän kahvikupin seinään. Tai vedän takin päälle ja lähden ovesta ulos. Ei kestä kauaa, kun ukko hölkkää perään ja kyselee että en kai mä tee mitään ajattelematonta.
Miehelläni on dignosoimaton Asperger, eli hän ei lue kasvojen ilmeitä mutta aistii tunnetiloja muuten yliherkästi. Eli voin irvistellä hänen edessään ilman mitään vastareaktiota mutta jos menen vihaisena vaikka lajittelemaan pyykkejä, tulee hän kysymään että oletko vihainen jostain?
Ja narsismi ei todellakaan ole sairaus, se on mielenterveysongelma. Josta ei parannuta. Käyttäytymistä voi kontroloida ja sen narsisti tekeekin, jos siitä on hänelle hyötyä.
Mutta narsismi on kuin vasenkätisyys tai ruskeatukkaisuus, sen voi kyllä peittää muttei kokonaan poistaa.