Suhteessa olleille

Asuntolaina, velvollisuudet, lapset, ymmmm

onko.onnellista kirjoitti:

Asuntolaina, velvollisuudet, lapset, ymmmm

Kuulostaa raadolliselta.

Jatkaisin listaasi: kiintymys, syvä ystävyys, kasvaminen yhteen, toisen arvostaminen, samat elämänarvot, yhteinen ihana historia.

kauniimmin kirjoitti:

Kuulostaa raadolliselta.

Jatkaisin listaasi: kiintymys, syvä ystävyys, kasvaminen yhteen, toisen arvostaminen, samat elämänarvot, yhteinen ihana historia.

Tuohan on jo rakkautta! rakastamista siis

SehänOnSitä kirjoitti:

Tuohan on jo rakkautta! rakastamista siis

Siitä sen siis tietää :)

kauniimmin kirjoitti:

Siitä sen siis tietää :)

Entä jos toinen sanoo arvostavansa, mutta teot puhuvat sitä vastaan? Jos sanoo lisäksi takastavansa. Uskoakko sanoja vai tekoja?

MitäsSeOn kirjoitti:

Entä jos toinen sanoo arvostavansa, mutta teot puhuvat sitä vastaan? Jos sanoo lisäksi takastavansa. Uskoakko sanoja vai tekoja?

Omasta mielestäni teot kertovat eniten... Toki on olemassa ihmisiä, jotka eivät osaa näyttää rakkauttaan ja arvostamistaan teoillaan. Tai eivät ymmärrä, että toinen kaipaisi nimenomaan tekoja. Sitten on niitä, jotka osaavat tehdä, mutta joiden on hankala saaada niitä sanoja suustaan. Mutta onhan niitäkin, jotka sanovat, vaikka eivät tarkoita.

kauniimmin kirjoitti:

Omasta mielestäni teot kertovat eniten... Toki on olemassa ihmisiä, jotka eivät osaa näyttää rakkauttaan ja arvostamistaan teoillaan. Tai eivät ymmärrä, että toinen kaipaisi nimenomaan tekoja. Sitten on niitä, jotka osaavat tehdä, mutta joiden on hankala saaada niitä sanoja suustaan. Mutta onhan niitäkin, jotka sanovat, vaikka eivät tarkoita.

Eli pahat teot kertovat aivan muusta, kuin rakkaudesta? Tai voiko olla niin, että rakastaa, muttei osaa käyttäytyä muulla tavalla. On esimerkiksi ns. Huonohermoinen tms. Jos käyttäytyy loukkaavasti siis.

MitäSeOn kirjoitti:

Eli pahat teot kertovat aivan muusta, kuin rakkaudesta? Tai voiko olla niin, että rakastaa, muttei osaa käyttäytyä muulla tavalla. On esimerkiksi ns. Huonohermoinen tms. Jos käyttäytyy loukkaavasti siis.

Jos jotain olen elämäni aikana oppinut, niin sen, että ihmiset ovat todellakin erilaisia ja toimivat eri tavoin eri tilanteissa. Ihmisillä on myös erilainen tausta (koti- ja elämänkokemus) ja erilaiset valmiudet, toisilla paremmat, toisilla huonommat, käsitellä asioita. Ei ole mitään yksiselitteistä kaavaa.

Olen oppinut myös, että aina kannattaa yrittää keskustella omaa mieltään painavasta asiasta sen toisen kanssa, mutta valita hetki, jolloin kumpikaan ei ole valmiiksi väsynyt, kiireinen tai muissa ajatuksissa. Ja tehdä se keskustelu omalta osaltaan mahdollisimman rakentavasti ja ei-syyttävään tyyliin "sinä aina..." tai "sinä et koskaan...". Vaan tyyliin "Minusta tuntuu, että...." , "Minä koen tämän asian näin...", "Minä toivoisin, että...". Tässä se minä ei siis ole negatiivista "minä-minää", vaan sen osoittamista, miten itse kokee asiat. Sen sijaan että syyttelisi "sinä-sinä"-tyyliin. Ja antaa sille toiselle myös tilaisuus puhua ja vastata, keskeyttämättä ja päälle puhumatta, jos hänellä on jotakin sanottavaa.

Se, että yksin oppii ei valitettavasti vaikuta kokonaisuuteen, jos toinen ei opi. Vaihtoehtoina hyväksyä vanha p tai lähteä.

tunneälykkyys kirjoitti:

Se, että yksin oppii ei valitettavasti vaikuta kokonaisuuteen, jos toinen ei opi. Vaihtoehtoina hyväksyä vanha p tai lähteä.

Ei tietenkään, mutta positiivisia tapauksia on omassakin tuttavapiirissäni. Kuin myös negatiivisia. Pahaa tekee seurata vierestä yhtäkin tuttavapariskuntaa, jossa kumpikaan ei tule tuumakaan toista vastaan, kumpikin on aina yksin oikeassa. Heidän seurassaan alkaa omaakin päätä aina särkeä...

kauniimmin kirjoitti:

Jos jotain olen elämäni aikana oppinut, niin sen, että ihmiset ovat todellakin erilaisia ja toimivat eri tavoin eri tilanteissa. Ihmisillä on myös erilainen tausta (koti- ja elämänkokemus) ja erilaiset valmiudet, toisilla paremmat, toisilla huonommat, käsitellä asioita. Ei ole mitään yksiselitteistä kaavaa.

Olen oppinut myös, että aina kannattaa yrittää keskustella omaa mieltään painavasta asiasta sen toisen kanssa, mutta valita hetki, jolloin kumpikaan ei ole valmiiksi väsynyt, kiireinen tai muissa ajatuksissa. Ja tehdä se keskustelu omalta osaltaan mahdollisimman rakentavasti ja ei-syyttävään tyyliin "sinä aina..." tai "sinä et koskaan...". Vaan tyyliin "Minusta tuntuu, että...." , "Minä koen tämän asian näin...", "Minä toivoisin, että...". Tässä se minä ei siis ole negatiivista "minä-minää", vaan sen osoittamista, miten itse kokee asiat. Sen sijaan että syyttelisi "sinä-sinä"-tyyliin. Ja antaa sille toiselle myös tilaisuus puhua ja vastata, keskeyttämättä ja päälle puhumatta, jos hänellä on jotakin sanottavaa.

Noin sen kuuluisi mennä. Puolin ja toisin.

tunneälykkyys kirjoitti:

Se, että yksin oppii ei valitettavasti vaikuta kokonaisuuteen, jos toinen ei opi. Vaihtoehtoina hyväksyä vanha p tai lähteä.

Niin kysymys on tapauksessani narsistisesta ihmisestä. Huomaan, ettei tähän päde tavalliset käyttäytymismallit. Kiitos vastauksista.

Olen eri mieltä. Ihminen voi toimia ja käyttäytyä toista kohtaan huonosti, vaikka rakastaakin. Monet erot johtuvat tästä. Rakkaus ei saa olla syy yhteenmenemiseen. Arjen mukava rullaus on paljon parempi syy.

kokemuksellatämä kirjoitti:

Olen eri mieltä. Ihminen voi toimia ja käyttäytyä toista kohtaan huonosti, vaikka rakastaakin. Monet erot johtuvat tästä. Rakkaus ei saa olla syy yhteenmenemiseen. Arjen mukava rullaus on paljon parempi syy.

Mutta rakkauden päälle on hyvä rakentaa.

Niin, mutta jos perheessä toinen vanhemmista on narsisti, koskettaa se lapsia ja jättää heihin jälkensä, joka taas voi heijastua heidän omissa perheissään. Näin ongelman laajuss on mittavampi, kuin on pelkästään narsistien osuus.
Ja kenen kohdalle se osuu, ei voi väheksyä hänen kokemaansa kärsimystä.
Narsistin usein tunnistaakin ympärillä olevien läheisten pahoinvoinnista.
Narsistinen maailmankuva on koko ajan lisääntymässä. Tuo ei tarkoita narsistista henkilöä, vaan että tuo luonteenpiirre on meissä jokaisessa ja se on vahvistunut.