Olen kamalan vihainen koko ajan

Kyllä sinä olet jostain turhautunut tai elämä ei mene niin kuin olisit toivonut ja toivot. On terapeutteja, jotka ovat sitä mieltä, että padottu vihaa pitää käsitellä, mutta nykyään ollaan myös sitä mieltä, että ikävien asioiden tonkiminen saa aikaa vain lisäkierroksia ja viha kasvaa lumipalloefektin entistä suuremmaksi. Jospa pitäisi tiedostettu paha käsitellä asiallisesti, antaa anteeksi ja tehdä sovinto menneen kanssa ja sitten keskittyä ajattelemaan asioita positiivisemmalta kannalta. Siis tavallaan unohtaa se ikävä ja viha ja keskittyä asioihin jotka tuottavat mielihyvää.
Kun olet vihainen, niin ala ajattelemaan, mikä sinulla on elämässä hyvin ja varmaan löydät paljon positiivisia asioita.

Ookko käyttäny jotai mielialalääkkeitä..

Itellä on ihan sama homma. Tekisi mieli vaan huutaa jossain kaupassa kun joku jumittuu eteen seisomaan. Tai vaan et joku kävelee vastaan tai ylipäätään on. Kertakaikkiaan kiehuu ja vituttaa ankarasti.

En todellakaan näytä tätä ulospäin. Tuntuu et saan sydärin ku on oo vihainen. Mulla on trauma taustalla mutta mikä sua ärsyttää? Onko käynyt jotain, vaikka ihan pienenä tms.?

Jostain se raivo kumpuaa. Mutta ymmärrän täysin miltä tuntuu.

Itsellä padottu viha ja kiukku tulee aina ajoittain esille, on merkki masennuksen parantumisesta. Itsellä masennus johtuu varmaankin suurimmaksi osaksi juuri tuosta etten ole saanut tuntea tai ainakaan ilmaista vihaa. Nyt sitten ärsyttää kaikki ja kun on väsynyt en tiedä miten purkaa tätä vihaa muuten kuin kirjoittamalla. No kaipa sekin on parempi kuin ei mitään. Parasta olisi jos jaksaisi purkaa vihaa myös fyysisesti esim. liikunnan tai siivoamisen avulla. Yritän olla purkamatta tätä vihaa ja kiukkua muihin ihmisiin mutta välillä tulee äksyiltyä tai olen ärtynyt. En kuitenkaan koskaan fyysisesti käy käsiksi enkä ala loukkaamaan. Lähinnä se on sitä että on pinna kireällä ja se saattaa heijastua tätä kautta muihin ihmisiin.

Minustakin on iän myötä tullut koko ajan vihaisempi. Nuorempana kohdistin vihan itseeni ja olin useita kertoja sairaalahoidossa vakavan masennuksen takia (sähköhoidot ym). Nykyisin olen työkyvyttömyyseläkkeellä (46v) ja täydellisen yksinäinen. Kun joskus joudun ihmisten seuraan, tekisi mieli paukata turpaan (mitä en ole ikinä tehnyt enkä toivottavasti tee). Olen niin saatanan vihainen, etten suostu edes masentumaan. Kun saan olla yksin (koiran kanssa), olen enimmäkseen tyytyväinen, joskus iskee hetkellinen ihmisseuran kaipuu. Joskus koiran kanssa törmään jopa esim johonkin mukavaan aitoon vanhukseen, jonka kanssa on ihan mukavakin höpöttää hetki ja jää lämmin tunne.
Suurimman osan ihmisistä koen paskantärkeiksi, tekopyhiksi, pinnallisiksi, rahanahneiksi, ilkeiksi jne.
Ihmissuhteissani olen pettynein omiin vanhempiini, joihin olen nyt vihdoin (kuukausi sitten) ymmärtänyt laittaa välit poikki; olo alkaa keventyä.
Olen kai niin aivovammainen ihminen, että tämä yksinäisyys on ainoa vaihtoehto. En haluaisi tietoisesti myrkyttää muiden, sosiaalisten ihmisten elämäniloa.

Minä ole vammainen ja kannustan kaikkia tekemään kivoja asioita. Tämä on psyykeelle todella tärkeää, jota moni aikuinen ei tunnu enää muistavan.

Ruokavalio on väärä. Siis sokeri koukutta ja jos sitä ei saa tarpeeksi, niin sitä tulee jopa vihaiseksi, sillä sokeri vaikutta aivois siinä missä tietyt huumeet.
Kannattaa kokeilla olla ilma ruoka-aineita, jotka sisältää sokeria, kuten viljatuotteita ehkä parin kuukauden ajan ja kuunnella miltä sitten tuntuu. Alku voi olla hankalaa, koska sokerin saanti loppuu, mutta jo muutaman päivän kuluttua elämä näyttää valkoisemmalta, takaan.

Erikoinen sivuilmiö tuossa samassa asiassa minulla on se, etten siedä esimerkiksi aamubussissa niiden samojen ihmisten naamoja. Olen aina jonkin aikaa asunnon vaihdon jälkeen ihan tyytyväinen, kunnes alkaa pänniä. Asun alueella, jossa busseja kulkee viiden minuutin välein, ja koska minulla on liukuva työaika, niin vaihdan lähtöaikaa koko ajan. Siten aamut säilyvät edes jotenkin siedettävinä, vaikka samat pärstät siellä silti kiertää. Välillä se kaikkein ärsyttävimmän oloinen tyyppi onnistuu joka siunatun aamu osumaan samaan bussiin, vaikka kuinka vaihtelisin. Ärsyttää jo ihmisten kävelytyylitkin, ja koko olemus.

Samalla mietin, että mahtaa niitä ärsyttää minun typerä naamani.

En haluaisi olla tällainen, mutten tiedä miten muuttua. Elämä olisi kivampaa, jos pystyisi pitämään ihmisistä.

Mä oon välillä hyvä isä. Ostan kaikkea ja koitan tehdä kaikkea tyttöjeni kanssa. Yritän ihan oikeasti olla niin hyvä kuin vaan voin. Sitten taas mokaan ja alkaa tämä vaihde jolloin kaikki äänet särisee niin että melkein sattuu korviin kun lapset tappelee. Akka valittaa (ei siis aina) jostain ja koira paskoo lattialle yms. Ja hermot paukahtaa työpäivän jälkeen taas niiiin pahasti että.. en lyö tai juurikaan nimittele tms.
Mutta oon muuten varmaan lasten silmissä tosi pelottava, vaimo lyö vettä myllyyn lisää melkein aina ja puhuu kuinka kaikki on niin järkyttyneitä ja se ärsyttää siinä tilanteessa niin paljon. Vaikka totta kait se on.
En tiedä mikä mua eniten ahdistaa, sekö että olin niin vitun tyhmä taas kerran ja sain omat pienet lapset surulliseksi ja pelokkaaksi vai se että en kohta jaksa enää tätä samaa oravanpyörää. En siis haudo itsaria vaan haluisin jättää koko perheen ja elellä itsekseni. Ottaa lapsia vain silloin kun itselle sopii. Ja(tiedetään) sehän se vasta olisi kypsää aikuisen ihmisen touhua, mutta ku en jaksa. Niin rakkaita ku ne onkin koko perhe niin silti tuntuu että yksin ois parempi.. että miten voi olla näinkin itsekkäät ajatukset, en tiedä mutta sen tiedän että ne vaan on niin

Voisko olla masennusta, jonka ns.juurisyy voi hyvinkin olla tukahdutetut/ käsittelemättömät vihan ja surun tunteet.

"Psyykenlääkkeet" aiheuttavat sitä.

Maan Tapa vituttaa joka päivä.

Viha pitäisi kohdistaa öky-possuihin?

Lohduttavaa lukea että on olemassa muitakin vihaisia! Itse olen useamman vuoden ollut todella väsynyt ja vihainen. Toistuvasti huudan kurkku suorana pääni sisällä koska en enää jaksa huutaa ääneen. Eikä myöskään ole enää sellaista paikkaa missä voisi. Kaupassa käydessä välillä teki mieli ihan tosissaan leipästä jonossa edellä olevaa, ilman sen kummempaa syytä, en kuitenkaan niin tehnyt. Lisäksi ajattelen välillä hyvin helposti ikävästi muista ihmisistä, vaikka ei ole syytä, ja tunnen siitä syyllisyyttä. Pitkään on tullut myös nukuttua huonosti ja kroppa kouristellut ja sätkinyt. Itseä aina hyssytelty, vaiennettu, lapsena kun oli tunteenpurkaus, ja myöhemmin vähätelty. Tyyliin "mitä sää nyt tollai" "älä ole typerä" "ei sulla ole mitään syytä olla tuollainen". Noh, nyt näitä koittaa sitten käsitellä.. T. Nainen 28v

työnnä joku junan alle,

Voiko olla kyse siitä, että omassa psyykkeessä on alkanut tapahtua jonkin asian työstämistä? Eli sillä tavalla että se ei ole vielä selvästi tunteen ja ajatuksen tasolla vaan nyt vielä ilmenee epämääräisenä pahan olona eli kuvaamasi vihaisuutena.

Uskon että kun vähennät edes 50% netissä asumista, niin tervehdyt. Samalla turhautuneisuutesi puolittuu.

Nasse -shetä on nhyt hyvin hhyyvin vihainen!

Lyö jotakuta kokeeksi ihan täysillä.

Kituva ihminen on kivaa karseltavaa.

Kannattaa mennä metsään huutamaan.

Hormonit aiheuttaa naiselle tuota.
Miehistä en sitte tiedä, mutta liikunta auttaa kaikille, siis rankka hikiliikunta tuo endorfiineja ja poistaa vihaisuutta.

Sama täällä. Nyt tuntuu että vitutuskäyrä on aika lailla sietokyvyn maksimissa. Kaikki ärsyttää, tunnen vihaa kaikkea ja kaikkia kohtaan. Yksikin ylimääräinen ärsyke, niin saan raivokohtauksen. Mikään ei kiinnosta eikä tunnu miltään.

Kannattaa selvittää, mikä sun mieltä painaa. Hiljenny ja yritä päästä ongelman lähteelle. Mikä laukaisee suuttumuksen? Oletko pettynyt itseesi ja elämääsi ja kun näet muilla menevän hyvin? Vai onko vain tyhjästä tuleva suuttumuksen tunne? Yleensä vihalle on aina jokin syy, vaikka sitten jossain kaukana lapsuudessa, jossa olet kokenut, että sua kohtaan on tehty väärin. Vastaus löytyy, jos jaksat hiljentää mielen ja kysyä.
Toinen vaihtoehto on tämä maailmantilanne. Se turhauttaa ja polarisoi. Rajoitukset, sairastumisen uhka ja media lietsovat pahaa oloa kaikille. Tähänkin on sama vastaus. Hiljenny, kuuntele itseäsi, lopeta median uutisoinnin lukeminen, niin vastaukset tulevat eteesi.

Olet negatiivisen energian vallassa, ja tarvitset rakkautta. Lähetän sulle rakkausenergiaa Arkkienkelien avulla. <3

Olen itse uupunut. Töissä vois kanssa vedellä turpaan. Pomo vituttaa eniten just nyt. Henk koht elämässä kriisejä. Onneks voi esittää mukavaa ja mielessään tappaa. Onhan se kuluttavaa toki, ja korona-aika on pahentanut. Etsin uusia töitä paremman toivossa. Jotenkin ois pärjättävä, mutta ei riitä nykyään energia eikä aika hyvinvointiin. Kaikki vapaa-aika menee palautuen. Jaksaa sitä Sentään terveellisesti syödä sun muuta.
Haluaisin oikeastaan räjäyttää koko pitäjän ilmaan 😂

Soitat terkkariin ja sanot ton, minkä just kirjotit. Nyt tarviit lepoa ja nopsaan. En tiedä lääkitystilannettasi, mulla yks masennuslääke isolla annoksella teki musta kuin eri ihmisen. En osannut sitä lääkkeeseen oikein yhdistää aiemmin. lisäsi siis merkittävästi aggressiivisuuden tunteita. Kai joku lääkekin vois auttaa, mutta yl. masennuslääke pahentaa oloa alkuun, mut terkkarista osaavat neuvoa. Mutta älä mee psykologille keskustelemaan, pahenee vaan tilanteesi.

Viisaan ihmisen merkki.

Ei tähän pysty tai kannata osallistua.

Vielä kun eläkkeellä eläisi täällä.

Itse olen myös huomannut olevani toisinaan hyvin vihainen useita päiviä putkeen. Räjähtelen ja suutun helposti pienistäkin asioista.

Olen huomannut, että päihteiden käyttö pari-kolme-neljä päivää aikaisemmin on usein mukana. 5-6 päivää juopottelusta on yleensä jo selkeästi paremmin hermot kunnossa. Eli alkoholi lienee suurin aiheuttaja.

Yksi iso ja selkeä syy on stressaava tilanne elämässä, yleensä rahan puute. Tavallaan elämäni on kuilun partaalla elämistä. On niin pirun tiukkaa huonojen tulojen kanssa, että joudun elämään säästöillä joka kuukausi. Yhteiskunta ei tue millään tavalla koska kyse on "etäkodista", vaikka maksankin melkein kaikki lapsen kulut lähikodin sijaan. On koulua, on yrittämistä, on lapsen tarpeet joihin pitäisi vastata, on muuttotarvetta, on työpaikan löytämisen tarvetta, on koira joka paskoo lattialle, on riippuvuutta. Kaikki näistä on lisää vettä lasissa ja sitten...

..yksikin lisäongelma suistaa minut vitutuksen puolelle. Lasi tulvii yli. Olen huomannut, että jos on joskus tullut ylimääräistä rahaa pari tonnia, niin olen hemmetin paljon paremmalla tuulella pitkän aikaa. Syypää lienee alkoholin lisäksi stressi, joka itse kullakin johtuu vaatimuksista: omat vaatimukset ja tavoitteet omalle elämälleen, ovatko ne toteutuneet ja kuinka pahasti se korpea. Toisten vaatimukset sinulta sekä omat vaatimukset minkälainen tahdot olla muita kohtaan, sekä miten näm,ä vaatimukset ovat toteutuneet. Tavoitteet, toiveet -> Pettymykset, riittämättömyyden tunne... ja se alkoholi. -> Vitutus. Alkoholihan on niin sanottu masennusta aiheuttava aine, eli masennuslääkkeen vastakohta. Meidän kiukuttelijoiden kannattaisi lopettaa alkoholin juominen tai ainakin suuret annokset.

Armoa itselle. Rakkautta lähimmäisille. Oman jaksamisen mukaisesti pieniä askeleita kohti parempaa tulevaisuutta -> Luottoa tulevaan. Toki siinä tulee pettymyksiä ja vitutusta myös, mutta ajan kanssa johtaa parempaan jotta on tyytyväisempi mieli.

Sitten sellainen vinkki, jonka harvoin itsekään muistan, että vaikka kuinka vituttaisi, niin naaman vääntäminen hymyyn, tuo tutkitusti paremman mielen. Esimerkiksi kynä hampaiden väliin poikittain.

Työnnä joku junan alle, pääset hoitoon.

Mieluiten oikeistolainen, he ovat sen ansainneet

Orpon kaatuminen portaissa olisi onneni täyttymys

Mites ootkos ottanut körönä rokotteitta ? Vastaus saattaa löytyä sieltä...kuulemma sisältävät demonin.

Rukoile luojaasi ja kokeile luonnon yrttejä.

Kannattaa puukottaa kokoomuksen edustaja. Ne on turhia ihmisiä yhteiskunnan kannalta

Kiitos hyvät ihmiset kun kerroitte, että olette noin usein vihaisia. Itsellä sama vika joka jatkunut kuukausia. Tähän saattaa olla syynä viikonloppukaljoittelu jota harrastan. Pakko se on myöntää ja yrittää raitistua. Katsotaan.

Minunkin tekee halkaista päitä koko ajan.

Tappaisipa joku jo orpon on se niin turha ihminen.

Todella rasittavaa olla tuollaisen raivoräyhääjän läheinen. Kodin ulkopuolella ollaan niin siveää sipulia, mutta kotona huutaa ja riehuu. Oi voi mitä tein kasvatuksessa väärin?

Syötkö masennuslääkkeitä? Itselläni ne aiheuttivat impulsiivisuutta.

Lopeta ne mielenterveyslääkkeet. Ne sekoittaa hermostosi. 100 % varmaa että loppuu parissa päivässä agressiot.
Kokemuksia voi lukea netti on täynnä niitä.

Vittu kuin ihmiset jää kyttä tielle odotta paska

Syötkö yksipuolista ravintoa? Syötkö vain valmisruokia? Käytätkö alkoholia?

Eräiden tärkeiden vitamiinien ja hivenaineiden puute voi aiheuttaa äksyyttä ja äkkipikaisuutta. Esimerkiksi B-vitamiinit ovat tärkeitä hermostolle. Yksipuolinen ravinto voi aiheuttaa B-vitamiinien puutetta, varsinkin jos käyttää myös alkoholia.

Ja sitten on myös raskasmetallit. En ole varma, onko vanhoissa taloissa vielä lyijyputkia.
Näin vuosia sitten dokumentin "Beethovenin hiukset". On tunnettua, että Beethoven oli vanhemmiten tullut melko äksyksi mieheksi. Dokumentissa kerrottiin, miten Beethovenin säilytetyistä hiuksista löydettiin huomattavasti lyijyä. Beethovenin aikana ihmisille esimerkiksi juotettiin lyijyvettä lääkkeenä. (En tiedä, mitä sillä haluttiin saavuttaa.) Ja lyijyllä varsinkin naiset vaalensivat kasvojaan.
Dokumentissa oli myös nuori amerikkalainen kaveri, joka oli "vihainen nuorimies". Selvisi, että hänen elimistössään oli paljon lyijyä. Kun lyijyä saatiin poistettua, hän rauhoittui ja alkoi käyttäytyä "normaalisti".

Huuda Herraa Jeesusta avuksi, hän auttaa

Vituttaa päivittäin ja suurin piirtein vähän kaikki. Kun ulos menee näkee liikaa kelvottomuutta, urpoutta ja toimimattomuutta. Epäpätevyyttä. Paskaa ja ihmiset ihan huumaantuneena onnessaan kiittelevät kuinka ollaan onnellisessa ja maailman parhaassa ym jne maassa vaikka kaikki rapistuu, huononee ja sitten selitellään ja lässytetään. Vittu mitä paskaa kaikki. Jos joku löytää jotain toimivaa ja kunnollista on se heti korjattava rikki ja huonommaksi, mielellään kalliilla.

Minulla on ihan samanlaisia tuntemuksia ja olen pettynyt itseeni tämän vuoksi. Tällainen viha kuluttaa ja stressaa ihan älyttömästi.
En haluaisi syyllistää muita ihmisiä, mutta minulla on sellainen tunne kuin osa virastani johtuisi katkeruudesta muita kohtaan tai ikävistä kokemuksista joita olen joutunut kokemaan. Näitä en ole varmaankaan sitten käsitellyt ja ovat jääneet päähän pyörimään.
Minulla ei oikein ole mitään hyviä työkaluja vihan käsittelyyn. Kiihdyn 0-100 sekunnissa ja tuntuu että silloin näkee vain punaista. Tarvitsisin kyllä apua ehdottomasti.

Onko toisten ihmisten osuus kokonaan unohtunut. Tohvelieläimen älykkyys riittää pitämään Tohvelieläimen hengissä. Kun ihmisillä omat vanhemmat mukaanlukien on tohvelieläimen älykkyys, tilannetaju, sosiaaliset taidot ja ylipäätään sivistystaso alkaa herkästi vituttamaan sen sortin urpous. Kaikkea tohvelieläintä se sossu pitää hengissä, mikä ei ole omiaan suorastaan kohottamaan keskimääräistä älykkyyttä tässä valtakunnassa.