Mulla ei ole enää ikävä sua

Voisiko sille keskeneräisyydelle kuitenkin vielä tehdä jotakin? Oletko koskaan kertonut ikävöimällesi ihmiselle, että ikävöit?

Juuri n. tunti sitten mietin, että kun vetovoima ja taika minun ja ihanan miehen välillä on niin ihmeellistä ja kun kumpikin tuntui tykkäävän toisesta (minä tykkään vieläkin, miehestä en tiedä...), niin miksi meitä tuntuu koko ajan estävän joku. Mikä meitä oikein estää? Kuitenkin, jos hän haluaisi, niin olisin hänen, minun ei tarvitsisi epäröidä sitä hetkeäkään.

Omalta osaltani se on ehkä loppujen lopuksi epävarmuus miehen tunteista/ajatuksista. Hän antaa välillä hyvinkin ristiriitaisia viestejä, enkä meinaa ymmärtää, mitä hän oikeasti loppujen lopuksi haluaa/tuntee/ajattelee. Sen lisäksi se, että minun on historiani vuoksi tosi vaikea luottaa kehenkään tai päästää oikeasti lähelle, joten epävarmuus pistää minulle suojat päälle: varaudun, etten menisi rikki tai pettyisi. Koska tunteita on niin valtavasti. Kuitenkaan, en ole koskaan tavannut ketään ihmistä, johon voin luottaa samalla tavalla kuin häneen, en ketään, jonka lähellä on niin helppoa ja ihanaa olla (paitsi nykyään, kun on alkanut jännittää, kun nähdään), eikä kukaan ole koskaan päässyt henkisesti niin lähelle minua kuin hän, vaikka hän ei ehkä itse sitä tajuakaan. Kolmas asia on ehkä se, etten uskalla näyttää, kuinka paljon hänestä tykkään, koska en tiedä, mitä hän tuntee/ajattelee. En halua olla ahdistava, jos miehellä ei olekaan tunteita samalla tavalla kuin minulla tai jos hän muuten vain kokisi innokkuuteni ahdistavana. Mutta voin kertoa, että jos mies haluaisi minut, ja tietäisin sen, niin hän kyllä saisi kuulla ja muullakin tapaa osoitettuna tietäisi, kuinka paljon hänestä pidän, kuinka paljon häntä arvostan ja kuinka kiva ja maailman ihanin hän on. Neljäs syy on se, että minulla on tunteita niin paljon. Jos hän olisi joku ihan kiva tyyppi, olisi ehkä helpompaa, koska pelissä ei olisi niin paljon. Mutta kun hän on... en pysty edes sanoin kuvailemaan. Niin ihana, ja vienyt sydämeni täysin.

Voi kun olisit hän.

Oletko näyttänyt hänelle, että edelleen välität? Siis niin, että hän ei ole voinut olla sitä huomaamatta.

SinunOlisin kirjoitti:

Voisiko sille keskeneräisyydelle kuitenkin vielä tehdä jotakin? Oletko koskaan kertonut ikävöimällesi ihmiselle, että ikävöit?

Juuri n. tunti sitten mietin, että kun vetovoima ja taika minun ja ihanan miehen välillä on niin ihmeellistä ja kun kumpikin tuntui tykkäävän toisesta (minä tykkään vieläkin, miehestä en tiedä...), niin miksi meitä tuntuu koko ajan estävän joku. Mikä meitä oikein estää? Kuitenkin, jos hän haluaisi, niin olisin hänen, minun ei tarvitsisi epäröidä sitä hetkeäkään.

Omalta osaltani se on ehkä loppujen lopuksi epävarmuus miehen tunteista/ajatuksista. Hän antaa välillä hyvinkin ristiriitaisia viestejä, enkä meinaa ymmärtää, mitä hän oikeasti loppujen lopuksi haluaa/tuntee/ajattelee. Sen lisäksi se, että minun on historiani vuoksi tosi vaikea luottaa kehenkään tai päästää oikeasti lähelle, joten epävarmuus pistää minulle suojat päälle: varaudun, etten menisi rikki tai pettyisi. Koska tunteita on niin valtavasti. Kuitenkaan, en ole koskaan tavannut ketään ihmistä, johon voin luottaa samalla tavalla kuin häneen, en ketään, jonka lähellä on niin helppoa ja ihanaa olla (paitsi nykyään, kun on alkanut jännittää, kun nähdään), eikä kukaan ole koskaan päässyt henkisesti niin lähelle minua kuin hän, vaikka hän ei ehkä itse sitä tajuakaan. Kolmas asia on ehkä se, etten uskalla näyttää, kuinka paljon hänestä tykkään, koska en tiedä, mitä hän tuntee/ajattelee. En halua olla ahdistava, jos miehellä ei olekaan tunteita samalla tavalla kuin minulla tai jos hän muuten vain kokisi innokkuuteni ahdistavana. Mutta voin kertoa, että jos mies haluaisi minut, ja tietäisin sen, niin hän kyllä saisi kuulla ja muullakin tapaa osoitettuna tietäisi, kuinka paljon hänestä pidän, kuinka paljon häntä arvostan ja kuinka kiva ja maailman ihanin hän on. Neljäs syy on se, että minulla on tunteita niin paljon. Jos hän olisi joku ihan kiva tyyppi, olisi ehkä helpompaa, koska pelissä ei olisi niin paljon. Mutta kun hän on... en pysty edes sanoin kuvailemaan. Niin ihana, ja vienyt sydämeni täysin.

Voi kun olisit hän.

tuohan voisi vaikka sopia mullekkin.

Olet pääsemässä irti.

siks meinasin heittää hymiön tuonne loppuun, mutta jätin pois ollakseni hieman korrekti. no, siinä se nyt sitten on. :)

Kannattaahan se, kun täällä jutut tuppaavat jatkamaan ihan omaa elämäänsä asianosaisten jo poistuttua paikalta ja joskus heidän kokonaan poissaollessaankin. Toisaalta turhaa, kun ei tunnisteita ole, eikä niitä tänne kannata laittaakaan.

Kadulla kävellessäkö sä niitä naisia etsit ja tapailet? Sulla mahtaa olla kova kunto. Et tarvi Pokemonin peliä, vaan nainen on sulle ...sun oma pikku Pikachu?