Meillä oli ihastuminen, mutta kuitenkin kummallakin on sellainen kumppani joka sopii itselle paremmin kuin me olisimme koskaan toisillemme sopineet?
Ajatteletko näin?
Iltagallup
16134
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
elämänkokemusta, että olen ollut tässä ennenkin.
Tuttua huttua siis...
Onko koskaan edennyt ihastumista pidemmälle?
En ajattele.
Ei mulla ainakaan ollut parempaa jemmassa.
En ajattele tuolla tavalla. Enhän tunne sinua edes kunnolla.
Sinussa oli jotain, mitä en aikaisemmin edes osannut kaivata, tietoisesti.
Mutta kaikki on ihan hyvin. Älä sure puolestani, toivon että sinä olet onnellinen.
Tiedän vain, että minulla on hirveä ikävä.
Menee varmasti joskus ohi.
Rakastuin. Edelleen täysin pihkassa. Täytyy vaan opetella luopumaan.
En ajattele niin, enkä myöskään ole aikonut luovuttaa.
Ihailtavaa sinnikkyyttä!!
Jos ei toista huoli ykköseksi niin miksi sellaista ottaisi edes kakkoseksi :D
Ajattelen, että parempi karvas totuus kun makea valhe.
Mitään ei tapahtunut, luovutettiin.
Ihastuminen on pakenemista arjesta..... siis pelkkää illuusiota... ja sen vuoksi säretään perheitä.. kannattaako?... EI!
Siitä ihastumisesta olisi toisenlaisissa olosuhteissa voinut syntyä vuosisadan rakkaustarina. En unohda häntä koskaan.
me oltaisiin oltais oltu ihan täydellinen pari, eikä sitä asiaa muuta mikään
Oltaisiin varmasti sovittu toisillemmekin, mutta miksi rikkoa jotain joka oli valmiiksi hyvää. Siitä olisi tullut paljon surua ihan kaikille osapuolille. Kaikkea ei voi saada yhtä aikaa jne.
Jos tädillä olis munat niin se olis setä ja...niin. Josjosjossitella. Mitä siitäkään tulee.