Pelkään vähän mielenterveyteni puolesta, että mitäs kun tämä ei koskaan selvinne, niin jään sellaiseen epäilyksen tilaan.. alan epäilemäään jokaista vastaantulijaakin. Pitää vaan yrittää päästää irti kaikista tähän "meidän juttuun" liittyvistä mietteistä ja unohtaa 100-0. Vetää kaikki juuret pois sisältä, jotta selviäisi. Pystyisi heräämään uuteen aamuun.
Minäkin vain kuin yksi lumiukko pihalla
vaikeetatekee
990
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
..
https://www.youtube.com/watch?v=K3M230dzUjM
..
Hei, sun täytyy jättää tämä palsta ja suuntautua elävään elämään. Tämä ei tee hyvää sulle eikä kellekään muulle runsaina annoksina ja jos olet liiaksi tunteidesi vietävissä. Jos vain voit selvitä se todellisuus sen ihmisen kanssa, jonka kanssa se on jäänyt epäselväksi. Jos sen ihmisen kanssa ei ole mitään siellä todellisuudessa ollutkaan, niin anna olla ja unohda.
Sitähän tuossa juuri sanoinkin, että pitää päästä irti eli jättää myös tämä palsta. Vaikka palstan ja kaiken tietoisen ikävän häntä kohtaan jätänkin, niin silti on sellainen pelko, että miten mun mieli jaksaa sellasen uudelleen ohjelmoinnin.. Nyt jo hieman hankaluuksia ollut, kun hän on ollut NIIN ISO osa mieltäni, sydäntäni ja sitten ottaa ne pois... Mitä mulle jää?!? Oon ihan pihalla. Mutta se on tehtävä. Pelkään tuota pihalla olemista... Se on kuin uusi identiteetti hankittava. Häntä ei ollut miten ajattelin ja tunsin, IKINÄ, mutta se ajatukset ja tunteet olivat niin voimakkaat. Miten voi rakastua harhaan niin pahasti ja sitten pitäisi päästää harhasta ja todellisuudessa ei ole mitään. Tyhjää vaan.
Kyllävoi rakastua, kuten hyvin sanoit harhaan. Kokemuksesta tiedän, että sattuu ja pahasti, mutta siitä selviää. Aivot ovat ihmeellinen elin, niitä voi opettaa aina uudestaan ja uudestaan. Aloin tietoisesti olemaan ajattelematta häntä, kaikki hänen liittyvä pois, kun hänestä puhuttiin vaihdoin puheenaihetta. Annoin itselle aikaa ajatella häntä ja ikävöidä 5 minuuttia päivässä. Parin viikon päästä jo nauroin koko asialle, että näin pahasti lankesin loveen. Voimia sulle, tunteet on hyvä asia, niitä vaan pitää opetella hallitsemaan.
Rakastuminen tunteena itsessään on se harha. Rakastuneen silmissä ihminen voi olla millainen tahansa, jopa hänen pierunsa tuoksuu mahtavalta, mutta viimeistään vuoden päästä tuo tuoksukin muuttuu epämiellyttäväksi normaaliksi siksi itsekseen.
Onpa sinulla ollut omituinen elämä...
Mikäs tuossa niin omituista on. Pieru on vain radikaalein vertauskuva sille ikävyydelle ihmisessä, millainen ihminen hänestä voi paljastua, kun arki koittaa ja tunnehuuma on ohi. Vasta sitten miettii, että hyväksyykö sitä toinen toisensa tosiaan ja toimiiko se arki yhdessä vai ei.
Elätkö yksin? Jos et, niin miten valitset kumppanisi? Alusta asti, ensikohtaamisesta asti käyt järjellä ihmisen ominaisuudet ja "tason"läpi ja sitten sanot kyllä tai ei? Ja miten yleensä löydät aitoja vastauksia, jos et tunne ihmistä?
Kysyn siis, mikä on sinulle kimmoke tutustua johonkin ihmiseen ja aloittaa suhde?
Kerro nyt ensin se meidän juttu niin voidaan käsitellä asia ja kertoa mikä meni muutenkin. Vai epäilet kaikkia meitä? En voi siis tunnustaa tekoani sulle ennenkuin kerrot mistä oli kyse.