Terve! Lueskelin palstaa ja mieleen alkoi nousta kummallisia tilanteita, joita "normaalipainoiset" on kohdatessaan minut tehny. Itse pystyn niille nauramaan.
Viimeksi olin mittauttamassa veren tulehdusarvoja flunssan jälkeen ja terveydenhoitaja sanoi pirteesti hymyillen lähettävänsä tulokset välittömästi neuvolaan. Kyselin vaan tietääkö hän jotain mitä minä en? Vauvoja ei pitäisi olla tulossa.
Olin työpaikkaa varten terveystakastuksessa ja lääkäri kysyi juonko minä paljon. Ihmettelin kysymystä ja kerroin ylpeesti juovani pari litraa päivässä. Lääkäri sanoi varovasti sen saattavan olla osa syynä ylipainooni. Ajattelin, että hitto ens käsketään juoda et laihtuu nyt sitte tämä. Asia selveni kyllä kun tajusimme lääkärin puhuneen alkoholista ja minä vedestä.
Näitä tapauksia on monia. Onko kellään mitään vastaavaa kokemusta?
Viimeksi olin mittauttamassa veren tulehdusarvoja flunssan jälkeen ja terveydenhoitaja sanoi pirteesti hymyillen lähettävänsä tulokset välittömästi neuvolaan. Kyselin vaan tietääkö hän jotain mitä minä en? Vauvoja ei pitäisi olla tulossa.
Olin työpaikkaa varten terveystakastuksessa ja lääkäri kysyi juonko minä paljon. Ihmettelin kysymystä ja kerroin ylpeesti juovani pari litraa päivässä. Lääkäri sanoi varovasti sen saattavan olla osa syynä ylipainooni. Ajattelin, että hitto ens käsketään juoda et laihtuu nyt sitte tämä. Asia selveni kyllä kun tajusimme lääkärin puhuneen alkoholista ja minä vedestä.
Näitä tapauksia on monia. Onko kellään mitään vastaavaa kokemusta?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mulle kävi sillä tavalla tossa vähän aikaa sitten, että olin sairaalassa tutkimuksissa ja siellä kun on sellainen ihana tapa, että jos potilas täytyy siirtää toiseen paikkaan, niin se tehdään pyörätuolilla, vaikka potilas pystyy ihan hyvin itse kävelemään. No minä sitten siihen tuoliin istumaan ja odottelin, että söpö mieshoitaja alkaisi kärrämään minua. Vähän aikaa se siinä yritti lykkiä, kunnes se sanoi, että "aijaa, meillä taitaakin olla jarrut päällä". No ei ollut... =)
Enkä mä nyt edes ole mikään ihan tajuttoman iso ihminen. Itsetunto nousi ainakin ihan kympillä. Taidan vaihtaa sairaalaa... =)
Älä vaihda sairaalaa vaan mene lenkille.
Parasta on just se et niille tilanteille voi nauraa. Ainakin näin jälkeenpäin.
Niin olen tehnytkin ja nyt olen 16kg entistä kevyempi. Että se siitä.
Ylä-asteella pelattiin lätkää, kerrankin, kun tyttöjä oltiin.
Yksi kaveri aikoi taklata minut ja luisteli tosi kovaa vastaan. Itse pelkään satuttavani itseni ja jähmetyin paikalleni. PAM! Se tömähti kuin seinään ja kimposi jäähän takamuksilleen. :) Itse en edes hievahtanut. Se oli niin huvittavaa, että hymyilyttää useita vuosia myöhemminkin. Että jotain hyötyä koostakin.
Olin 9 kuulla raskaana ja onhan muutaman kymmenen kiloa ylipainoakin. Joulun jälkeen kun on aina alennusmyynnit niin olin katselemassa takkeja.. Muutamaa sovitin ja viimeisen takin kohdalla (sellainen polviin asti ylettyvä) myyjä tokaisi että "sopii tosi hyvin hameiden kanssa kun varmaan paljon käytät.." Taisi olla vuoden sisällä TOINEN kerta... Ilmeisesti kuvitteli minun vain olevan todella lihava jolle ei mitkään housut mahtuisi jalkaan..
Menin lääkäriin jostakin pikkuvaivasta, taisi olla kyynärpääkipua. Lääkäri tutki aikansa ja sanoi että "joo-o, kyllä tekisi ihan hyvää sellainen 15 kilon painonpudotus". Olin oikein "hölmistyneen" näköinen ja sanoin hänelle "että niinkö meinaat, minäkin olen joskus kohdallani ajatellut että voisi vähän painoa pudottaa":) (tohtori oli sellainen hoikan sorttinen)