Profeetta 2

Profeetta 2

Jatkoa 17.9.2016 kirjoitukseen Profeetta.

Profeetta ei ollut uskoa silmiään. Kun valo lisääntyi, hän näki selvästi, missä hän oli ollut.

Profeetta oli luullut olleensa jossakin tiettömässä erämaassa Jumalan selän takana, paikassa, jonne ei ole osoitetta ja josta ei pääse minnekään. Täydellisessä umpikujassa.

Mutta nyt profeetta oli hämmästyksestä suunniltaan, kun hän tajusi, että hänen ympärillään ollut pimeys olikin johtunut siitä, että hän oli ollut kaiken aikaa Jumalan käden alla piilossa. Jumalan iso koura oli peittänyt hänet varjoon – pois ihmisten silmistä, pois maailman melusta – pois kaikesta.

”Minähän olenkin ollut koko ajan hyvin lähellä Jumalaa, vaikka luulin olevani kaukana”, profeetta pohdiskeli vieläkin ällistyksissään asian saamasta äkillisestä käänteestä.

Kun profeetta sitten katsoi ympärilleen, hän lähes säikähti, koska hän huomasi, että hän ei ollutkaan yksin. Siltä oli kyllä tuntunut jo vuosien ajan. Mutta nyt hän näki kaikkialla tuhansittain profeettoja, jotka tähyilivät muita profeettoja ihmeissään, että oli ollut muitakin samanlaisessa pimeydessä ja koetuksessa, mutta he eivät vain olleet tienneet sitä.

Silloin kuului majesteettinen ääni: ”Te minun profeettani, te saatte olla minun suunani tälle viimeiselle sukupolvelle. Minä olen valmistanut teitä kovassa koulussa, jotta teistä tulisi lujia, uskollisia ja periksi antamattomia. Teitä on hiottu myös sitä varten, että te ette ota itsellenne mitään kunniaa, vaan annatte kaiken kunnian minulle. Teidän oma voimanne on otettu pois, että te ette luottaisi itseenne ja ihmisiin, vaan ainoastaan minuun.”

Jumala jatkoi: ”Nyt minä lähetän teidät maailman kansojen ja myös niiden johtajien luo. Teidän tulee kertoa heille se sanoma, jonka minä annan teille. Älkää puhuko omianne. Välittäkää vain minun viestini.”

Profeetat nyökkäilivät Jumalan suuntaan. He olivat ymmärtäneet. He ovat Korkeimman Jumalan palvelijoita. Millään muulla ei ole mitään merkitystä. Ei silläkään, että he tiesivät, että osa heistä tulee vangituksi ja osa tapetuksi, koska se on ollut aina Jumalan profeettojen osa.