Vasemmistoa arvostellaan usein siitä, miten se ei muka enää aja ”tavallisen työväen” asiaa, vaan on muuttunut pelkästään cityvihreäksi maailmanparannuspuolueeksi. Vaikka väite ei pidä paikkaansa, sitä toistetaan julkisuudessa tasaisin väliajoin yleensä vasemmistoliitosta eronneiden toimihenkilöiden suulla. Oman kuningastien pystyyn nousemisen katkeroittamat akateemiset lihanleikkaajat siis kommentoivat asiaa, josta he eivät tiedä mitään.
”Tavallisen työväen” eli työn suorittajan asemassa toimivan työväen piirissä vasemmistoliitto on ja pysyy työväenpuolueena. Suurin ongelma ei ole se, ettei vasemmistoliitto ole tarpeeksi uskottava poliittisesti aktiivisten duunareiden keskuudessa, vaan se, että suurin osa duunareista ei ole enää kiinnostunut politiikasta. Kun paikallistason toiminta on käytännössä kuollut pois, ei sitä pystytä nostamaan ulkoapäin tehtävillä toimenpiteillä.
Syitä työväen poliittiseen passivoitumiseen on lukuisia, mutta keskeisin on paikallisten työpaikkojen ammattiyhdistysten poliittisen toiminnan hiipuminen. Nuorten osallistuminen ammattiyhdistystoimintaan on ollut laskussa 1990-luvulta alkaen, ja nykyään ammattiliittojen nuorisotoiminta on käytännössä olematonta. Toimintaan osallistuvat vain oma-aloitteisesti aktivoituneet henkilöt.
Nykyään ammattiliittojen nuorisotoiminta on käytännössä olematonta.
Kun ihmisiä on houkuteltu ay-toimintaan lähinnä halpojen ryyppyreissujen eikä poliittisen toiminnan mahdollisuuksien avulla, ei kannata ihmetellä, jos asia ei kiinnosta. Ryyppyreissuista kiinnostuvat ne, jotka haluavat käyttää alkoholia. Niille, jotka haluavat osallistua ammattiyhdistystoimintaan, ne ovat täyttä ajanhukkaa.
Viime vaalien jälkeen vakioselitys siitä, miten äänestäminen tai äänestämättä jättäminen ei muka vaikuta mihinkään, on osoittautunut kovapintaisimmillekin politiikankieltäjille karvaalla tavalla porvarilliseksi valheeksi. Nyt vasemmistolaisella ay-väellä on taas tilaisuus aktivoida ihmisiä paikallistason toimintaan mukaan. Se tosin vaatii paljon jalkatyötä, jonka tekemisessä ammattiyhdistystoimijat ovat valitettavasti laiskistuneet.
Kirjoittaja on putkiasentaja Turusta.
”Tavallisen työväen” eli työn suorittajan asemassa toimivan työväen piirissä vasemmistoliitto on ja pysyy työväenpuolueena. Suurin ongelma ei ole se, ettei vasemmistoliitto ole tarpeeksi uskottava poliittisesti aktiivisten duunareiden keskuudessa, vaan se, että suurin osa duunareista ei ole enää kiinnostunut politiikasta. Kun paikallistason toiminta on käytännössä kuollut pois, ei sitä pystytä nostamaan ulkoapäin tehtävillä toimenpiteillä.
Syitä työväen poliittiseen passivoitumiseen on lukuisia, mutta keskeisin on paikallisten työpaikkojen ammattiyhdistysten poliittisen toiminnan hiipuminen. Nuorten osallistuminen ammattiyhdistystoimintaan on ollut laskussa 1990-luvulta alkaen, ja nykyään ammattiliittojen nuorisotoiminta on käytännössä olematonta. Toimintaan osallistuvat vain oma-aloitteisesti aktivoituneet henkilöt.
Nykyään ammattiliittojen nuorisotoiminta on käytännössä olematonta.
Kun ihmisiä on houkuteltu ay-toimintaan lähinnä halpojen ryyppyreissujen eikä poliittisen toiminnan mahdollisuuksien avulla, ei kannata ihmetellä, jos asia ei kiinnosta. Ryyppyreissuista kiinnostuvat ne, jotka haluavat käyttää alkoholia. Niille, jotka haluavat osallistua ammattiyhdistystoimintaan, ne ovat täyttä ajanhukkaa.
Viime vaalien jälkeen vakioselitys siitä, miten äänestäminen tai äänestämättä jättäminen ei muka vaikuta mihinkään, on osoittautunut kovapintaisimmillekin politiikankieltäjille karvaalla tavalla porvarilliseksi valheeksi. Nyt vasemmistolaisella ay-väellä on taas tilaisuus aktivoida ihmisiä paikallistason toimintaan mukaan. Se tosin vaatii paljon jalkatyötä, jonka tekemisessä ammattiyhdistystoimijat ovat valitettavasti laiskistuneet.
Kirjoittaja on putkiasentaja Turusta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.