Muistan niitä aikoja kun meillä esikoislestadiolaisuudessa kaikkein suurin kauhistuksen aihe olivat muotomenot ja tapakristillisyys.
Ajat ovat muuttuneet tältäkin osin. Nyt kristillisyyden on oltava kaikkialla sama. Ei sydämen tasolla, vaan ulkonaisesti, kaikkialla on oltava samalla tavalla omat sakramentit. Ulkonaiseen muotomenoon kuuluvat vaatetus, otsatukat, parrattomuus, koreilun välttäminen, kuorolaulun karttaminen, instrumenttimusiikin välttäminen, ulkonainen esimerkki, seuroissa käynti, samat tavat seurojen pidossa.
Ennen muotomenojen ja tapakristillisyyden sijaan keskiössä oli sydämen kristillisyys, sydämen usko, katumus ja uudestisyntyminen. Onko nyt niin, että esikoislestadiolaiset voivat mitata uskon määrää tapojen ja muotomenojen muodossa?
Niin ne helposti asiat voivat kääntyä päälaelleen.
Ajat ovat muuttuneet tältäkin osin. Nyt kristillisyyden on oltava kaikkialla sama. Ei sydämen tasolla, vaan ulkonaisesti, kaikkialla on oltava samalla tavalla omat sakramentit. Ulkonaiseen muotomenoon kuuluvat vaatetus, otsatukat, parrattomuus, koreilun välttäminen, kuorolaulun karttaminen, instrumenttimusiikin välttäminen, ulkonainen esimerkki, seuroissa käynti, samat tavat seurojen pidossa.
Ennen muotomenojen ja tapakristillisyyden sijaan keskiössä oli sydämen kristillisyys, sydämen usko, katumus ja uudestisyntyminen. Onko nyt niin, että esikoislestadiolaiset voivat mitata uskon määrää tapojen ja muotomenojen muodossa?
Niin ne helposti asiat voivat kääntyä päälaelleen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Luterilaisuudessa on vielä säilynyt ajatus kristillisyydestä ennen muuta sydämen asiana. Sen voimme lukea kirkkomme tunnustusdokumentista:
"Eihän kristyillinen täydellisyys perustu yhteiskuntajärjestyksen halveksuntaan, vaan rakentuu sille, mitä sydämessä tapahtuu, vakavalla jumalanpelolle ja lujalle uskolle."
Ja sydämen uskon säilyttäminen uskon ja pelastuksen ytimessä on nähtävillä siinäkin, että tunnustuskirjojen mukaan ihmisten keksimät vaatimukset yhdenmukaisista ulkonaisista muotomenoista ja tavoista ovat täysin toissijaisessa asemassa. Laestadius olisi epäilemättä täysin samaa mieltä.
"Me puhumme todellisesta, toisin sanoen hengellisestä ykseydestä, jonka puuttuessa ei voi olla uskoa sydämessä eikä sydämenvanhurskautta Jumalan edessä. Tämän saavuttamiseksi, niin me väitämme, ei välttämättä tarvita samanlaisia inhimillisiä jumalanpalvelusmenoja, olivatpa ne yleiskirkollisia tai paikallisia, koska uskonvanhurskaus ei ole tiettyihin traditoihin sidottua vanhurskautta, niin kuin lainvanhurskaus oli sidottua Mooseksen lain määräämiin seremonioihin. Onhan mainitsemamme sydämen vanhurskaus voima, joka tekee sydämen eläväksi. Tätä eläväksi tekemistä eivät vähääkään edistä inhimilliset traditiot, olivatpa ne yleiskirkollisia tahi paikallisia. Eivät ne myöskään ole Pyhän Hengen aikaansaannoksia niin kuin siveys, kärsivällisyys, jumalanpelko, lähimmäisenrakkaus ja rakkauden teot."
Tuossa puhutaan täysin eri asiasta.
Tuossa viitataan siihen millainen on Jumalan palvelus meno. Montako virttä, onko kynttilöitä vai ei, onko papilla minkälainen asu, kuinka pitkät ovat saarnat, missä ehtoollinen jaetaan, jne!!
1)
Pyhitysoppi on täysin eriasia, kuin jotkin traditiot ja käytännöt eli tavat ja isäinperinnöt.
2)
Te sekoitatte aina vanhurskauttamisopin ja Pyhitysopin, vaikka ne tulisi pitää täydin erillään aina.
En tiedä teettekö sen tahallaan sekoittaaksenne ja asettaaksenne kuormaa elävän kristillisyyden päälle, vai ettekö ole ymmärtänyt näitä oppeja oikein?
Kiitos ajanpatinaa kirjoituksestasi.
Huomaa kuinka Kaidan Tien Kulkija lukee kaiken "elävää kristillisyyttä"vastaan tai silmälläpitäen,toisin sanoen pitää uhkana kaikkea mitä kirjoitetaan ja vielä niin että hän on elävä kristillisyys jota hän puolustaa.
Missä sitten on elävää kristillisyyttä,sitähän on kaikkialla arkipäiväisessä elämässämme.
Toisinsanoen siten kuin kuvitellaan tai luullaan on,että elävä kristillisyys pakkautuisi tai sitä voisi sitoa johonkin paikkaan tai aikaan on harhaa.
Jumalanpalvelusmenot,seurat ovat tokkiinsa tuiki tarpeen kunhan ne eivät mene ulkonaisuuksien ja muodollisuuksien korostamiseen,tapoihin ja rituaaleihin.
Elävästä uskosta nimittäin ei todista mitään että ulkonaisesti on hurskaan näköinen ja elää hurskaasti,käy seuroissa,kirkossa tunnollisesti,se todistaa vain että on lojaali,oppinut seurakuntien tavoille,traditioille.Sehän tuo,luo turvallisuuden tunteen tuttuudessaan.
Minä en siis koe tai luule olevani elävässä uskossa,uudestisyntymistä ei ole tapahtunut minulle,ainakaan vielä.
Rukoilen että se tapahtuisi vielä eläessäni.
Olen syntynyt essulessuksi.Aikuisikäni,kolmisenkymmentä vuotta olen harhaillut ties missä,voipi sanoa,viettänyt uskotonta elämää vailla Kristusta.
Sivustakatsojana olen seurannut hajaannusta viime talvesta asti,yrittänyt vielä perehtyä Kristinuskon saloihin ja moniin sen hajaannuksiin,ei pelkästään lestaadiolaisuuden.
Hajaannukset vievät POHJAN koko Kristinuskosta kun pitäisi olla päinvastoin.
Kristinuskon tarkoitus,tulevaisuus ei liene toisistaan erilliset kyräilevät laumat skismoissaan vaan yhtenäisyys ja yhteisöllisyys,jopa suvaitsevaisuus erilaisuutta kohtaan.
Sillä niin on että kadulla ei kävele vastaan toista minunkaltaistani.
Olen ainoa laatuani niinkuin sinäkin,totta on että nyt on vallalla yltiösuvaitsevaisuus eli vähemmistöt vievät ja enemmistöt vikisöö.
Silti minun eikä sinun oikeus ei ole tuomita,ei edes Raamatun sanalla sillä niin moni menee siihen vanhanaikaiseen että etsii vartavasten kohtia Raamatusta toista vastaan.Se on loputon suo.
Sillä Raamattu,Jumalan Sana aukeaa jokaiselle yksilöllisesti,tarpeen mukaan.
Eli luen Raamattua itseni takia,itseäni varten.
Tapa kristillisyys näkyy juuri noissa mainitsemissasi ulkoisissa asioissa silloin kun ihmisellä ei ole sydämen uskoa vaan käy seuroissa tapansa mukaan ja kavereita tapaamaassa isommissa tapahtumissa. Se on tapakristillisyyttä.
Sydämen usko näkyy päällekkin päin siveytenä, hiljaisuutena ja jumalan mielen mukaisena vaelluksena.
Voi pimeyttä, hengen valoa rukoillen tähän kristittyjen joukkoon.
Se on totta, ettei ulkoisista tavoista ja asioista tai teoista voi, eikä saa ottaa tai lukea mitään vanhurskaudeksi.
Vanhurskauttamisoppi tulee ensiksi, ja sitä seuraa pyhitysoppi. Kuitenkin nämä kaksi tulee pitää erillään.
Mutta on väärin murtaa pyhitysoppia!
Kun ihminen on osallinen uskon vanhurskaudesta, niin hän totisesti tahtoo noudattaa Jumalan sanaa, ja elää sen mukaisesti, ilman että hän kuvittelee sillä miellyttävänsä Jumalaa, tai ansaitsevansa jotakin.
Elävä usko näkyy myös teoissa ja tavoissa. Ja silloin se ei ole tapakristillisyyttä.
" KAITA KASVO "
-
LUE RAAMATUSTASI , 1, MOOS 15:6. SIINÄ ON SINULLE SELITYS ,MIKÄ JOHTAA VANHURSKAUTEEN... ITSE SOTKET PYHITYKSEN TIES MINNE...d
Mutta lihallinen vapaus ja omavanhurskaus kulkevat eritietä aluksi, mutta jonkun matkaa kulkiessaan ne lopulta kulkevat jo sulassa sovussa käsikädessä.
Näinhän se on jo näissä uuden muodon saaneessa seurakunnaksi itsensä nimittäneessä joukossakin käynyt. Jopa viha rakkaussuhteessa.
Augsburgin tunnustusta uusi käännös:Artikla VII Kirkko
Opetamme, että pyhä kristillinen kirkko tulee aina olemaan ja pysymään. Se koostuu kaikista niistä uskovista joiden joukossa evankeliumi saarnataan puhtaasti ja pyhät sakramentit toimitetaan evankeliumin mukaisesti.
Kristillisen kirkon todelliseen ykseyteen riittää että evankeliumi saarnataan yhtenevän, puhtaan ymmärryksen mukaisesti sekä jaetaan sakramentit Jumalan sanan mukaisesti.
Kristillisen kirkon tosi ykseys ei vaadi kaikenlaisten, ihmisten säätämien seremonioiden samanlaisina pitämistä. Siitä sanoo Paavali, Ef 4: "Yksi ruumis ja yksi henki, niinkuin tekin olette teidän kutsumisessanne yhdenkaltaiseen toivoon kutsutut, yksi Herra, yksi usko, yksi kaste."
Niin missä sitten evankeliumi saarnataan yhtenevän (yhteisen) ja puhtaan ymmärryksen mukaisesti? Minun mielestä eriseurassa ei ole puhdas ymmärrys ja vanhoissa eriseuroissa se tulee selvemmin ilmi, kirkon papiston ymmärrykset ei ole yhteneviä, yksi haluaa homoliittoa ja toinen ei jne. Mitään puhdasta ei ole missään jossei Jumala puhdista koko ajan. Ja Jumala on valaissut Lutherille kuinka sakramentit toimitetaan ja niin nytkin sama valo.
No entäpä Lutherus. kun hän oli sentään USKON PUHDISTAJA , ?
-
JOKA OPASTI KIRKKONSA: POIS KATOLIESTA.. TUNNUSTUKSESTA...TÄHÄN
EVL: LUTERILAISUTEEN.. JOKA PAREMPIA PUHUU , KUIN REFORMOITU. CALVIN
JOKA PERUSTI KALVINISMIN. JOHON NYT NÄYTTÄÄ MENEVÄN "VANHA AMERIKAN
KIRKKO .REFORISERATTU..).
Vl puoli lähtiessään omille teilleen tuomitsi rääsysaarnaajat ja vähitellen aina useampi nainen pukeutui hattuun. Aikana jolloin rahvaan naisille riitti huivi. Sama henki elää, vaikka ideologia on paketoitu fiinimmin.
Ja -60 luvulla tuomittiin ne omanvanhurskauden saarnaajiksi jotka edelleen opettivat niinkuin ennenkin,eikä hyväksyneet soittokoneita,syntymäpäiväviettoja ym synnin luvallisuuksia saatika väärennettyjä LLL saarnoja, vaikka vanhat olivat opettaneet näistä paljon. Niin se aika kulkee ,kuka on enään seisomassq oikean opin puolesta.
PIKKU LEEVI : TAISI MENNÄ ,MYÖS LEEVILÄISYYTEEN . JOS OLEN TULKINNUT OIKEIN.
VANHAA IV . VANHINTEN KIRJAA... KUITENKIN SIELTÄ ON SAATU TAKAISIN MUUTAMA
KUTEN VANHOISTA MÄ'KELÄN VELJEKSISTÄ ,,ENSIN VÄINÖ . SITTEN YRJÖ . JA MUUTAMA MUUKIN... NIMIMIEHISTÄ . JA RIVIMIEHISTÄ. . .
-
EI HEISSÄ SINÄNSÄ VIKAA OLLUT , HE VAIN OLI YMMÄRTÄNEET KRISTILLISYDEN , NIIN
AHTAASTI. ETTEI MITÄÄN JUURI SAANUT TEHDÄ .. TAI OLLA, HE NIMITTI MELKEIN KAI-
KEN SYNNINKSI, JA JUURI SIINÄ NÄKYI SE AHTAUS.. HINNERJOEN HAAPASKA SANOI ,,
HYVIN , KIITOS OIKKEN PASLI ,KUN SAI SYNNIT ANTTEKS. . . AINA..
-
OSKARI ,SAARINEN OLI OMA PERSOONA, KUN ELELI MARIN KANSSA.,SEIKOLAN MÖKISSÄ.
LAITILASSA. TEKI PÄRE KOPPIA , PERUNA KOPPIA JA SILPPUKOREJA , OLI TARKASTI KATSOTTAVA.. MÄNTY, JOSTA TULI HYVÄ PÄRE; SEN OLI TARVINNUT KASVAA N.70-80
VUOTTA JA SILLOIN SE SAI OLLA KORKEINTAAN 20-25 CM. TYVESTÄ. .
-
SIIS VÄHÄN KITULIAASTI KASVANUT, KORPI TAI RÄME MÄNTY.JOSSA OLI OKSAT ALASPÄIN TAIPUVAT ,SE OLI HYVÄ MERKKI , JOS OKSAT OLI TÖRRÖTTÄMÄSSÄ YLÖS PÄIN NE EI OLLUT HYVIÄ KOSKA SEN PUUN PÄREET SAATTOI HELPOST KATKETA .
MUTA JOS TYVI OLI OKSTON SIITÄKIN SAATTOI SAADA. KUNNON PÄREITÄ.
-
Jospa se on se Augustin pahennus kun on niin monta vienyt,tarkoitan että on uskonut valheita hänestä eikä ole rukoilleet valheen uskomista anteeksi. Onhan niitä lähtenyt puolin ja toisin eri porukkaan,mikå on sitten ollut kelläkin syy,se saattaa tutkimalla selvitä.No joo,sinä muistat paljon asioita monelta seudulta,olen minäkin paljon kuullut vaan en ole paljon kätkenyt kun ei ole silloin kiinnostanut, varsinkin nimimuisti on onneton.
vähitellen aina useampi nainen pukeutui hattuun. (lainattu)
Onpa niitä turkishattuja näkynytUudenmuodon saaneesta joukostakin näkynyt ei mitään uutta.
Hiuksetkin on hyvin monilta pätkitty sellaiseen uuteen muotoon. Huomaa että siellä on maailman henki rynnännyt sisään uudessa muodossa.
Naurettava väite tuolla ylempänä, että Jeesukseen uskovat sekoittaisivat vanhurskauttamisopin ja pyhitysopin. He itse eivät tajua mitään pyhitysopista, lisäksi sotkevat uskonvanhurskauden ja lainvanhurskauden sotkemisen keskenään olevan parannuksen tekemistä.
Pyhitys ei tarkoita pyrkimistä täyttämään lakia ja isien perinnäissääntöjä, kuten esikoislestadiolaisessa teolodiassa opetetaan. Vaan sekä vanhurskauttaminen että pyhitys ovat YKSIN KRISTUKSEN teko.
Hepr. 10:8 Kun hän ensin sanoo: "Uhreja ja anteja ja polttouhreja ja syntiuhreja sinä et tahtonut etkä niihin mielistynyt", vaikka niitä lain mukaan uhrataankin,
Hepr. 10:9 sanoo hän sitten:
"Katso, minä tulen tekemään sinun tahtosi."
*) Hän poistaa ensimmäisen, pystyttääkseen toisen.
Hepr. 10:10 Ja
-> tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla
-> kerta kaikkiaan.
xxxxx
Hepr. 10:16 "Tämä on se liitto, jonka minä näiden päivien jälkeen teen heidän kanssaan", sanoo Herra:
"Minä panen lakini heidän sydämiinsä ja kirjoitan ne heidän mieleensä";
Hepr. 10:17 ja: "heidän syntejänsä ja laittomuuksiansa en minä enää muista."
*) Hepr. 10:18 Mutta missä nämä ovat anteeksi annetut, siinä ei uhria synnin edestä enää tarvita.
Hepr. 10:19 Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään,
Hepr. 10:20 jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta,
Hepr. 10:21 ja koska meillä on "suuri pappi, Jumalan huoneen haltija",
Hepr. 10:22 niin käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä;
Hepr. 10:23 pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen;
Hepr. 10:24 ja valvokaamme toinen toistamme
*) -> rohkaisuksi toisillemme rakkauteen ja hyviin tekoihin;
Sitähän omavanhurskaus juuri on, - ei luoteta siihen että Kristus on yhdellä ainoalla uhrillaan sovittanut minut Jumalan kanssa, pessyt pois kaikki syntini ja lahjoittanut minulle vanhurskautensa. Tämä syntien sovitus ja rauha JUmalan kanssa on evankeliumi, jota paholainen vastustaa kaikilla mahdollisilla konsteilla. Näin moni kristitty kilvoittelija raukka raataa orjana vuosikymmeniä.
Pyrkimys itse itsensä vanhurskauttamiseen ja pyhittämiseen, on kaiken pahan alku.
Room. 8:25 Mutta jos toivomme, mitä emme näe, niin me odotamme sitä kärsivällisyydellä.
Room. 8:26 Samoin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme. Sillä me emme tiedä, mitä meidän pitää rukoileman, niinkuin rukoilla tulisi, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla.
Room. 8:27 Mutta sydänten tutkija tietää, mikä Hengen mieli on, sillä Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan pyhien edestä.
Room. 8:28 Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut.
Room. 8:29 Sillä ne, jotka hän on edeltätuntenut, hän on myös edeltämäärännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa;
Room. 8:30 mutta jotka hän on edeltämäärännyt, ne hän on myös kutsunut; ja jotka hän on kutsunut, ne hän on myös vanhurskauttanut; mutta jotka hän on vanhurskauttanut, ne hän on myös kirkastanut.
Room. 8:31 Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?
Room. 8:32 Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?
Room. 8:33 Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala on se, joka vanhurskauttaa.
Room. 8:34 Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, onpa vielä herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla puolella, ja hän myös rukoilee meidän edestämme.
Room. 8:35 Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta? Tuskako, vai ahdistus, vai vaino, vai nälkä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka?
Room. 8:36 Niinkuin kirjoitettu on: "Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää; meitä pidetään teuraslampaina."
xxx
Room. 8:37 Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut.
Room. 8:38 Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat,
Room. 8:39 ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.
Jeesus Kristus on vanhurskautemme, Hän on myös pyhyytemme. Kaksinkertaisesti olemme saaneet armoa armosta.
Kaksinkertaista = vanhurskautus ja pyhitys. Jotka uskovat Häneen, Vapahtajaamme, ovat YHDELLÄ AINOALLA UHRILLA vanhurskautetut ja PYHITETYT.
Pyhityksen tiestä saarnataan, mutta Sana sanoo: "Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä". Sillä Jeesus on TIE ja kun uskon voimalla pysymme Hänessä, siis Kristuksessa, olemme pyhitetyt koko ajan.
Emme omin voimin ja itse tehtyjen valintojen ja neuvojen tottelemisen kautta kulje pyhityksen tietä. Ja siten saavuttaaksemme pyhityksen. Se on tekopeliä. Vain me, hyvä me oppi on sielunvihollisesta. Siinä katse käännetään ihmiseen ja pois Kristuksesta.
Voi pimeyden pimeyttä, nimittäin tuo lähetyskirje lapista. Kukaan tervejärkinen ei todellakaan voi allekirjoittaa tuollaista.
Herätkää nyt veljet ja siskot, Herätkää. Kirje oli pelkkää ihmisoppia, kaukana Kristuksen opista.
Niin mahtava kirje kuollut usko jää sen ulkopuolelle
Jumalan lapsille kirjoitettua
Korjaus:
Tapakristillisyys
Tulee olla:
Tapakristittyläisyys tai tapakristittylaisuus
paavalilais-luterilaisuus ei ole Jumalaa ja Jeesusta palvelevie yhteisö. Lukekaa uskontunnustuksenne tarkemmin jonka mukaan olette Jumalasta ja ihmisyydestä luopuneita järjettömiä rikollisia.
"Vanhurskauttamisoppi tulee ensiksi, ja sitä seuraa pyhitysoppi. Kuitenkin nämä kaksi tulee pitää erillään."
Myös pyhitys on sydämenkristillisyyttä. Myös pyhityksessä on kyse siitä, mitä tapahtuu sydämessä. Pyhitys on ennen kaikkea pysymistä siinä sydämen uskossa, joka omistaa Kristuksen lunastajanaan. Ja jos pyhitystä katsotaan vanhan kolminaisuusopin silmälasien läpi, niin Pyhä Henki pyhittäjänä on myös sydämen asia. Vain se ihminen on pyhä, ja vain se ihminen pyhittyy ja pyhitetään, jolla on Pyhä Henki.
Pyhä Henki pyhittää seurakunnassa/kirkossa sanallaan ja sakramenteillaan, sillä, että julistetaan evankeliumia syntien anteeksiantamisesta. Kristitty pysyy pyhänä kun hän pysyy Kristuksen yhteydessä erotettuna maailmasta ja saatanan valtakunnasta.
Raamattu sanoo, että pyhälle on kaikki pyhää, mutta epäpyhälle kaikki saastaista. Perinnäissääntöjä ja ihmisperäisiä neuvoja ulkonaisesti seuraamalla ja matkimalla ei kukaan pyhity, ei todellakaan. Ei ainakaan sydän ja sisäinen ihminen.
Jeesuksen omien sanojen mukaan astia pitää puhdistaa ensin sisältä, sitten tulee ulkoinenkin puhtaaksi. Pyhän Hengen hedelmät, jotka ovat ulkoisesti nähtävänä ja oikeasti pyhitystä ovat lueteltu Galatalaiskirjeessä (5:22) eikä niissä ole lueteltu hengellisen hallituksen neuvoihin perustuvaa ulkonaista pyhitystä, kuten kitarakiellosta, otsatukista, partakielloista, vaatetusohjeistuksista, kuorolauluista ym.