Sain melkoista lohtua löytäessäni tämän palstan ja ihmisiä jotka jakavat näitä samoja ongelmia. Ajan kuluessa olen sulkeutunut syvälle itseeni ja kotiini, sillä ulkomaailma saa aikaan hirveitä pelkotiloja ja pikkuasiat (kahvin tilaaminen, stop-nappulan painaminen bussissa jne.) aiheuttavat uskomatonta stressiä, eikä toivoakaan opintojen saattamisesta eteenpäin.
Elämä on ollut aika toivottoman ja lohduttoman oloista ja tunnen jääneeni yksin tähän kaikkeen.
Palstaa ei ehkä ole tarkoitettu tähän, mutta vaihtaisin mielelläni ajatuksia jonkun kanssa esim. sähköpostitse.
Olen 18.vuotias neiti-ihminen.
Elämä on ollut aika toivottoman ja lohduttoman oloista ja tunnen jääneeni yksin tähän kaikkeen.
Palstaa ei ehkä ole tarkoitettu tähän, mutta vaihtaisin mielelläni ajatuksia jonkun kanssa esim. sähköpostitse.
Olen 18.vuotias neiti-ihminen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Oon myös 18-vuotias naisenalku. En ole varma noin lyhyen kuvauksen perusteella, koenko asioita samoin kuin sinä, mutta jotenkin samastuin. Olen myös opintojen kanssa täysin hukassa, lukiossa viimeistä vuotta ja kirjoitukset edessä. Jos haluat antaa esim. sähköpostiosoitteesi, niin otan mielelläni yhteyttä. :)
mutta olen mies tai poika iahn kummin vaan. Kyllä¨minäkin voisin jutella sähköpostilla ,mutta internetissä tietysti on hyvin epäluotettavia henkilöitä. En edes uskalla arvailla monellako täällä on "todellinen"
ongelma, mutta mitäs ne "asiaankuulumattomat" henkilöt täällä tekisivät.
Jos uskallat heittää emailin niin juttelen mielelläni.
[email protected]
Mulla on kanssa moisia pelkoja.. ihan hirveetä joku pienikin asia voi olla niiiiin vaikeeta.. kaikista vaikeinta mulla on soittaminen.. en pysty soittamaan kuin kavereille ja vanhemmilleni..
-myös 18-vuotias tyttönen-