Hoitokokousten ongelma oli Olavi Voittosen mukaan muun muassa siinä, että siellä ei välttämättä riittänyt puhe jostakin konkreettisesta synnistä, vaan hoidettavien täytyi ikään kuin ”kaivaa itsestänsä esiin tällainen henki”. Tämä oli Voittosen mukaan väärin.
Väärinkäytöksiksi Voittonen nimeää myös hoitokokouksissa ilmenneen julki- ja pakkoripin. Voittonen myöntää, että hoitokokouksissa on ollut hengellistä väkivaltaa.
Tosin hän muistuttaa myös, että ”valtaosa vanhoillislestadiolaisista koki kokoukset positiivisesti”. Voittonen ei kuitenkaan kerro, millaiseen selvitykseen tai millä tavoin saatuun tietoon hänen väitteensä perustuu.
Valtaosa? Onko Voittonen kysynyt niiltä, jotka joutuivat väärin perutein syyttä erotetuksi?
Puheenjohtaja Voittonen katsoo hoitokokousten vähentyneen ja loppuneen 1980-luvun alkuvuosina. Tietävästi hoitokokouksia on jatkettu myös 2000-luvulla ja yhä edelleen. Niistä ei enää käytetä samaa nimitystä hoitokokous.
Johannes Alaranta totesi blogissaan 11.10.2011:
– Tiedän useita 2000-luvulla pysyvästi työkyvyttömäksi hoidettuja. Olen itse seurannut läheltä hoitokokouksia. Ne jatkuvat tänäänkin. Yhä tänään. Todellisuutta ei muuksi muuta terminologia.
Sielunhoito ei Voittosen mukaan voi ”Jumalan seurakunnassa loppua”.
Voittosen mukaan liike ”ei voi jatkossakaan välttyä siltä, että jotkut ihmiset voivat kokea rauhanyhdistyksissä harjoitetun sielunhoidon kielteisenä”.
SRK:n puheenjohtajan lausunto paljastaa, että ihmisten painostamisesta ei ole tarkoituskaan luopua. Luterilaisen kirkkomme sielunhoidon ohjeistuksen mukaan sielunhoito tapahtuu sitä haluavan omasta aloitteesta ja se on aina vapaaehtoista.
Väärinkäytöksiksi Voittonen nimeää myös hoitokokouksissa ilmenneen julki- ja pakkoripin. Voittonen myöntää, että hoitokokouksissa on ollut hengellistä väkivaltaa.
Tosin hän muistuttaa myös, että ”valtaosa vanhoillislestadiolaisista koki kokoukset positiivisesti”. Voittonen ei kuitenkaan kerro, millaiseen selvitykseen tai millä tavoin saatuun tietoon hänen väitteensä perustuu.
Valtaosa? Onko Voittonen kysynyt niiltä, jotka joutuivat väärin perutein syyttä erotetuksi?
Puheenjohtaja Voittonen katsoo hoitokokousten vähentyneen ja loppuneen 1980-luvun alkuvuosina. Tietävästi hoitokokouksia on jatkettu myös 2000-luvulla ja yhä edelleen. Niistä ei enää käytetä samaa nimitystä hoitokokous.
Johannes Alaranta totesi blogissaan 11.10.2011:
– Tiedän useita 2000-luvulla pysyvästi työkyvyttömäksi hoidettuja. Olen itse seurannut läheltä hoitokokouksia. Ne jatkuvat tänäänkin. Yhä tänään. Todellisuutta ei muuksi muuta terminologia.
Sielunhoito ei Voittosen mukaan voi ”Jumalan seurakunnassa loppua”.
Voittosen mukaan liike ”ei voi jatkossakaan välttyä siltä, että jotkut ihmiset voivat kokea rauhanyhdistyksissä harjoitetun sielunhoidon kielteisenä”.
SRK:n puheenjohtajan lausunto paljastaa, että ihmisten painostamisesta ei ole tarkoituskaan luopua. Luterilaisen kirkkomme sielunhoidon ohjeistuksen mukaan sielunhoito tapahtuu sitä haluavan omasta aloitteesta ja se on aina vapaaehtoista.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.